Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan päässyt eroon katastrofiajattelusta?
07.06.2026 |
Tätä jatkunut enemmän tai vähemmän jo vuosia, olen käynyt terapiankin mutta ei juuri auttanut eikä nyt olisi varaakaan mennä uudelleen. Paheni toisen lapsen synnyttyä tämä. Huolestun erittäin herkästi ja eniten tää näkyy terveysasioissa. Säännöllisin väliajoin tulee ”terveyspaniikki” ja en voi rentoutua ennen kuin asia selviää. Mies aina ihmettelee näitä, hän vaan menisi lääkäriin jos olisi esim.epäilyttävä luomi ja olisi huoletta kunnes toisin todistetaan, tutkimallahan se selviää. Itse taas saatan saada ihan paniikkikohtauksen, pakko päästä lääkäriin heti yms. Näkyy myös muissa asioissa, esimerkiksi jos tulisi joku verosotku niin murehtisin ja murehtisin, vaikea keskittyä muuhun elämään asian selvityksen ajaksi…
Onko muilla tämmöstä ja miten tätä saa vähennettyä? On tosi raskasta ja vie voimavaroja tällanen.
Kommentit (26)
Sinulla on taipumus neuroottisuuteen eli huoleen ja ahdistukseen. Man up alittle maybe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetat vaan sen turhan huolehtimisen. Ajattele, ettei siitä ole mitään hyötyä, koska asia ei pelkällä murehtimisella muutu miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Lopetat vaan sen turhan huolehtimisen. Ajattele, ettei siitä ole mitään hyötyä, koska asia ei pelkällä murehtimisella muutu miksikään.
En ole ap, mutta samasta kärsin.
Tätä ei lopeteta tuollaisella, samaan tapaan kuin masennuskaan ei parane ohjeella "ajattele positiivisia juttuja!".
Nykyään stressaan jo sitä, mistä tulee seuraava ylihuolehtimisen aihe. Pääasiassa on terveys- ja raha-asiat.
Vähän pelottavaa tuo, ettei edes terapia auttanut. Itse kun en ole käynyt sitä vielä läpi.
Elämä tuntuu valuvan ohi, kun en muuta tee kuin olen jatkuvasti aivan helvetin peloissani.
Mun ex-miehellä oli tuota ja se ihmetytti mua aina.
Mun oma firma oli verotarkastuksessa samaan aikaan kun hän tuskaili että oli jättänyt ilmoittamatta parin satasen sivutulot. Mulla ei ollut huolen häivää ja hän menetti yöunensa oman tilanteensa takia.
Musta loppujen lopuksi taustalla oli se että hänellä oli liian vähän ns oikeita ongelmia. Minä olen tosi tekeväinen ja mulle sattuu ja tapahtuu. Olen tottunut hoitamaan asiat saman tien pois päiväjärjestyksestä ns ajattelematta asiaa sen kummemmin. Sitten kun yksi asia on hoidettu, teen seuraavan.
Lisäksi mulla on taloudellista puskuria hoitaa ns pienet töyssyt, sekä oma arki kunnossa että sitä ei juuri mikään romauta. Alan aika pelottomasti hoitamaan asioita olivatpa ne miten vaikeita vain. Otan kynän ja paperia ja läppärin auki, hahmottelen miten asian selvitän ja sitten vaan lähden puskemaan sitä läpi.
Lisäksi olen kehittänyt b, c ja d -suunnitelman ja mentaliteetin mitä teen jos aidosti kaikki menee pieleen.
En oikein osannut exää auttaa enkä oikein sinuakaan. Ehkä lähtisin siitä liikkeelle että fyysinen hyvä kunto ja elämäntavat olisi tärkeintä pitää kunnossa. Sitten älä lykkää ja murehdi asioita vaan hoida ne heti ja tee elämäsi niin kiireiseksi että et ehdi jäädä stressaamaan turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat vaan sen turhan huolehtimisen. Ajattele, ettei siitä ole mitään hyötyä, koska asia ei pelkällä murehtimisella muutu miksikään.
En ole ap, mutta samasta kärsin.
Tätä ei lopeteta tuollaisella, samaan tapaan kuin masennuskaan ei parane ohjeella "ajattele positiivisia juttuja!".
