Kuuluuko teidän mielestä tieto psykoosisairaudesta alle 1 vuoden seurustelussa kertoa

Minä kertoisin jokseenkin heti tutustuttua, jos tarkoitukseni olisi tähdätä vakavaan ja pysyvään suhteeseen.

Turhaan sinä tuollaisia pohdit, tee vaikka voikkuleipä.

Kokisin kertomatta jättämisen harhaanjohtavana vaikka remissio olisikin jo saavutettu.

Näytät kaikki nämä spämmäyksesi ensitreffeillä niin asia on sillä selvä 👍

Meillä mielenterveyspiireissä on ihan onnellisia pareja kun on alettu samantaustaisen kanssa.

Tuossa vaiheessa ex-kumppani antaisi sinulle (ansaitusti) oikeita syitä mt-ongelmiin, kun olet salannut noin ison asian ja hukannut hänen elämästään vuoden tai ylikin.

Vierailija kirjoitti:

Kokisin kertomatta jättämisen harhaanjohtavana vaikka remissio olisikin jo saavutettu.

Remissio siis tarkoittaa että oireita ei näy mutta tauti on silti olemassa. Varsinkin jos jättää lääkkeet syömättä, ei hyvin käy

Vierailija kirjoitti:

Minä kertoisin jokseenkin heti tutustuttua, jos tarkoitukseni olisi tähdätä vakavaan ja pysyvään suhteeseen.

Tuollainen voi asettaa valtavat paineet sille toiselle. On suuret puitteet jotka sen toisen pitäis täyttää.

Ensin pitää tutustua itseensä eikä etsiä jotain pelastajaa itsensä ulkopuolelta.

Jos kohtaa kivan ihmisen, voi tutustua ja katsoa mihin se johtaa. Joskus voi se oikeakin tulla vastaan, sen tietää. Vaikka se oikea olisikaan juuri sellainen minkä oli itse ajatellut.

Onko sairaus hoidossa, onko siihen joku loppuelämän lääkitys?

Eiköhän monen mielestä ole aika ikävän laskelmoitua kertoa vakavasta mielisairaudesta vasta, kun tietää kumppanin tunteiden olevan jo voimakkaita ja jos toisellakin on suhteelle odotuksia.

Laitosjaksoista tai omista synkistä kausista ei tarvitse kertoa, mutta mun mielestä kaikista vakavista terveysasioista tulisi kertoa viimeistään jos aikoo muuttaa yhteen tai suunnitella yhteistä elämää.