MIksi uskovaiset huijaa ja valehtelee aina?
Kommentit (11)
Ne saavat seuraavana viikonloppuna taas synninpäästön. Niitä ei omatunto ehdi vaivata. "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"
Mitä yhteistä seurakunnan mainosläpyskällä on uskovaisuuden kanssa? Arvaan että tuskin mitään. Eiköhän jonkinsortin mainos ole tilattu ja mainos koskee kaikkia, jotka maksavat hautojen ylläpidosta jotain.
sotavuodet meni jo kirjoitti:
Mistä lähtien Luterilainen Suomen porttokirkko on ollut uskovaisten lafka?
Näin on. Oikeasti uskossa olevat huijarit toimivat vapaissa suunnissa.
Jumalan tahto. Vaikee väittää vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ne saavat seuraavana viikonloppuna taas synninpäästön. Niitä ei omatunto ehdi vaivata. "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"
Näin juuri. Kun joku antaa aina synnit anteeksi kun vaan pyytää, ei tarvitse olla itselleen tilivelvollinen.
Ei uskovaisuus tarkoita pyimykseksi tulemista, vaikka jotkut semmoisiksi muita ihmisiä nostavat.
Uskovainen on armahdettu syntinen, joka uskoo Jeesukseen ja turvaa häneen, mutta voi edelleen langeta vääriin asioihin. Jos tekee uudelleen syntiä, niin siitä pitää sitten tehdä parannus.
Tietysti ihanteellista kai se olisi, jos uskoontullessa muuttuisi myös pyhimykseksi, mutta kun ei nyt vaan muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne saavat seuraavana viikonloppuna taas synninpäästön. Niitä ei omatunto ehdi vaivata. "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"
Näin juuri. Kun joku antaa aina synnit anteeksi kun vaan pyytää, ei tarvitse olla itselleen tilivelvollinen.
Kerro vielä, mihin perustuu "tietämyksesi" siitä, että asia olisi "juuri näin"?
Kun joku antaa aina synnit anteeksi kun vaan pyytää, ei tarvitse olla itselleen tilivelvollinen.
Jumalalle ollaan tilivelvollisia. Parannuksenteko kerran uskoontullessa ei riitä kenellekään, vaan parnnus on tehtävä loppuelämä, jos lankeilee syntiin.
Se, joka ei ole vielä tullut edes uskoon, ei ole vielä kertaakaan tehnyt parannusta, koska tilivelvollisuus itselle on yhtä tyhjän kanssa. Mitä se muka muuttaa, jos itselleen vain tilittää tekonsa ja sen jälkeen armahtaa itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Ei uskovaisuus tarkoita pyimykseksi tulemista, vaikka jotkut semmoisiksi muita ihmisiä nostavat.
Uskovainen on armahdettu syntinen, joka uskoo Jeesukseen ja turvaa häneen, mutta voi edelleen langeta vääriin asioihin. Jos tekee uudelleen syntiä, niin siitä pitää sitten tehdä parannus.
Tietysti ihanteellista kai se olisi, jos uskoontullessa muuttuisi myös pyhimykseksi, mutta kun ei nyt vaan muutu.
Osa pyhimykseksi julistetuista on tehnyt melkoisia veritekoja mm. keskiajalla sekä suoranaisia massamurhia ja ihmisten joukkokidutuksia.
Esim. Belgian kuningas Baudouin I joka kieltäytyi lopettamasta Kongon orjuuttamista ja kansalaisten pakkotyössä pitämistä omien henkilökohtaisten tuottojensa tähden. Ei kuulosta mitenkään erityisen pyhältä henkilöltä.
Kirkko on valitettavasti niin lännessä kuin Venäjälläkin ollut lähinnä senhetkisten hallitsijoiden käsikassara ja alamainen eikä sillä ole ollut mitään tekemistä uskovaisuuden kanssa.
Helvettiin liftaajia riittää joka päivälle tällä palstalla.
Mistä lähtien Luterilainen Suomen porttokirkko on ollut uskovaisten lafka?