Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuori avovaimo tarvitsee mammojen apua, onko edessä ero? :(
11.01.2012 |
Hei!
Olen 22-vuotias lapseton nuori nainen, joka jostain syystä hengaa paljon täällä av:lla, vaikken olekaan mamma. Päätin nyt kirjoittaa tänne, kun ajattelin että täältä voisi saada apua mammoilta, jotka on nuorempana käyny mahdollisesti läpi asioita jotka voisivat mua nyt auttaa.
Tilanne on siis tämä (pitkä sepustus, olen huono selittämään lyhyesti):
Olen seurustellut avomieheni kanssa 5vuotta, joista melkein 3vuotta siis avoliitossa. Hän on ensimmäinen poikakaverini ja ainut kenen kanssa olen ikinä ollut sängyssä. Varmaankin viimeiset 2 vuotta on ollut todella kuivaa sängyssä: seksiä melko harvoin, mies kyllä haluaisi, mutta minä en. Olemme keskustelleet asiasta paljon ja miettinyt kuinka löytää intohimo jälleen. Vähäiset haluni johtuvat osittain yhdyntäkivuista, joihin apua on jonkin verran löytynyt gynekologin määräämästä estrogeenivoiteesta, mutta nyt olen huomannut että ei minua kyllä muutenkaan huvita. Seksi on hyvää kun sitä on ja saan kyllä huipennuksen joka kerta, mutta vaikeinta minulle on se siihen ryhtyminen. En tunne vetoa enää mieheeni, toisiin miehiin kyllä, esim. nyt viimeisen vuoden sisällä olen ihastunut todella pahasti 2 eri kertaa. Molemmilla kerroilla ihastumisilla ei olisi ollut mitään tulevaisuutta/ihan utopisia, mutta nän noista miehistä unia, sain perhosia vatsanpohjaan, minkä lisäksi ihastusten aikoihin itkeskelin paljon yksikseni kaikkea elämässäni pielessä olevaa (ei intohimoa suhteessa, turhia riitoja kavereiden kanssa, pettymys itseeni opiskelujen suhteen tms).
Nyt tällainen alakulo on taas tullut pintaan ja olen miettinyt eroa. Alkaa itkettää kun ajattelenkin asiaa, enkä halua erota, mutta mietin että ehkä minun on pakko. Minulla on hauskaa mieheni kanssa ja rakastan häntä, mutta juuri seksin puute ja vetovoima muihin miehiin on saanut minut miettimään, että onko suhteemme muuttunut liian kaverilliseksi? En tiedä olenko mieheni kanssa koska pelkään olla yksin, miten pystyn elämään tai asumaan yksin ilman häntä? Olen niin tottunut mieheeni ja tunnen turvalliseksi hänen kanssaan. Silti olen surullinen, koska tiedän että suhteessamme ei ole kaikki kunnossa. Olen miettinyt tulevaisuutta hänen kanssaan, häitä, lapsia yms.. Tänään tulin vain surulliseksi kun näin jonkun hääohjelman ja siinä pari oli niin onnellinen ja minusta tuntuu että minä en tule sitä hänen kanssaan saavuttamaan. Ihan sattuu ajatella näin.
Olen miettinyt eroa ennenkin. Aina kuitenkin jokin on estänyt minua; olen ajatellut että ei kanatta heittää hyvää miestä hukkaan vain koska ei ole intohimoa.. Sitten aina luen lehdistä että intohimo ja seksi ovat suhteen kulmakiviä tai että seksi väljähtyy avioliitossa, niin mietin että mitähän mulle tapahtuu jos me mennään naimisiin, seksuaaliset halut katoaa kokonaan enkä halua enää ketään?
Pelottaa. Mua oikeasti pelottaa. Minulla on nyt kovin vähän kavereita täällä opiskelupaikkakunnallani, miten käy jos miehenikin häviää elämästäni, olen aina yksin? Kelpaanko kellekkään muulle, olen ihan sievä mutten mikään missi.. Kuinka voin ikinä olla kenenkään muun kanssa alasti, pääsenkö nyt sitten koskaan naimisiin? Entä käytännön asiat? Onko minulla rahaa elää, kun vuokrat on korkeat ja opiskeluiltani ei jää aikaa töille, joten elän tukien varassa? Entä huonekalut, minulle kuuluvat vain matto ja ruokapöytä. Ja jos muutan syksyllä jatko-opiskelemaan vielä uuteen paikkaan, josta en tunne ketään, miten pärjään?
