Usko ja etenkin seurakuntayhteys tukee tutkitusti mielenterveyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkossa minusta näyttää ettei ihmiset edes tunne toisiaan. 
Taitaa olla muita kuin kirkkouskovaisia nuo aktiiviset seurakunnat

Moni tulee kirkkoon hiljentymään, rauhoittumaan, olemaan itsekseen. 

Onko heillä ollenkaan seurakuntayhteyttä?

Mitä tarkoitat seurakuntayhteydellä? Käyvät ev.lut.  kotiseurakuntansa tilaisuuksissa, menevät kotikirkossa naimisiin, kasvattavat siellä lapsensa, omaiset siunataan hautaan ko. seurakunnan toimesta (jos asuvat samalla paikkakunnalla). 
 

Lasten kanssa osallistutaan seurakunnan perhekerhoihin, pyhäkouluihin, perhetapahtumiin, jossa tavataan muita seurakunnan jäseniä. Lapset käyvät seurakunnan järjestämää partiota. Isompina käyvät rippikoulun ja konfirmoidaan.

Tuntevat oman seurakuntansa papit, kanttorit ja suurimman osan seurakunnan muista työntekijöistä.

Tällainen seurakuntayhteys meillä ev. lut. kirkon seurakunnan jäsenellä on. Eli hyvin vahva yhteys.

* kastattavat lapsensa kotikirkossa.

Vapaista suunnista ei kokemusta. Niissähän papeilta ei edellytetä akateemista koulutusta, eli maisterin tutkintoa, kuten meillä ev.lut. kirkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkossa minusta näyttää ettei ihmiset edes tunne toisiaan. 
Taitaa olla muita kuin kirkkouskovaisia nuo aktiiviset seurakunnat

Moni tulee kirkkoon hiljentymään, rauhoittumaan, olemaan itsekseen. 

Onko heillä ollenkaan seurakuntayhteyttä?

Mitä tarkoitat seurakuntayhteydellä? Käyvät ev.lut.  kotiseurakuntansa tilaisuuksissa, menevät kotikirkossa naimisiin, kasvattavat siellä lapsensa, omaiset siunataan hautaan ko. seurakunnan toimesta (jos asuvat samalla paikkakunnalla). 
 

Lasten kanssa osallistutaan seurakunnan perhekerhoihin, pyhäkouluihin, perhetapahtumiin, jossa tavataan muita seurakunnan jäseniä. Lapset käyvät seurakunnan järjestämää partiota. Isompina käyvät rippikoulun ja konfirmoidaan.

Tuntevat oman seurakuntansa papit, kanttorit ja suurimman osan seurakunnan muista työntekijöistä.

Tällainen seurakuntayhteys meillä ev. lut. kirkon seurakunnan jäsenellä on. Eli hyvin vahva yhteys.

Tuo kertomasi kuulostaakin erilaiselta.

Kirkossa näkee muutaman yksinään jurottavan tyypin, jotka eivät edes tervehdi toisiaan.

Kuitenkin Raamatun mukaan seurakunta on Kristuksen ruumis ja hengellinen perhe, jonka jäsenet kuuluvat yhteen ja ovat vastuussa toisistaan. Heitä kehotetaan rakastamaan toisiaan, kantamaan toistensa kuormia, antamaan anteeksi, pysymään totuudessa. Samalla Raamattu opettaa myös neuvomaan ja tarvittaessa ojentamaan toisia rakkaudessa.

Hyvä esimerkki:

Opiskelee teologiaan vielä viime kesänä töissä rippikoulussa. Haaveili papin työstä tai luostarista..

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000012018905.html

https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/53c51bb9-c8d9-468f-b213-57b0e5e64f42

Nyt haaveilee isoista penikiksistä ja seksistä 30 miehen kanssa samana päivänä. Hybin on tulenut uskonto ja etenkin seurakuntayhteys mielenterveyttä.. 😆😂🤣

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki:

Opiskelee teologiaan vielä viime kesänä töissä rippikoulussa. Haaveili papin työstä tai luostarista..