Nykyään stressaan jo sitä, mistä tulee seuraava ylihuolehtimisen aihe. Pääasiassa on terveys- ja raha-asiat.
Vähän pelottavaa tuo, ettei edes terapia auttanut. Itse kun en ole käynyt sitä vielä läpi.
Elämä tuntuu valuvan ohi, kun en muuta tee kuin olen jatkuvasti aivan helvetin peloissani.
Raha asiat yleensä paranee kun menee töihin.
Mulla ei ole ikinä ollut tuollaista. Tai ehkä yläasteella ja vähän lukiossakin jännitin esitelmiä. Silloin se tuntui katastrofaaliselta.
Muuten olen vaan todennut, että tulkoon mitä tulee ja sen mukaan sitten edetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vaikea rasti, ymmärrän ap mistä puhut. Itsellänikin on tosi vahva katastrofiajattelu-tausta, lapsen saatuani se puhkesi ja vasta nyt kun lapsi on jo pitkälle aikuinen se on alkanut hellittää.
Olen elänyt helvetillisiä aikoja ja just toi että elämäni tavallaan pysähtyy kunnes jokin asia x on ratkennut, on tuttua.
Tosiaan se että lapsi on jo pärjäävä aikuinen on helpottanut osaltaan, mutta myös se että olen väkisin yrittänyt kouluttaa itseäni siihen, että en mahda kaikelle mitään. Joillekin asioille mahdan ja hoidan asiat alta pois heti kun voin, mutta en vaan voi kontrolloida kaikkia elämän tapahtumia. Lisäksi olen hankkinut harrastuksia ja kaikkea sellaista kivaa joka pitää minut jos nyt ei kiireisenä niin kuitenkin sillä tavalla aktiivisena etten ehdi murehtia liikaa.
Eräs sinänsä ihan simppeli motto on ollut minulle tosi silmiä ja mieltä avaava ajatellen juuri tuota katastrofiajattelua: HAVAINTO ON OIKEA, MUTTA TULKINTA VÄÄRÄ. Koska niinhän se useimmiten on. Esimerkkinä lapsi ei vastaa puhelimeen enkä saa häntä millään kiinni, on havaintona oikea. Tulkinta vaan on väärä kun ajattelen jotain kamalaa tapahtuneen, vaikka oikeasti totuus on ollut joka kerta se, että hänellä nyt vaan on niin kivaa ettei tule katsottua puhelinta.
Nykyisin pystyn jo luottamaan siihen että elämä menee miten se menee. Teen sen minkä voin ja iloitsen kaikesta kivasta tässä ja nyt.
Tosi paljon tsemppiä sulle tuohon tilanteeseen ap. Kannattaa miettiä terapiaa jos omat konstit eivät riitä. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat vaan sen turhan huolehtimisen. Ajattele, ettei siitä ole mitään hyötyä, koska asia ei pelkällä murehtimisella muutu miksikään.
En ole ap, mutta samasta kärsin.
Tätä ei lopeteta tuollaisella, samaan tapaan kuin masennuskaan ei parane ohjeella "ajattele positiivisia juttuja!".
Nykyään stressaan jo sitä, mistä tulee seuraava ylihuolehtimisen aihe. Pääasiassa on terveys- ja raha-asiat.
Vähän pelottavaa tuo, ettei edes terapia auttanut. Itse kun en ole käynyt sitä vielä läpi.
Elämä tuntuu valuvan ohi, kun en muuta tee kuin olen jatkuvasti aivan helvetin peloissani.
Raha asiat yleensä paranee kun menee töihin.
Niin. Ja missä työpaikassa ei ole esim. yt-neuvotteluita ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-miehellä oli tuota ja se ihmetytti mua aina.
Mun oma firma oli verotarkastuksessa samaan aikaan kun hän tuskaili että oli jättänyt ilmoittamatta parin satasen sivutulot. Mulla ei ollut huolen häivää ja hän menetti yöunensa oman tilanteensa takia.