Tässä kirjoituksessani ei ole oikein enää mitään pointtia ja koko tarina rönsyilee… Kai haluan kysyä onko muilla kokemuksia pitkästä ja ensimmäisestä suhteesta eroamisesta? Voi kuinka olisin halunnut olla se pari joilla loppu hyvin, kaikki hyvin, yhdessä lukiosta asti…
Pelottaa. Ahdistaa. Itkettää. Ja av-palsta on ainut mihin voin tuntemuksiani purkaa.
Kommentit (78)
Mina en ainakaan ajattelisi niin, etta avioliitto on itseisarvo. Jos et koskaan paase naimisiin, niin so what? Jos ei loydy miesta, jonka kanssa haluat olla, niin ei vakisin.
Mina olen loytanyt vain kaksi hyvaa miesta elamani aikana, joista toiseen jain pahasti koukkuun. Olen ihan liemessa. Mutta ei sekaan mua haittaa. Olen tottunut hankaliin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mina en ainakaan ajattelisi niin, etta avioliitto on itseisarvo.
Olen aina unelmoinut häistä ja miettinyt omiakin häitä jo valmiiksi, voin siis kertoa että olisi tosi iso pettymys jos en pääse naimisiin. Haluan häät ja haluan olla avioliitossa, niin hyvässä kuin pahassa... Tosin eihän avioliitto ole syy jäädä tähän suhteeseen, vaikka rakastankin miestäni niin että sattuu.
-ap
Olet vielä nuori ja löydät miehen joka sytyttää.
Olet vielä nuori ja löydät miehen joka sytyttää.
Olen ollut alakuloinen jo montatapäivää ja sanaharkassa sanoin sitten että "en halua sua" ja sitten ollaanki oltu kotona mies koneella makuuhuoneessa ovi kiinni, minä sohvalla olkkarissa kone sylissä, ja nukuin viime yön sohvalla kun ei kiinnostanu mennä miehen viereen. Tänään voi olla sama, ja siksi jää varmaan huominenkin koulupäivä väliin
-ap
Tää ajoitus on vaan niin perseestä, juuri nyt pitäisi keskittyä opiskeluun jotta valmistuisin kevääällä... Sitten voisin miettiä uudestaan asiaa... Kaikki heittää nyt häränpyllyä jos eroamme nyt. Valmistumisen jälkeen pitää muutenkin joko lähteä uuteen kouluun tai mennä töihin, olisi sitten hyvä sauma aloittaa puhtaalta pöydältä...
Kumpa vaan saisin sen intohimon syttymään itsessäni niin kaikki olis hyvin!
Hah, mieityttää sekin että kun on kauan saman ihmisn kanssa niin se ei välkitä jos et aja sääriäsi koko ajan ja jos kainaloissa on sänki jos et käy 2 päivään suihkussa... Tai välitä siitä jos en jaksa koko ajan puunata alapäätä.... huoh....
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuullosta hyvältä vaihtoehdolta,koska ongelma ei kuullostaparisuhteen vaan sinun henkilökohtaiselta ongelmaltasi.
Samat ongelmat olsivat ennen pitkää taas edessäsi, uudessa suhteessa ja taas uudessa jne.
Mene seksuaaliterapeutille selvittäään mikä tuon haluttomuuden aiheuttaa.
Tai päätä harrastaa seksiä miehesi kanssa silloin kun hän haluaa, voit saada omankin pääsi näin toimimaan taas normaalisti.
kuullosta hyvältä vaihtoehdolta,koska ongelma ei kuullostaparisuhteen vaan sinun henkilökohtaiselta ongelmaltasi.
Samat ongelmat olsivat ennen pitkää taas edessäsi, uudessa suhteessa ja taas uudessa jne.Mene seksuaaliterapeutille selvittäään mikä tuon haluttomuuden aiheuttaa.
