Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irti ihastuksesta väärään mieheen?
21.12.2011 |
Olen naimisissa. Ja haluankin olla. Minulla on perhe, ja minun paikkani on täällä. En halua toista miestä, en halua mitään sivusuhdetta, en halua vaihtaa miestä toiseen.
Mutta en voi mitään sille, että olen ihastunut, jos en peräti rakastunut toiseen mieheen. On hyvin mahdollista, että tunne on molemminpuolinen. Pitkät katseet, hymyt, yms. pienet asiat saavat minut uskomaan ja pelkäämään niin. Hänen puheistaan huomaan, että hän välittää minusta.
Tämä ei ole mikään hetkellinen juttu, ihastus alkoi 3 vuotta sitten.
En voi vältellä tätä miestä, tapaamme väkisinkin melkein viikoittain. Ja haluankin tavata häntä, hän saa minut hyvälle tuulelle ja hänen kanssaan on helppo puhua. Hän on samalla ystäväni. Koko perheemme hyvä ystävä.
Ja haluaisin, että hän voisi olla minulle "vain" ystävä. Mutta tunteitaan ei kai voi valita, vai voiko? Joskus, kun menee viikko tai pari, etten tapaa häntä, uskon että olen päässyt tunteesta eroon. Olen saanut järkeiltyä itselleni, ettei tässä ole mitään järkeä. Mutta kun taas tapaamme, sydämeni hakkaa ja olo on jotenkin erityisen hyvä.
En tiedä mitä tekisin..
Kommentit (3)
tuntuu hyvältä olla hänen seurassaan jne.
Mutta jos voin todella päästä tästä tunteesta irti, haluan tosissaan! Ja olla vain hänen ystävänsä, niin tämä kaikki olisi paljon helpompaakin.
Miten voin niitä henkisiä harjoituksia tehdä?
Kuten sanoin, en halua tätä ihmistä kokonaan elämästäni menettää. Hän on minulle tärkeä ystävänä. Ja vaikka haluaisin itse päästää irti ja unohtaa koko ihmisen, ei se ole mahdollista. Hän on koko perheemme hyvä ystävä ja jokainen perheenjäsen menettäisi paljon jos minun heikon luonteen vuoksi pitäisi välit katkaista.
En pidä tätä tilannetta ketään vahingoittavana, emme ole puhuneet tunteistamme toisillemme, emmekä kenellekään muullekaan. Emme vietä aikaa kahdestaan, joten mitään luvatonta ei voi tapahtua. Pelkkien päänsisällä olevien tunteiden vuoksi on turhaa rikkoa ystävyyssuhteita näin monilta ihmisiltä, eikö vain?
Toisaalta pelkään sitäkin, että tämä mies on ihastunut/rakastunut minuun, ja ei siksi löydä itselleen puolisoa ja voi perustaa perhettä.
Ja vaikka olen jopa mustasukkainen hänestä (joo tiedän, idioottimaista), toivon todella, että hän saisi ihanan puolison ja perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, kuulostaa niin tutulta...Olisipa kiva kuulla, kuinka ap:lla nykyisin menee.
Ihastuminen on tahdonalainen teko. Jos et kaipaa ihastusta, et ihastu.
Ihminen ihastuu vain, kun kaipaan sellaista. Muulloin ihmiset, jotka voisivat saada aikaan ihastumisen tunteita jäävät kenen tahansa mukavan tai hurmaavan ihmisen tasolle.
Tottakai pitkässä parisuhteessa perhe-elämää tahkoava lähtee mielellään ihastuksen tunteiden mukaan, ellei niitä halua tai osaa tietoisesti vastustaa ja kumota. Tässä tarvitaankin ap hieman henkistä harjoitusta, alahan harjoittelemaan. Voit syyttää ihastumisesta vain heikkoa luonnetta, et mitään muuta ja lopettaa sen jos haluat. Tosiasiassa kuitenkin haluat olla miehen kanssa ja unohtaa että hups, on jo tullut mentyä naimisiin toisen kanssa joten vaikeaahan se varmaan on.