Ovatko lapsesi enemmän sinun vai miehesi näköisiä?
Kommentit (12)
Molemmat, tyttö ja poika, on perinyt tunnistettavia piirteitä minulta. Luonteen osalta onkin vaikeampi sanoa, todennäköisesti ihan molempien luonteenpiirteitä löytyy kummastakin. Ja toisaalta aika samanlaisia me luonteeltaan olemme.
Pojassa paljon minun näköä, mutta paljon myös isänsä.
Tytär enemmän itsensä näköinen, ei oikein kummankaan paitsi jotkin ilmeet yms.
Luonteeltaan poika on kuin isänsä, tytär taas minä. Isänsä siitä hänelle sanookin; yhtä itsepäinen kui äitisi.
Esikoispoika on isänsä kuva, vanhin tyttäristä minun näköiseni mutta äitini vartalonmalli.
Seuraava tytär on äitini kuva mutta minun vartalonmallini. Kuopustytär on pitkä kuin isänsä, hänellä on anopin silmät ja minun ulkonäköäni.
Hauskinta on se että vanhin lastenlapsista on ihan minun äitini ja tätinsä kopio väreiltään ja ulkonälltään
Ei ole lapsissa kummankaan näköä, eikä kummankaan luonnetta.
Esikoispoika ja kuopustyttö minun näköisiä. Keskimmäinen tyttö isänsä näköinen. Luonteenpiirteitä jokaisella kummaltakin vanhemmalta.
Tytär on kuin isoäitinsä eli anoppini aikoinaan (ja hän oli nuorena hyvin kaunis nainen!), poika kuin isänsä. Lapsissani ei ole oikeastaan mitään minun piirteitäni.
Poika oli pienenä ihan anopin näkönen. Onneks on muuttunut.
Poika on osin ihan isänsä näköä ja osin minun sukuani,etenkin isääni muistuttaa. Luonne on enemmän minua.
Kaksi poikaa, joista kumpikin muistuttaa isäänsä enemmän kuin minua. Esikoinen on perinyt luonteensa isältään, nuorempi minulta. Esikoinen kävelee samalla tyylillä mitä isä ja hänen isä, nuorempi on perinyt minun kävelytyylin. En siis osaa kävellä sirosti tai naisellisesti vaan kävelen harppomalla.
Tyttö on minun, eli äitinsä näköinen. Poika on tullut myös minun sukuuni. Tyttö on luonteeltaan myös aika paljon kuin minä. Samoin pojalla, mutta on jotain samoja juttuja kuin isässään.
Tytär on ulkoisesti kuin isänsä, luonne minun. Poika ulkoisesti kuin minä, luonne isänsä.