Tai päätä harrastaa seksiä miehesi kanssa silloin kun hän haluaa, voit saada omankin pääsi näin toimimaan taas normaalisti.
haluni eivät vaan kohdistu mieheeni.. Tunnen seksuaalista vetovoimaa muihin miehiin, tällä hetkellä en ole kuitenkaan ihastunut enkä ole koskaan pettänyt miestäni, joten en tiedä olisiko seksuaaliterapeutista apua, ja onko edes järkeä käyttää sellaisen palveluita kun olen kumminkin 22-v ja kyseessä ei ole väljähtynyt avioliitto.... Hitto un ongelmat kuulostaa just joltain 10vuotta naimisissa olleen ongelmilta....:/
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja katsot miten käy, mulla on aina ollut joku sivusuhde rinnalla, se on onnellisen liiton salaisuus, kirjaimellsesti.
ja katsot miten käy, mulla on aina ollut joku sivusuhde rinnalla, se on onnellisen liiton salaisuus, kirjaimellsesti.
Ootko tosissas?:D Noh tapa se on tuokin..
Helkkari, telkkarista alkaa 15min päästä Huomenta Suomi, vois mennä nukkuun..... Pakko mennä miehen viereen, ei tässä sohvalla saa unta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ja monille ystävilleni on käynyt samoin. Ensimmäinen avoliitto liian kaverillinen, seksi kiinnostaa muiden kanssa, mutta avopuoliso kuin rakas ystävä. Olet nuori ja maailma auki. Salli itsesi löytää vielä uusia kokemuksia, ihmisiä yms. Asua itsenäisesti ja kasvaa. Älä tee vielä kompromisseja!
Muistan miten vaikeaa tuo ero oli, mutta ainakin itselleni paras päätökseni. Kasvoin ihmisenä, aikuistui ja löysin mieheni aika pian. Seksuuaalisuudessasi ei ole vikaa, sinussa ei ole vikaa. Näin käy monille nuorena seurusteleville. Voimia sinulle! Usko mua että kaikki järjestyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olet edes hetken nukahtanut mutta huoliisi...
Nosta kissa pöydälle ja keskustele avopuolisosi kanssa tunteistasi, jos keskustelu tuntuu vaikealta ja tuntuu, ettet osaa ilmaista siinä itseäsi toista tahallisesti loukkaamatta, niin kirjoita kirje, josta keskustelu voi lähteä liikkeelle!
Esitä 'faktat' omista tuntemuksistasi ja koeta pohtia myös mistä ne juontuvat. Itse ehkä tilanteessasi kertoisin reilusti miehelle, että rakastat häntä niin, että sattuu mutta että seksuaalinen mielenkiintosi kohdistuu toisaalle. Jos olet halukas työstämään parisuhdettanne ja pysymään siinä, kerro myös se ja koeta itse ymmärtää, että mies voi haluta sinut yhä edelleen tai todeta, että haluaa vaimon, joka haluaa vain häntä.
Jos päätätte jatkaa yhdessä, menkää parisuhdeterapiaan ja työstäkää suhdettanne vahvemmaksi. Jos päätätte, että eroatte ja katsotte elämältä, onko joku muu ihminen teille oikeampi, niin erotkaa. Voihan olla, että palaatte yhteen mutta voi olla myös, että elämällä on teille kummallekin tarjolla joku erityinen!
Parisuhteen pitäisi tuntua 'omalta' ja vaikka seksuaalisuus on vain osa parisuhdetta, on se merkittävä osa. Te olette vielä nuoria, elämällä on teille tarjolla vaikka mitä ASIAT TUPPAAVAT JÄRJESTYMÄÄN!
t. neljän äiti 40-v
Moi. Tuo haluttomuuden alkaminen osuu vissiin sellaiseen ajankohtaan, kun olette asuneet jonkun aikaa yhdessä? Mulla kävi vähän näin. Huomasin, ettei mua kiinnosta seksi mieheni kanssa. Olen ajatellut, että se johtuu, että olen kuin äiti miehelle. Hoidin ruokaostokset, kokkauksen, pyykit. Keräsin likaisia vaatteita ympäri kämppää, nalkutin siivouksesta... Mun mielestä on aika ymmärrettävää, että jos on "äitinä", niin ei ne halut siihen "lapseen" ainakaan kohdistu.
Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koittakaa keskustella asiasta niin ettet aiheuta miehen seksuaalisuuteen traumoja. Eli suosittelen, ettet mainosta tätä haluttomuutta hänestä johtuvaksi. Kerro muista tunteistasi.Vaikka asia korostuu nyt seksiasiassa niin tämä on paljon muutakin. kysymys on mieheksi ja naiseksi kasvamisesta, kemioista ja vastuksen antamisesta yms. Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Erot eivät kuitenkaan ole kauniita, pahalta tuntuu molemmista. Miehesi on ansainnut myöskin parempaa, ihmisen joka haluaa häntä. Hänellä on myös elämä edessä. Miehet eivät vaan halua erota helpolla. He taitavat useammin haluta pitää asiat ennallaan. keskity nyt itseesi. Jos nyt on huono hetki erota niin odota, tee koulusi loppuun ja rauhoitu hetkeksi. Joskus kuitenkin päätöksen tekeminen on vaikeinta. sen jälkeen helpottaa.Älä ota kantaksesi toisen tunteita. Olette yhdessä parisuhteen luonut. Tämä ei ole ollut yksin sinun vikasi. Voi kirjoituksesi kuulostaa niin tutulta kaikin puolin ja tästä aiheesta olen niin monesti puhunut ystävieni kanssa. Siipiään pitää päästä kokeilemaan, jotta voi todella oppia lentämään!
En tiedä koskettaako tämä sinua, kun sanot kuitenkin seksihaluja olevan, mutta itselläni haluihin on vaikuttanut tosi voimakkaasti hormoniehkäisy. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi, jonkin aikaa avoliitossa elänyt myös. Luulin, että kun pääsemme saman katon alle seksielämä alkaa toden teolla (aikaisemmin kuvioissa oli kämppiksiä jne. esteitä), mutta eeei. Kuivaa oli. Ei huvittanut yhtään, vaikka silloin kun touhuun ryhtyi, kivaa oli. Jätin pillerit pois ja nyt maistuu taas.
Oon samaa mieltä kuin muut siitä, että olet vielä nuori. Jos koet, että nykyinen parisuhteesi ei toimi, ehdit pariutua vielä tuhat kertaa. Luulen kuitenkin, että varsinainen ongelma ei olekaan seksittömyys, vaan mitä sen taustalla piilee. Voisko se olla kriisiä siitä, että parisuhde on vakiintunut tai siitä tulevaisuuden epävarmuudesta? Kyrsiikö miehessä joku muu?
olen sinua pari vuotta nuorempi, mutta myös avoliitossa ensimmöisen kunnon poikaystävän kanssa, ja yhdessä oltu 5 vuotta. minullakin haluja ja erilaisia mietteitä, "jos sitä kuitenkin olisi onnellisempi sinkkuna.." vaikka uskon etten olisi yhtään sen onnellisempi. haluaisin hetkeksi koittaa siipiäni yksin maailmalla! olen tästä maininnut miehelleni, mutta ei oikein lämmennyt ajatukselle mutta ymmärtää että kun koko nuoruutemme olemme olleet yhdessä niin nyt alan kyseenalaistaa kaikkea, kun aikuisuuteen ollaan astumassa. ihastumisen olen kokenut minäkin.. se varmaan osaltaan saa nämä tunteet pintaan
Seksuaalisuus on jännä juttu. Uskon, että on olemassa pareja, joilla tuota väljähtymistä ei tapahdu ja että joidenkin kanssa vain natsaa niin älyttömän hyvin, että vire säilyy. Nämä ovat niitä pareja, jotka vielä 25 vuoden tai 50 vuoden jälkeeen katselevat toisiaan rakastuneina. Ja heillä on käynyt tuuri, että hyvä seksikumppani on myös hyvä puoliso. joskus sängyssä toimii ja muuten on ihan helvettiä.
Mutta välimuotojakin on, on mukavia miehiä ja ihan ok-seksiä. Joskus haluttaa joskus ei niin. Silläkin elää, jos ei halua ottaa riskiä, että ei koskaan löydä sitä täydellistä matchiä. Itse uskon, että täydellisen löytäminen on aika harvinaista. Itselläni on kokemusta n. 15 miehestä, eikä kukaan ole ollut parempi kuin omani. Ja silti joskus oma tuntuu niin tylsältä, seksi pakkopullalta ja vieras kiinnostavalta...
