Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan päässyt eroon katastrofiajattelusta?
07.06.2026 |
Tätä jatkunut enemmän tai vähemmän jo vuosia, olen käynyt terapiankin mutta ei juuri auttanut eikä nyt olisi varaakaan mennä uudelleen. Paheni toisen lapsen synnyttyä tämä. Huolestun erittäin herkästi ja eniten tää näkyy terveysasioissa. Säännöllisin väliajoin tulee ”terveyspaniikki” ja en voi rentoutua ennen kuin asia selviää. Mies aina ihmettelee näitä, hän vaan menisi lääkäriin jos olisi esim.epäilyttävä luomi ja olisi huoletta kunnes toisin todistetaan, tutkimallahan se selviää. Itse taas saatan saada ihan paniikkikohtauksen, pakko päästä lääkäriin heti yms. Näkyy myös muissa asioissa, esimerkiksi jos tulisi joku verosotku niin murehtisin ja murehtisin, vaikea keskittyä muuhun elämään asian selvityksen ajaksi…
Onko muilla tämmöstä ja miten tätä saa vähennettyä? On tosi raskasta ja vie voimavaroja tällanen.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä millainen se terapia pitäisi sit olla. Kävin siis jonkun 2v ehkä ja se oli niin semmosta arkista keskustelua. Ei siitä jäänyt oikeen mitään käteen. Ehkä terapeutti oli väärä? Olisikohan lyhytterapia parempi kun on intensiivisempää? En kaipaa semmosta yleistä jutustelua miten menee, kaverit ja mies on sitä varten.
Tämä ongelma alkoi kun läheiseni kuoli sairauteen, joka pitäisi olla parannettavissa yleisesti ottaen, mutta oli huono tuuri. Itse sain sit selvitellä hänen hoitokeinoja, tarkistaa sairaalassa lääkkeet (monesti väärin koittivat antaa). Tästä sitten jäi itselle se murehtiminen ja just pelko, että joku perusjuttu on tyyliin syöpä. Googlaamisesta sentään oon päässyt vähän eroon, että en googlettele paniikissa.
Ap
Sinun pitää vain hyväksyä että jokainen kuolee ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, mutta nimenomaan lapsen syntymän jälkeen se vei vuosia. Ihan siitä syystä, että raskauden ja synnytyksen aikana tehtiin niin paljon väkivaltaa ja oikeuksiani rikottiin, että tästä jäi syvät traumat. Lisäksi kun vauva vie kehosi ravintoaineet ja energian, olet fyysisestikin heikko ja heiveröinen. Tämä saattaa heijastua sitten negatiivisina ajatuksina. Lisäksi ilmeisesti kannat paljon emotionaalista kuormaa lapsista, kun mies on täysissä voimissaan ja kukoistaa, sinä raadat, teet tunnetyön, fyysisen työn ja kannat vastuun.
Oikein olisi ottaa omaa lomaa, vaikkapa viikko pari ja jättää mies pärjäilemään lasten kanssa, jotta voit keskittyä vain omaan hyvinvointiisi. Mutta niiden keissien perusteella kun nainen on priorisoinut oman hyvinvointinsa, mies on saanut absoluuttiset raivotantrumit ja jättänyt naisen. :D
Anyway, tsemppiä ja suosittelen että jätä lapsia vaikka vähän heitteille, syö enemmän ja erityisesti miehen laitat paikalleen kynnysmatoksi kunnes voit taas erinomaisesti.
Tämä ongelma alkoi kun läheiseni kuoli sairauteen, joka pitäisi olla parannettavissa yleisesti ottaen, mutta oli huono tuuri. Itse sain sit selvitellä hänen hoitokeinoja, tarkistaa sairaalassa lääkkeet (monesti väärin koittivat antaa). Tästä sitten jäi itselle se murehtiminen ja just pelko, että joku perusjuttu on tyyliin syöpä. Googlaamisesta sentään oon päässyt vähän eroon, että en googlettele paniikissa.
Lääketiede perustuu noseboon ja mind controlliin pitkälti, mitä enemmän uppoat sinne sitä varmemmin sairastut ja ehkä jopa kuolet. Kyseessä on tappokone.
Miksi sinä olit kaverisi emona sairaalassa. Sinulla on jo omat lapset ja terapoit miestä, kavereita ja olet kaverien tukihenkilö kun he heittävät veiviäänkin.
Mitä teet itsellesi. Harrastatko itseksesi, vietkö itseäsi ulos, ilman vastuita, velvollisuuksia ja draamaa? Pidätkö hauskaa? Teetkö asioita, mistä vain sinä nautit? Huolehditko aina ensin muista ja viimeiseksi itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se on ihan tervettä järkeä olla ainakin hätälaukku pakattuna. Älä kerro siitä sitten toisille jos on noin tyhmiä. Varsinkin nykyään.
Sellainen että sulla on vaikka kotivaraa, ensiapulaukku yms. on ennakointia vaaratilanteita varten, ei katastrofiajattelua.
Mikä on näiden ero mielestäsi? Onko sinulla kotona myös skumppapullo odottamassa lottovoittoa varten? Maksat rahaa vakuutuksista, koska pelkäät, mutta sijoitatko samoja summia lottoon, koska uskot voittavasi?