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000012018905.html

https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/53c51bb9-c8d9-468f-b213-57b0e5e64f42

Nyt haaveilee isoista penikiksistä ja seksistä 30 miehen kanssa samana päivänä. Hybin on tulenut uskonto ja etenkin seurakuntayhteys mielenterveyttä.. 😆😂🤣

Sinusta laajan tutkimuksen rinnalla yksittäinen vastakkainen esimerkki on "hyvä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkossa minusta näyttää ettei ihmiset edes tunne toisiaan. 
Taitaa olla muita kuin kirkkouskovaisia nuo aktiiviset seurakunnat

Moni tulee kirkkoon hiljentymään, rauhoittumaan, olemaan itsekseen. 

Onko heillä ollenkaan seurakuntayhteyttä?

Mitä tarkoitat seurakuntayhteydellä? Käyvät ev.lut.  kotiseurakuntansa tilaisuuksissa, menevät kotikirkossa naimisiin, kasvattavat siellä lapsensa, omaiset siunataan hautaan ko. seurakunnan toimesta (jos asuvat samalla paikkakunnalla). 
 

Lasten kanssa osallistutaan seurakunnan perhekerhoihin, pyhäkouluihin, perhetapahtumiin, jossa tavataan muita seurakunnan jäseniä. Lapset käyvät seurakunnan järjestämää partiota. Isompina käyvät rippikoulun ja konfirmoidaan.

Tuntevat oman seurakuntansa papit, kanttorit ja suurimman osan seurakunnan muista työntekijöistä.

Tällainen seurakuntayhteys meillä ev. lut. kirkon seurakunnan jäsenellä on. Eli hyvin vahva yhteys.

Tuo kertomasi kuulostaakin erilaiselta.

Kirkossa näkee muutaman yksinään jurottavan tyypin, jotka eivät edes tervehdi toisiaan.

Kuitenkin Raamatun mukaan seurakunta on Kristuksen ruumis ja hengellinen perhe, jonka jäsenet kuuluvat yhteen ja ovat vastuussa toisistaan. Heitä kehotetaan rakastamaan toisiaan, kantamaan toistensa kuormia, antamaan anteeksi, pysymään totuudessa. Samalla Raamattu opettaa myös neuvomaan ja tarvittaessa ojentamaan toisia rakkaudessa.

No tällaista oli lapsuudessani Hämeessä 80-90-luvuilla ja tällaista on ollut koko aikuisuuteen ajan Helsingissä. Nyt olen 48-vuotias. En sitten tiedä, ehkä yksinäisen ihmisen on vaikeaa kokea yhteyttä, perheellisen taas helppoa - seurakunnassa tai missä vaan.

Äkkiseltään sanoisin, että kyse on pääosin yhteisöllisyydestä. Uskonto on lähinnä päälleliimattu tässä asetelmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Äkkiseltään sanoisin, että kyse on pääosin yhteisöllisyydestä. Uskonto on lähinnä päälleliimattu tässä asetelmassa. 

Nimenomaan. Se, että tapaa ihmisiä, samoin ajattelevia. Se on se juttu. Se voi olla urheilusrura, Rotaryt, ompelukerho, mikä tahansa harrastuskerho, vapaaehtoistyö...ei se sitä uskoa vaadi. 

Minun mielenterveyteni parani merkittävästi, kun lakkasin uskomasta. On paljon helpompi olla, kun ajattelee kaiken pahan olevan huonoa tuuria kuin miettiä, miksi joku kaikkivoipa, kaiken tietävä ja kaikkia lapsia rakastava antaa niin monen lapsen kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielenterveyteni parani merkittävästi, kun lakkasin uskomasta. On paljon helpompi olla, kun ajattelee kaiken pahan olevan huonoa tuuria kuin miettiä, miksi joku kaikkivoipa, kaiken tietävä ja kaikkia lapsia rakastava antaa niin monen lapsen kärsiä.

Sama täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkiseltään sanoisin, että kyse on pääosin yhteisöllisyydestä. Uskonto on lähinnä päälleliimattu tässä asetelmassa. 

