Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmiset löytää arvokkuutta elämään kun kaikki on = raha?
12.06.2026 |
En itse ole uskonnollinen ihminen niin en ymärrä sitä puolta, mutta muutenkin elämässä niin erittäin vaikea keksiä mitään. Uskoisin että tähänkin joku/jotkut vastaa: "Ihminen on arvokas sellaisenaan" tms. Ymmärrän koko idean, mutta en ymmärrä miten se tomii kun reaaliteetit sanovat toisin. Ymmärrän senkin, että tosi ystävyyttä, rakkautta tai tunneyhteyttä ei saa rahalla. Sekin on täysin järkeenkäykään kai, että ihminen on tehty tekemään töitä, liikkumaan ja olemaan muiden ihmisten kanssa.
Maailman realiteettit on kuitenkin se, että kaikki tarvitsevat rahaa eläkseen, mutta moni tarvitsee myös rahaa siihen mikä tekee elämästä mukavaa ja viihtyisää. Jos jonkun intohimo on esim. ulkona liikkuminen niin silloin raha ei välttämättä tuo lisäarvoa juurikaan. Kaikki on suhteellista tottakai, mutta moni ei saavuta unelmia vain sen takia että siihen/niihin ei ole ikinä varaaa.
Tässä maassa kyllä töitä löytyisi varmasti monelle, mutta palkanmaksajat puuttuvat. Tämähän se oikea ongelma on kun kaikkia haluaisi työt tehtävän ilmaiseksi. Henkilöstökulut on lähes jokaisella yrityksellä top 3 isointa menoa ja alasta liippuen jopa se kallein. Tyhmäkin älyää että silloin on laitettava porukkaa pihalle ja kaksi ihmistä tekee neljän ihmisen työt tyylisesti, johon mennään enemmän ja enemmän.
Arvot ei merkkaa enää mitään nykymaailmassa?
Kommentit (4)
Se on ihan itsestä kiinni mitä elämässä arvostaa. Moni arvostaa rahaa, mutta ei sinun tarvitse.
Tekstisi perusteella vaikuttaa siltä, että sinä itse arvostat rahaa hyvin merkittävästi. Minun mielestäni Suomessa on jopa liikaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietippä tätä: katuuko kukaan kuolinvuoteellaan ja aattelee että "Oli muuten hyvä elämä mutta jäi harmittamaan kun ei tullut tehtyä enempää töitä"?
Töitä on pakko tehdä, että saa siedettävän elämänlaadun. Ei ole vaihtoehtoa. Perintöjä ei ole tullut eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Mietippä tätä: katuuko kukaan kuolinvuoteellaan ja aattelee että "Oli muuten hyvä elämä mutta jäi harmittamaan kun ei tullut tehtyä enempää töitä"?
Minä kadun jo nyt. Jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle ennen aikojaan ja eläke jäi pieneksi.
Mietippä tätä: katuuko kukaan kuolinvuoteellaan ja aattelee että "Oli muuten hyvä elämä mutta jäi harmittamaan kun ei tullut tehtyä enempää töitä"?