On negatiivista ajattelua ja positiivista ajattelua. Positiivisessa ajattelussa odotetaan, että asiat menevät hyvin, paremmin kuin on odotettu, unelmat täyttyvät, jne. Negatiivisessa varaudutaan onnettomuuksiin, katastrofeihin ja vellotaan synkissä vesissä, sairauksissa, ym. Mihin kohtaan vetää rajan "katastrofin" ja vain negatiivisen välille on veteen piirretty viiva. Negatiivista se kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se on ihan tervettä järkeä olla ainakin hätälaukku pakattuna. Älä kerro siitä sitten toisille jos on noin tyhmiä. Varsinkin nykyään.
Sellainen että sulla on vaikka kotivaraa, ensiapulaukku yms. on ennakointia vaaratilanteita varten, ei katastrofiajattelua.
Mikä on näiden ero mielestäsi? Onko sinulla kotona myös skumppapullo odottamassa lottovoittoa varten? Maksat rahaa vakuutuksista, koska pelkäät, mutta sijoitatko samoja summia lottoon, koska uskot voittavasi?
On negatiivista ajattelua ja positiivista ajattelua. Positiivisessa ajattelussa odotetaan, että asiat menevät hyvin, paremmin kuin on odotettu, unelmat täyttyvät, jne. Negatiivisessa varaudutaan onnettomuuksiin, katastrofeihin ja vellotaan synkissä vesissä, sairauksissa, ym. Mihin kohtaan vetää rajan "katastrofin" ja vain negatiivisen välille on veteen piirretty viiva. Negatiivista se kuitenkin on.
Suurin ero on, että käväiseekö asia mielessäsi vain hetken, vai jääkö muu elämä varjoon, koska pelkäät ihan koko ajan.
Kyllähän tämän tiedostaa, mutta ei tähän näin pitkällä ollessa auta mitkään "järkeistä tilanne ja rauhoita itsesi ". Muutenhan olisi ihan iisi homma parantua tästä, tuskin tätä kukaan huvikseen kävisi läpi turhaan, jos olisi noin helppo päästä tästä eroon.
En ole siis ap, mutta samasta kärsivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se on ihan tervettä järkeä olla ainakin hätälaukku pakattuna. Älä kerro siitä sitten toisille jos on noin tyhmiä. Varsinkin nykyään.
Sellainen että sulla on vaikka kotivaraa, ensiapulaukku yms. on ennakointia vaaratilanteita varten, ei katastrofiajattelua.
Mikä on näiden ero mielestäsi? Onko sinulla kotona myös skumppapullo odottamassa lottovoittoa varten? Maksat rahaa vakuutuksista, koska pelkäät, mutta sijoitatko samoja summia lottoon, koska uskot voittavasi?
On negatiivista ajattelua ja positiivista ajattelua. Positiivisessa ajattelussa odotetaan, että asiat menevät hyvin, paremmin kuin on odotettu, unelmat täyttyvät, jne. Negatiivisessa varaudutaan onnettomuuksiin, katastrofeihin ja vellotaan synkissä vesissä, sairauksissa, ym. Mihin kohtaan vetää rajan "katastrofin" ja vain negatiivisen välille on veteen piirretty viiva. Negatiivista se kuitenkin on.
Suurin ero on, että käväiseekö asia mielessäsi vain hetken, vai jääkö muu elämä varjoon, koska pelkäät ihan koko ajan.
Kyllähän tämän tiedostaa, mutta ei tähän näin pitkällä ollessa auta mitkään "järkeistä tilanne ja rauhoita itsesi ". Muutenhan olisi ihan iisi homma parantua tästä, tuskin tätä kukaan huvikseen kävisi läpi turhaan, jos olisi noin helppo päästä tästä eroon.
En ole siis ap, mutta samasta kärsivä.
Nimenomaan tässä se ongelma onkin, että ei se auta että ajattelee järjellä tai miten kaikki kuollaan joskus yms… En tiedä onko tää jotain ahdistuneisuushäiriötä vai kenties paniikkihäiriötä? Vai tosiaan joku ongelma aivokemiassa johon auttaisi lääke. Siihen kelaan vaan jää jumiin, vaikka kuinka koittaa olla miettimättä ja tehdä ihan muita juttuja. Tätä vaan ei voi ymmärtää jos ei oo samasta kärsinyt.
Ap
Minun isän puolen suku on tuommoisia. Aina se pahin mahdollinen vaihtoehto mielessä olipa kysymys mistä asiasta tahansa: Helsingissä puukotus. Ettei vain ole serkkupoikaa puukotettu! Ja hirveä puhelinrumba.
Vantaalla paloi kerrostalo. Ettei vain ole tädin talo. Ja hirveästi puhelinrumba.
Rovaniemellä kuolonkolari. Ettei vain ole Hannu-setä ollut. Ja eikun puhelimeen.
Olen itse tähän täysin kypsä enkä pidä yhteyttä sukulaisiin, koska en vaan jaksa.
