9 kk ikäinen lapseni kiipeää vieraidenkin syliin. Normaalia vai turvaton kiintymyssuhde?

että onko äiti paikalla vai ei. Aika vaikee mennä sanomaan mitään diagnoosia näin lonkalta, joten kehottaisin, ettet itsekkään tee.



Yleensä ottaen kiintymyssuhdeteoriassahan on kyse siitä, että millä tavalla lapsi hyväksyy itselleen uuden hoitajan.

sitä ei voi päätellä tuosta. Jos lapsi kaipaa äitiään ja tiukoissa tilanteissa tukeutuu äitiin, on kiintymyssuhde turvallinen. Äidin ollessa paikalla rohkeampi ulospäinsuuntautunut lapsi saattaa hyvinkin kiivetä vieraiden syliin. Taas jos äiti lähtisi pois, itkisi perään.



Mutta vaikea sanoa. Omat on olleet varsin arkoja, esikoinen erityisesti itki jo jonkun vieraan katsoessa häneen päin. Mielestäni luonnekysymys, aina niistäkin huolta tulee kannettua. Minä mietin tuolloin tuleeko lapsesta ihmistä lainkaan, kun kauppareissukaan ei suju ilman syliä eikä isäkään saanut jossain välissä häntä hoitaa. :) Mutta aika auttoi, ja nykyään tosi reipas.

tehdään ongelma??? On niin tai näin aina se on poikkeavaa. Onneksi tällaista ei tarvinnut miettiä kun sain omat lapseni 81-02:)



Lapsi on selvästi luottavainen ja sosiaalinen, iloitse siitä!! Enpä olisi itse osannut moisesta huolestua - ennemmin siitä jos lapsi menee huutaen vieraita ja tuttuja pakoon!

Tunnen kyllä yhden lapsen, jolla vastaava käytös ehdottomasti oli merkki turvattomuudesta, joka johtui äidin ristiriitaisesta käytöksestä (lastenpsykiatrin lausunto). Mutta ei ainakaan tämä äiti ollut pätkääkään huolissaan asiasta vaan oli mielestään maailman paras äiti ja ehdottomasti tälle lapselle ihaninta mahdollista seuraa. Näin hän sanoi vedoten lapsen omaan lausuntoon, joka toki olikin todellinen. Lapsi olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen äitinsä vakaan kiintymyksen.

Koko kiintymyssuhdeteoria joutaa romukoppaan. Lapsen temperamentti on merkittävä tekijä, ei turvallisuus/turvattomuus. Ja tästä 20 vuoden kuluttua temperamentti taas saa väistyä uudemman tiedon tieltä jne. Sillä välin jokainen äiti syyllistetään "uusimpien" tietojen valossa, tämä ei koskaan tule muuttumaan.

päin vastoin, sitä käytetään entistä enemmän mm. lastensuojeluasioissa.



Edelleen on olemassa joukko lapsia, joilla ei ole syntynyt spesifistä kiintymyssuhdetta kehenkään äärimmäisen deprivaation ja lukuisien hylkäämiskokemusten johdosta. Silloin kiintymyksen turvallisuutta tai turvattomuuttakaan ei voida arvioida. Tilaa kutsutaan reaktiiviseksi kiintymyssuhdehäiriöksi (RAD), ja tämä nimike esiintyy sairausluokituksessakin. Häiriöstä on kaksi muotoa, estoton ja estynyt. Estottomassa muodossa lapsi suhtautuu valikoimattoman sosiaalisesti aivan tuntemattomiinkin ihmisiin; estyneessä muodossa hän on vetäytynyt kontaktien ulottumattomiin (ks. Boris ja Zeanah 1999).





http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…

sanoi aina, että fiksu lapsi vierastaa. On tervettä, jos lapsi ei mene vieraan ihmisen syliin vaan aina hieman arvioi tilannetta ja vierastaa edes hieman