Musta loppujen lopuksi taustalla oli se että hänellä oli liian vähän ns oikeita ongelmia. Minä olen tosi tekeväinen ja mulle sattuu ja tapahtuu. Olen tottunut hoitamaan asiat saman tien pois päiväjärjestyksestä ns ajattelematta asiaa sen kummemmin. Sitten kun yksi asia on hoidettu, teen seuraavan.
Lisäksi mulla on taloudellista puskuria hoitaa ns pienet töyssyt, sekä oma arki kunnossa että sitä ei juuri mikään romauta. Alan aika pelottomasti hoitamaan asioita olivatpa ne miten vaikeita vain. Otan kynän ja paperia ja läppärin auki, hahmottelen miten asian selvitän ja sitten vaan lähden puskemaan sitä läpi.
Lisäksi olen kehittänyt b, c ja d -suunnitelman ja mentaliteetin mitä teen jos aidosti kaikki menee pieleen.
En oikein osannut exää auttaa enkä oikein sinuakaan. Ehkä lähtisin siitä liikkeelle että fyysinen hyvä kunto ja elämäntavat olisi tärkeintä pitää kunnossa. Sitten älä lykkää ja murehdi asioita vaan hoida ne heti ja tee elämäsi niin kiireiseksi että et ehdi jäädä stressaamaan turhasta.
Ei tätä pystykään ymmärtämään, ellei itsellään ole samaa häiriötä.
Siinä on turha vieressä kehua erinomaisuudellaan, kuinka tarkistaa kaiken ja siksi voi olla huoletta.
Arvaa, montako kertaa tarkistan asioita, ja silti hukun siihen kaaosajatteluun, jossa jokin asia meneekin pahasti pieleen.
Ei riitä varasuunnitelma a, b, c ja d, kun ne kaikki voivat pieleen ja pahasti.
Taloudellinen puskuri voi kadota pankin häiriön takia.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, miksei tuollaiset rauhoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-miehellä oli tuota ja se ihmetytti mua aina.
Mun oma firma oli verotarkastuksessa samaan aikaan kun hän tuskaili että oli jättänyt ilmoittamatta parin satasen sivutulot. Mulla ei ollut huolen häivää ja hän menetti yöunensa oman tilanteensa takia.
Musta loppujen lopuksi taustalla oli se että hänellä oli liian vähän ns oikeita ongelmia. Minä olen tosi tekeväinen ja mulle sattuu ja tapahtuu. Olen tottunut hoitamaan asiat saman tien pois päiväjärjestyksestä ns ajattelematta asiaa sen kummemmin. Sitten kun yksi asia on hoidettu, teen seuraavan.
Lisäksi mulla on taloudellista puskuria hoitaa ns pienet töyssyt, sekä oma arki kunnossa että sitä ei juuri mikään romauta. Alan aika pelottomasti hoitamaan asioita olivatpa ne miten vaikeita vain. Otan kynän ja paperia ja läppärin auki, hahmottelen miten asian selvitän ja sitten vaan lähden puskemaan sitä läpi.
Lisäksi olen kehittänyt b, c ja d -suunnitelman ja mentaliteetin mitä teen jos aidosti kaikki menee pieleen.
En oikein osannut exää auttaa enkä oikein sinuakaan. Ehkä lähtisin siitä liikkeelle että fyysinen hyvä kunto ja elämäntavat olisi tärkeintä pitää kunnossa. Sitten älä lykkää ja murehdi asioita vaan hoida ne heti ja tee elämäsi niin kiireiseksi että et ehdi jäädä stressaamaan turhasta.
Ei tätä pystykään ymmärtämään, ellei itsellään ole samaa häiriötä.
Siinä on turha vieressä kehua erinomaisuudellaan, kuinka tarkistaa kaiken ja siksi voi olla huoletta.
Arvaa, montako kertaa tarkistan asioita, ja silti hukun siihen kaaosajatteluun, jossa jokin asia meneekin pahasti pieleen.
Ei riitä varasuunnitelma a, b, c ja d, kun ne kaikki voivat pieleen ja pahasti.
Taloudellinen puskuri voi kadota pankin häiriön takia.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, miksei tuollaiset rauhoita.