Tsemppiä ap. Sinä sentään tunnistat ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt päästä ja onnistunutkin. Mutta joku muu yleensä työntää katastrofeja ja turhia kriisejä. Siihen taas en voi aina vaikuttaa mitä muut tekevät. En ole draamahakuinen. Kriiseihin olisi hyvä saada omat ketjut keskusteluun tai joku ohjeistus.
Kaikilla ei ole ollut turvallista lapsuutta. Siitä se johtuu. Erityisesti jos äitisuhde on jäänyt etäiseksi, eikä ole saanut turvallista hoivaa ja huolenpitoa.
Tiedän syyn mutta en osaa antaa kaikille sopivaa ratkaisua miten ylimääräisestä pelosta pääsisi eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistynyt ahdistuneisuus häiriö.Se on sairaus ja siihen on olemassa lääkitys: Lyrica eli pregabaliini. Sain sitä hermosärkyyn mutta se vei myös ahdistustuskani. Siitä on apu kolmeen vaivaan: epilepsia, hermosäryt ja YLEISTYNYT AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ! Pitää vaan löytää lääkäri, joka tajuaa sitä määrätä. Pidän sulle peukkuja!
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-miehellä oli tuota ja se ihmetytti mua aina.
Mun oma firma oli verotarkastuksessa samaan aikaan kun hän tuskaili että oli jättänyt ilmoittamatta parin satasen sivutulot. Mulla ei ollut huolen häivää ja hän menetti yöunensa oman tilanteensa takia.
Musta loppujen lopuksi taustalla oli se että hänellä oli liian vähän ns oikeita ongelmia. Minä olen tosi tekeväinen ja mulle sattuu ja tapahtuu. Olen tottunut hoitamaan asiat saman tien pois päiväjärjestyksestä ns ajattelematta asiaa sen kummemmin. Sitten kun yksi asia on hoidettu, teen seuraavan.
Lisäksi mulla on taloudellista puskuria hoitaa ns pienet töyssyt, sekä oma arki kunnossa että sitä ei juuri mikään romauta. Alan aika pelottomasti hoitamaan asioita olivatpa ne miten vaikeita vain. Otan kynän ja paperia ja läppärin auki, hahmottelen miten asian selvitän ja sitten vaan lähden puskemaan sitä läpi.
Lisäksi olen kehittänyt b, c ja d -suunnitelman ja mentaliteetin mitä teen jos aidosti kaikki menee pieleen.
En oikein osannut exää auttaa enkä oikein sinuakaan. Ehkä lähtisin siitä liikkeelle että fyysinen hyvä kunto ja elämäntavat olisi tärkeintä pitää kunnossa. Sitten älä lykkää ja murehdi asioita vaan hoida ne heti ja tee elämäsi niin kiireiseksi että et ehdi jäädä stressaamaan turhasta.
Sivusta sanon, että tämä sairaus on todella invalidisoiva. Vtuttaa tällaiset kommentit, että kuinka "vaan avataan läppäri, otetaan kynä ja paperia ja hoidetaan homma..Miten se voi olla niin vaikeata??"
Vaikeahko pakko-oireyhtymä ilmenee mulla voimakkaina pakkoajatuksina, esim. katastrofiajatuksina. Sain diagnoosin jo teini-ikäisenä. Terapia auttanut hyväksymään ne osana elämääni ja lääkkeet hillitsevät niitä kohtalaisesti. Paha kohtaus kun iskee niin sitten ei oikein mikään muu auta kuin diapamit ja vastaavat tai hiljaa kärsiminen kunnes helpottavat. Olen siis jo 51-vuotias mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on tuollaista.
Mutta se voi johtua muiden ihmisten aiheuttamista asioista ja muu terveys, jos vaiva toisen perään nuorena.
Altistuminen on ainoa keino. Seuraavalla kerralla älä mene lääkäriin. Ole vaan pää sekaisin, tuli mitä tuli. Huomaat, ettei mitään pahaa tapahtanut.
Vierailija kirjoitti:
Altistuminen on ainoa keino. Seuraavalla kerralla älä mene lääkäriin. Ole vaan pää sekaisin, tuli mitä tuli. Huomaat, ettei mitään pahaa tapahtanut.
En ole ap, mutta ei auta.
En käy lääkärissä kuin oikeasti tarpeessa, lopun aikaa elän pelossa jokaisesta ehkä uudesta luomesta, mahdollisesta oireesta jne.
Siis silloin, kun en pelkää aiheuttaneeni jotain kauheaa vahinkoa tietämättäni. Tai etten kotoa poistuttua sittenkin jättänyt tiskikoneen hanaa auki, tarkistinhan sen vain viidesti.
Ja kannattaakohan mitään taloudellista sitoutumista, kuten asunnon ostoa edes miettiä. Ehkä ihan kohta on yt:t ja työpaikka on mennyttä, eikä uutta saa enää koskaan.
Tätä on arki ahdistuneistyshäiriön kanssa. En näe muuta kuin onnettomuutta.
Sellainen että sulla on vaikka kotivaraa, ensiapulaukku yms. on ennakointia vaaratilanteita varten, ei katastrofiajattelua.