Liikuntaan voi tosiaankin tulla himo

Aloitin liikunnan yli nelikymppisenä kolme vuotta sitten. Ensimmäiset kuukaudet aloitin kävelemällä rauhallisesti 3 x viikossa puoli tuntia kerrallaan, ja sitten parin kuukauden jälkeen lisäsin kerta viikkoon salikäynnin.

Muistan, kuinka rapakuntoinen aloittaessani olin, jalkoja särki noilla ekoilla kävelylenkeillä, homma ei tosiaankaan ollut nautinnollista. Myös salilla olin aivan puhki, ja lihaskivut kestivät jopa 4-5 päivää. 

No, tässä kolmen vuoden aikana olen kuitenkin hiljalleen lisäillyt liikuntaa, eri lajejakin, ja kuntoni on noussut huimasti.

Harrastan nykyään liikuntaa jopa 10-12 h viikossa, salilla käyn 2 x viikossa, 40 min kävelyillä 3-5 x viikossa, lisäksi pyöräilen nyt kesäisin 2-5 tuntia viikossa, talvisin hiihdän. Vaihtelevasti käyn myös uimassa, pelaamassa tennistä, golfia, polkujuoksemassa, ja teen kotona kehonpainotreenejä/liikkuvuusharjoituksia. 

Mutta siis tämä suoranainen himo, joka liikuntaan on tullut, on ollut yllättävää. Olen todella innostunut liikunnasta, liikuntakerrat ovat arjessa päivieni kohokohtia, joita odotan innolla ja suunnittelen treenejäni, ja saan hirveästi iloa, virtaa ja onnistumisen kokemuksia jaksaessani (ja vielä toistaiseksi koko ajan enemmän). 

On uskomatonta, miten olo paranee liikunnalla, ja miten kehon toimiminen palkitsee ja tuntuu hyvältä. Huonokin päivä ja mieliala paranee, kun menee liikkumaan. 

Liikunta on kyllä parasta huum*tta, ei voi muuta sanoa!