Usko ja etenkin seurakuntayhteys tukee tutkitusti mielenterveyttä
Laaja kansainvälinen tutkimuskatsaus osoittaa, että aktiivinen hengellinen elämä tukee mielenterveyttä merkittävällä tavalla.
Wheatley Instituutin kokoama raportti analysoi yli tuhat lääketieteen ja yhteiskuntatieteiden tutkimusta, joissa tarkasteltiin muun muassa masennusta, ahdistusta, itsemurhia, stressiä ja elämänhallintaa.
Kokonaiskuva oli poikkeuksellisen selkeä. Tutkimuksissa löytyi lähes kymmenen kertaa enemmän myönteisiä kuin kielteisiä yhteyksiä uskonnollisen osallistumisen ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä. Erityisesti säännöllinen osallistuminen jumalanpalveluksiin ja seurakunnan elämään nousi esiin mielenterveyttä vahvistavana tekijänä.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/laaja-tutkimus-hengellisyydella…
Kommentit (13)
Kestää sen suvivirrenkin sekoamatta
Kertokaa omasta kotiseurakunnastanne, miten aktiivista sen toiminta on?
Kirkossa minusta näyttää ettei ihmiset edes tunne toisiaan.
Taitaa olla muita kuin kirkkouskovaisia nuo aktiiviset seurakunnat
Kokemuksesta voin sanoa, että pitää paikkansa ja olen itsekin huomannut suurimman vaikutuksen nimenomaan masennuksen ja itsemurha-ajatusten suhteen.
Näkeehän sen tästäkin miehestä, joka vaati korvaukset suvivirtestä… Pää ei vain kestänyt, virren kuuleminen oli liikaa ja pito saada kärsimyskorvauksia.
Mun äitini oli Helluntailainen. Sai vähän väliä psykooseja. Oli välillä Raamatun Raakel tai Neitsyt Maria yms.
Vierailija kirjoitti:
Kirkossa minusta näyttää ettei ihmiset edes tunne toisiaan.
Taitaa olla muita kuin kirkkouskovaisia nuo aktiiviset seurakunnat
Moni tulee kirkkoon hiljentymään, rauhoittumaan, olemaan itsekseen.
Uskon että voi hyvinkin pitää paikkansa.
On kuitenkin mielenkiintoista että toiminta joka fundamentaalisesti ei perustu tosiasioihin, tuottaa tyydytystä elämään.
Mielisairas torjuu parantumismahdollisuutensa ryhtymällä hihhuloimaan ;-(
Kempeleessä on tosi vilkasta toimintaa evankelis-luterilaisella seurakunnalla. Raamattu- ja keskustelupiirejä, eläkeläisille tapahtumia, kehitysvammaisille tapahtumia, yksinasuville tapahtumia, konsertteja, yhteislaulua, rukoushetkiä, perheille ja koululaisille tapahtumia, luontoretkiä, kahvihetkiä, kaikenikäisten tapahtumia yms. yms.
Sehän on todella primitiivinen asetelma ihmisessä että sen on kokoajan katsottava maailmaa erilaisista leireistä ja ryhmittymien kautta, koska ihminen tuntee turvaa eniten sillä tavalla. Sitä ei voi suoraan sanoa, että se ihminen on tyhmä tai että se ei olisi älykäs, koska näitä primitiivisiä asetelmia on aika vaikea älykkäänkin ihmisen ohittaa, mutta yksi asia on varma, pelkuri se on ja pelkurina se elää tätä elämää läpi turvautuen kokoajan helppoihin selityksiin ja teorioihin, mielummin kun haastaisi vähän ja myöntäisi, että ei tiedä. Aloitus on myös ihan totta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa omasta kotiseurakunnastanne, miten aktiivista sen toiminta on?
Kotiseurakuntani on helluntaiseurakunta ja sunnuntain jumalanpalveluksen lisäksi joka viikko on raamattutunnit ja rukousilta sekä näiden lisäksi säännöllisesti lähetyspiiri, rukouspalveluilta, diakoniatyö, yrittäjille oma kokoontuminen ja joitain muitakin kokoontumisia. En käy lähellekään kaikissa oman seurakunnan tapahtumissa, mutta lisäksi käyn vapaaseurakunnan pienryhmässä, joka kokoontuu joka toinen viikko.
Mielipiteitä?