Ei ollut tarkoitukseni sanoa että voi olla huoletta jos tarkistaa kaiken ja on taloudellinen puskuri. Vaan että luo ajatusmallin että VOI selvittää ongelmat jos niitä tulee. Ja että harva asia on niin paha että siitä ei kerta kaikkiaan selviäisi. Vaikka ajattele miten elät elämääsi jos teet täydellisen konkurssin. Siinäkin tilanteessa moni elää ja voi olla ihan onnellinen.
Että rakentaa elämänsä ajatukseen että tilanteessa kuin tilanteessa voi toimia ja elää parhaan kykynsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-miehellä oli tuota ja se ihmetytti mua aina.
Mun oma firma oli verotarkastuksessa samaan aikaan kun hän tuskaili että oli jättänyt ilmoittamatta parin satasen sivutulot. Mulla ei ollut huolen häivää ja hän menetti yöunensa oman tilanteensa takia.
Musta loppujen lopuksi taustalla oli se että hänellä oli liian vähän ns oikeita ongelmia. Minä olen tosi tekeväinen ja mulle sattuu ja tapahtuu. Olen tottunut hoitamaan asiat saman tien pois päiväjärjestyksestä ns ajattelematta asiaa sen kummemmin. Sitten kun yksi asia on hoidettu, teen seuraavan.
Lisäksi mulla on taloudellista puskuria hoitaa ns pienet töyssyt, sekä oma arki kunnossa että sitä ei juuri mikään romauta. Alan aika pelottomasti hoitamaan asioita olivatpa ne miten vaikeita vain. Otan kynän ja paperia ja läppärin auki, hahmottelen miten asian selvitän ja sitten vaan lähden puskemaan sitä läpi.
Lisäksi olen kehittänyt b, c ja d -suunnitelman ja mentaliteetin mitä teen jos aidosti kaikki menee pieleen.
En oikein osannut exää auttaa enkä oikein sinuakaan. Ehkä lähtisin siitä liikkeelle että fyysinen hyvä kunto ja elämäntavat olisi tärkeintä pitää kunnossa. Sitten älä lykkää ja murehdi asioita vaan hoida ne heti ja tee elämäsi niin kiireiseksi että et ehdi jäädä stressaamaan turhasta.
Ei tätä pystykään ymmärtämään, ellei itsellään ole samaa häiriötä.
Siinä on turha vieressä kehua erinomaisuudellaan, kuinka tarkistaa kaiken ja siksi voi olla huoletta.
Arvaa, montako kertaa tarkistan asioita, ja silti hukun siihen kaaosajatteluun, jossa jokin asia meneekin pahasti pieleen.
Ei riitä varasuunnitelma a, b, c ja d, kun ne kaikki voivat pieleen ja pahasti.
Taloudellinen puskuri voi kadota pankin häiriön takia.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, miksei tuollaiset rauhoita.
Ei ollut tarkoitukseni sanoa että voi olla huoletta jos tarkistaa kaiken ja on taloudellinen puskuri. Vaan että luo ajatusmallin että VOI selvittää ongelmat jos niitä tulee. Ja että harva asia on niin paha että siitä ei kerta kaikkiaan selviäisi. Vaikka ajattele miten elät elämääsi jos teet täydellisen konkurssin. Siinäkin tilanteessa moni elää ja voi olla ihan onnellinen.
Että rakentaa elämänsä ajatukseen että tilanteessa kuin tilanteessa voi toimia ja elää parhaan kykynsä mukaan.
Mutta ymmärrätkö, että tässä on kyseessä häiriö. Siihen ei auta se, että olisi miljoona varasuunnitelmaa, samaan tapaan kuin masennuskaan ei parane käskyllä reipastua.
Päinvastoin, joskus yritin aikoinaan nerokkaan tuota varasuunnitelma-asiaa.
En muuta tehnytkään kuin mietin varasuunnitelman varasuunnitelman varasuunnitelmaa analysoiden miten nämä kaikki voivat mennä pieleen.
Mä en tiedä millainen se terapia pitäisi sit olla. Kävin siis jonkun 2v ehkä ja se oli niin semmosta arkista keskustelua. Ei siitä jäänyt oikeen mitään käteen. Ehkä terapeutti oli väärä? Olisikohan lyhytterapia parempi kun on intensiivisempää? En kaipaa semmosta yleistä jutustelua miten menee, kaverit ja mies on sitä varten.
