Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan päässyt eroon katastrofiajattelusta?
07.06.2026 |
Tätä jatkunut enemmän tai vähemmän jo vuosia, olen käynyt terapiankin mutta ei juuri auttanut eikä nyt olisi varaakaan mennä uudelleen. Paheni toisen lapsen synnyttyä tämä. Huolestun erittäin herkästi ja eniten tää näkyy terveysasioissa. Säännöllisin väliajoin tulee ”terveyspaniikki” ja en voi rentoutua ennen kuin asia selviää. Mies aina ihmettelee näitä, hän vaan menisi lääkäriin jos olisi esim.epäilyttävä luomi ja olisi huoletta kunnes toisin todistetaan, tutkimallahan se selviää. Itse taas saatan saada ihan paniikkikohtauksen, pakko päästä lääkäriin heti yms. Näkyy myös muissa asioissa, esimerkiksi jos tulisi joku verosotku niin murehtisin ja murehtisin, vaikea keskittyä muuhun elämään asian selvityksen ajaksi…
Onko muilla tämmöstä ja miten tätä saa vähennettyä? On tosi raskasta ja vie voimavaroja tällanen.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä millainen se terapia pitäisi sit olla. Kävin siis jonkun 2v ehkä ja se oli niin semmosta arkista keskustelua. Ei siitä jäänyt oikeen mitään käteen. Ehkä terapeutti oli väärä? Olisikohan lyhytterapia parempi kun on intensiivisempää? En kaipaa semmosta yleistä jutustelua miten menee, kaverit ja mies on sitä varten.
Tämä ongelma alkoi kun läheiseni kuoli sairauteen, joka pitäisi olla parannettavissa yleisesti ottaen, mutta oli huono tuuri. Itse sain sit selvitellä hänen hoitokeinoja, tarkistaa sairaalassa lääkkeet (monesti väärin koittivat antaa). Tästä sitten jäi itselle se murehtiminen ja just pelko, että joku perusjuttu on tyyliin syöpä. Googlaamisesta sentään oon päässyt vähän eroon, että en googlettele paniikissa.
Ap
Sinun pitää vain hyväksyä että jokainen kuolee ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, mutta nimenomaan lapsen syntymän jälkeen se vei vuosia. Ihan siitä syystä, että raskauden ja synnytyksen aikana tehtiin niin paljon väkivaltaa ja oikeuksiani rikottiin, että tästä jäi syvät traumat. Lisäksi kun vauva vie kehosi ravintoaineet ja energian, olet fyysisestikin heikko ja heiveröinen. Tämä saattaa heijastua sitten negatiivisina ajatuksina. Lisäksi ilmeisesti kannat paljon emotionaalista kuormaa lapsista, kun mies on täysissä voimissaan ja kukoistaa, sinä raadat, teet tunnetyön, fyysisen työn ja kannat vastuun.
Oikein olisi ottaa omaa lomaa, vaikkapa viikko pari ja jättää mies pärjäilemään lasten kanssa, jotta voit keskittyä vain omaan hyvinvointiisi. Mutta niiden keissien perusteella kun nainen on priorisoinut oman hyvinvointinsa, mies on saanut absoluuttiset raivotantrumit ja jättänyt naisen. :D
Anyway, tsemppiä ja suosittelen että jätä lapsia vaikka vähän heitteille, syö enemmän ja erityisesti miehen laitat paikalleen kynnysmatoksi kunnes voit taas erinomaisesti.
Tämä ongelma alkoi kun läheiseni kuoli sairauteen, joka pitäisi olla parannettavissa yleisesti ottaen, mutta oli huono tuuri. Itse sain sit selvitellä hänen hoitokeinoja, tarkistaa sairaalassa lääkkeet (monesti väärin koittivat antaa). Tästä sitten jäi itselle se murehtiminen ja just pelko, että joku perusjuttu on tyyliin syöpä. Googlaamisesta sentään oon päässyt vähän eroon, että en googlettele paniikissa.
Lääketiede perustuu noseboon ja mind controlliin pitkälti, mitä enemmän uppoat sinne sitä varmemmin sairastut ja ehkä jopa kuolet. Kyseessä on tappokone.
Miksi sinä olit kaverisi emona sairaalassa. Sinulla on jo omat lapset ja terapoit miestä, kavereita ja olet kaverien tukihenkilö kun he heittävät veiviäänkin.
Mitä teet itsellesi. Harrastatko itseksesi, vietkö itseäsi ulos, ilman vastuita, velvollisuuksia ja draamaa? Pidätkö hauskaa? Teetkö asioita, mistä vain sinä nautit? Huolehditko aina ensin muista ja viimeiseksi itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se on ihan tervettä järkeä olla ainakin hätälaukku pakattuna. Älä kerro siitä sitten toisille jos on noin tyhmiä. Varsinkin nykyään.
Sellainen että sulla on vaikka kotivaraa, ensiapulaukku yms. on ennakointia vaaratilanteita varten, ei katastrofiajattelua.
Mikä on näiden ero mielestäsi? Onko sinulla kotona myös skumppapullo odottamassa lottovoittoa varten? Maksat rahaa vakuutuksista, koska pelkäät, mutta sijoitatko samoja summia lottoon, koska uskot voittavasi?
On negatiivista ajattelua ja positiivista ajattelua. Positiivisessa ajattelussa odotetaan, että asiat menevät hyvin, paremmin kuin on odotettu, unelmat täyttyvät, jne. Negatiivisessa varaudutaan onnettomuuksiin, katastrofeihin ja vellotaan synkissä vesissä, sairauksissa, ym. Mihin kohtaan vetää rajan "katastrofin" ja vain negatiivisen välille on veteen piirretty viiva. Negatiivista se kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se on ihan tervettä järkeä olla ainakin hätälaukku pakattuna. Älä kerro siitä sitten toisille jos on noin tyhmiä. Varsinkin nykyään.
Sellainen että sulla on vaikka kotivaraa, ensiapulaukku yms. on ennakointia vaaratilanteita varten, ei katastrofiajattelua.
Mikä on näiden ero mielestäsi? Onko sinulla kotona myös skumppapullo odottamassa lottovoittoa varten? Maksat rahaa vakuutuksista, koska pelkäät, mutta sijoitatko samoja summia lottoon, koska uskot voittavasi?
On negatiivista ajattelua ja positiivista ajattelua. Positiivisessa ajattelussa odotetaan, että asiat menevät hyvin, paremmin kuin on odotettu, unelmat täyttyvät, jne. Negatiivisessa varaudutaan onnettomuuksiin, katastrofeihin ja vellotaan synkissä vesissä, sairauksissa, ym. Mihin kohtaan vetää rajan "katastrofin" ja vain negatiivisen välille on veteen piirretty viiva. Negatiivista se kuitenkin on.
Suurin ero on, että käväiseekö asia mielessäsi vain hetken, vai jääkö muu elämä varjoon, koska pelkäät ihan koko ajan.
Kyllähän tämän tiedostaa, mutta ei tähän näin pitkällä ollessa auta mitkään "järkeistä tilanne ja rauhoita itsesi ". Muutenhan olisi ihan iisi homma parantua tästä, tuskin tätä kukaan huvikseen kävisi läpi turhaan, jos olisi noin helppo päästä tästä eroon.
En ole siis ap, mutta samasta kärsivä.
Sellainen että sulla on vaikka kotivaraa, ensiapulaukku yms. on ennakointia vaaratilanteita varten, ei katastrofiajattelua.