Nimenomaan. Se, että tapaa ihmisiä, samoin ajattelevia. Se on se juttu. Se voi olla urheilusrura, Rotaryt, ompelukerho, mikä tahansa harrastuskerho, vapaaehtoistyö...ei se sitä uskoa vaadi. 

Et tiedä mitä eroa uskolla ja harrasteilla on? 

Sopii siis miettiä miksi kouluissa vainotaan kristinuskoa ja toisaalta levitetään propagandaa joka on 50-kertaistanut dysforioiden määrä ja aiheuttaa täysin turhaa ilmastoahdistusta. Uskontoa vastustetaan "ahdistavana" jota se ei tämänkään kyselyn mukaan suinkaan ole kun taas dysforiassa se ahdistus ja epämukavuus on jo nimessä. 

Kirkko ja uskonto tuhoaa pahimmillaan yksilön mielenterveyden.

Synti tuhoaa mielenterveyden, ei usko

Moni seurakunta on muutamien sukujen hallussa. Tukeehan se mielenterveyttä, kun kaikki saa työpaikat sieltä ym. Periaatteessa tietysti kaikenlainen yhteisöllisyys tukee mielenterveyttä ja varmaan myös uskonnollisuus, ellei se sitten ole pakotettua, kuten Espoon Suvivirsi.

Samoin tekee muukin fantasiakirjallisuuden harrastaminen.

Osalla se voi viedä mielenterveyttä, jos on kauhean vanhoillinen, harmaa ja tylsä seurakunta jossa on väkisin. Ja hoetaan samoja asioita, väkisin sosialisoidaan. Ja tekoiloisuus näytelmänä vailla oikeaa iloa. Ja oikeaa ymmärrystä. Muodollinen, jopa tuomitseva. Tai toisaalla käydään rock-konsertissa ja esitetään silti uskovaista. Usko pitää elää todeksi, arvomaailma.

Mene töihin, ota Ukko Ylijumala sydämeesi. Muuta neuvoa ei tule.

Ei vaikuta kovin puolueettomalta tuo tutkimus.

Wheatley Institite toimii osana mormonikirkon (Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko) omistamaa yliopistoa.

Sen virallinen tavoite on tukea ja vahvistaa yhteiskunnan ydinasioita. Näitä ovat perhe, uskonto ja perustuslaillinen hallinto.

Laitoksen tutkimukset ja julkaisut keskittyvät usein perinteisten perhearvojen ja uskonnon merkityksen puolustamiseen yhteiskunnassa. Yhdysvaltojen poliittisella asteikolla tämä sijoittuu selvästi oikeistokonservatiiviseen reunaan. 

Vierailija kirjoitti:

Osalla se voi viedä mielenterveyttä, jos on kauhean vanhoillinen, harmaa ja tylsä seurakunta jossa on väkisin. Ja hoetaan samoja asioita, väkisin sosialisoidaan. Ja tekoiloisuus näytelmänä vailla oikeaa iloa. Ja oikeaa ymmärrystä. Muodollinen, jopa tuomitseva. Tai toisaalla käydään rock-konsertissa ja esitetään silti uskovaista. Usko pitää elää todeksi, arvomaailma.

Missäs sellaista on ollut? 

Totta kyllä, että voiko sanoa olevansa kristitty, jos se ei missään näy? 

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta kovin puolueettomalta tuo tutkimus.

Wheatley Institite toimii osana mormonikirkon (Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko) omistamaa yliopistoa.

Sen virallinen tavoite on tukea ja vahvistaa yhteiskunnan ydinasioita. Näitä ovat perhe, uskonto ja perustuslaillinen hallinto.

Laitoksen tutkimukset ja julkaisut keskittyvät usein perinteisten perhearvojen ja uskonnon merkityksen puolustamiseen yhteiskunnassa. Yhdysvaltojen poliittisella asteikolla tämä sijoittuu selvästi oikeistokonservatiiviseen reunaan. 

Mitäs vasukkitutkimuskeskus sanoisi asiasta?