Tämä ongelma alkoi kun läheiseni kuoli sairauteen, joka pitäisi olla parannettavissa yleisesti ottaen, mutta oli huono tuuri. Itse sain sit selvitellä hänen hoitokeinoja, tarkistaa sairaalassa lääkkeet (monesti väärin koittivat antaa). Tästä sitten jäi itselle se murehtiminen ja just pelko, että joku perusjuttu on tyyliin syöpä. Googlaamisesta sentään oon päässyt vähän eroon, että en googlettele paniikissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa oikeasti harkita pienellä annoksella lääkitystä tuohon. Kärsin itse nuoresta asti samasta, lääke auttaa. Myös terapiat on käyty.
T. Psyk sh
Vierailija kirjoitti:
Sun tarttis saada kiinni siitä alkusyystä. Syytettiinkö sua pienenä aina kaikesta tai jouduitko olemaan lapsena perheen aikuinen ilman kykyä siihen tms. Kun saat kiinni siitä, mietit, että et enää ole se pikkulapsi vaan sulla on aikuisen kyky selvittää terveys- ja veroasiat jne.
Entä silloin kun joutui olemaan perheen aikuinen ja oli kyky siihen? Sama jatkuu aikuisena, arki rullaa kun minä hoidan. Välillä sitten uuvun totaalisesti ja käyn kuuntelemassa polilla miten pärjään hyvin kunhan stressaan vähemmän. Ei ole vieläkään laskut itseään maksaneet eikä kaavakkeet itse liitteineen täyttyneet, mutta ehkä toiset 10 vuotta "hoidossa" muuttaa asian.
No kyllä se on ihan tervettä järkeä olla ainakin hätälaukku pakattuna. Älä kerro siitä sitten toisille jos on noin tyhmiä. Varsinkin nykyään.
Monesti tulee ajateltua täysin käsittämättömiä katastrofiskenaarioita, joista järjellä tietää, että ne eivät tule tapahtumaan. Tällöin vain liskoaivot käyvät niitä läpi. Voit antaa liskoaivojen vaan raksuttaa ja suunnata tietoisen huomion muualle. Ottaa etäisyyttä.
Jos skenaariot ovat puolestaan ihan todennäköisiä tapahtua, niin syystäkin olet niistä huolissaan, eikä sinussa ole mitään vikaa. Kyllä ne sitten ratkeavat, tavalla tai toisella, silloinkin.
Sinun pitää päästää irti ajatuksesta, että jotenkin kontrolloisit elämääsi. Katastrofihan on tilanne, jossa kontrolli sinulta karkaa. Helpottava ajatus on, että kontrollia ei olekaan. Kontrolli on illuusio. Olet oikeasti täysin yhteiskunnan, universumin, onnen ja maailman tapahtumien armoilla. Kun lopetat pelkäämästä sen menettämistä, mitä ei ikinä ollutkaan, katastrofiajatukset helpottavat.
Miten selvitä katastrofista? Ainoastaan yhteiskuntana, yhteisöllisyydellä, yhteisellä ponnistuksella. Politiikka ajaa meitä nykyään yhteiskunnan ja yhteisöjen hävittämisen suuntaan, individualismiin, jossa jokaisen pitäisi pärjätä ja kontrolloida elämäänsä. Koko ajatus tuollaisesta maailmasta on täysin mahdoton, ja sen ymmärtää, kun ymmärtää, ettei kontrollia olekaan.
Kun tuo tilanne iskee sä muistutat itseäsi että sä panikoit. Ei ole tarve mennä lääkäriin tai muille toimille, pitää rauhoittua. Esimerkiksi hengitysharjoitukset ovat hyviä.
Sun tarttis saada kiinni siitä alkusyystä. Syytettiinkö sua pienenä aina kaikesta tai jouduitko olemaan lapsena perheen aikuinen ilman kykyä siihen tms. Kun saat kiinni siitä, mietit, että et enää ole se pikkulapsi vaan sulla on aikuisen kyky selvittää terveys- ja veroasiat jne.