Suhteesi avioliittoon on vähän outo. Avioliitto ei muuta yhtään mitään avoliittoon verrattuna (lakipuolta lukuunottamatta). Se ei väljähdytä suhdetta sen enempäää, sen hoitaa aika, jos niin on käymässä. Jokaisen pitkässä suhteessa olevan vaan pitää aktiivisesti olla mukana pitämässä suhdetta yllä, jos sen haluaa jatkuvat hyvänä.
SInulle ap en halua suositella mitään, mutta ymmärrän, jos ero tuntuu vaihtoehdolta tuossa vaiheessa ja iässä. Siinä vaan ottaa sen riskin, että ajaa takaa jotain haavekuvaa, jota ei löydy koskaan. Ja lopulta hädissään päätyy jonkun oikeasti huonon puolison kanssa yhteen. Nythän ymmärsin, että miehesi on hyvä ja mukava, vain sinulla tökkii seksissä? Kannattaisiko sitä selvitellä ensin muuten, miehen kanssa juttelemalla ja seksuaaliterapeutin tms avulla?
että noi tunteet vie sen seksihalun? itelle kävi ehkä noin, vaikka sitä onkin riittävästi.
t: nro 18
lähtisi heti ensimmäisenä eroamaan, koska ongelmat kuulostavat enemmän omiltasi kuin varsinaisilta parisuhteen ongelmilta, vaikka ne toki heijastuvatkin parisuhteeseen. Pitkässä suhteessa (ja 5 vuotta on pitkä aika varsinkin noin nuorena) tulee väkisinkin kausia, jolloin toista kiinnostaa vähemmän kuin toista. Suhde myös muuttuu alkuhuuman jälkeen toisenlaiseksi, ja siinä tosiaan on mukana enemmän ystävyyttä kuin pelkkää intohimoa.
Omasta mielestäni seksi on nykymaailmassa vähän liian korostetussa asemassa. Se on toki tärkeä osa parisuhdetta, mutta ei ollenkaan niin tärkeä kuin vaikka naistenlehdet antavat ymmärtää. Esimerkiksi oma avioliittoni on erittäin onnellinen, vaikka meillä miestä ei seksi niin kovin usein kiinnosta. Minulle asia oli pitkään ongelma, mutta rakastan miestäni todella paljon, enkä pitänyt pelkkää seksiä tarpeeksi hyvänä syynä eroamiseen. Nyt iän ja pienten lasten myötä olen myös itse huomannut, että itselläkään ei tee enää läheskään niin paljon mieli, joten ongelma on tavallaan hävinnyt itsestään, ja olen erittäin tyytyväinen, etten eronnut.
Jonkinlaista keskusteluapua minäkin ehkä suosittelisin, jos ei muuten, niin itsellesi. Pettäminen ei minusta ole reilua toista kohtaan, enkä todellakaan sitä suosittele. Hyvä suhde ei voi perustua epärehellisyyteen. Sinulla on muustakin elämäntilanteesta johtuen paineita, enkä yhtään ihmettelisi, vaikka ne tulisivat tällä tavalla esille. Voithan katsella asiaa ainakin valmistumiseesi asti, ja sen jälkeen mietit uudelleen. Jos miehesi on samaa mieltä, voitte esimerkiksi kokeilla muutaman kuukauden taukoa, ja katsoa, haluatteko molemmat palata sen jälkeen yhteen.
Jos päädyt eroon, olen aivan varma, että löydät uuden vähintään yhtä hyvän suhteen. Asioilla on aina tapana järjestyä. Voihan olla, että viiden tai kymmenen vuoden päästä et edes pidä avioliittoa niin kovin tärkeänä, vaikka se tällä hetkellä siltä tuntuukin.
Voimia, ap! Älä hätäile, elämä kyllä kannattelee, vaikka nyt tuntuukin vaikealta :)
Alue: Aihe vapaa
pidä ketjua ylhäällä, niin tulen vastaamaan joko huomenna (lue tänään) ja ylihuomenna.
Nyt ihan vain tiedoksi, että selviät erosta, Jos sen paikka tulee eteen.Niin minäkin selvisin.
Mene sinäkin nukkumaan. Hyvää yötä!