Mitä kertoo lapsesta tai äidistä, jos lapsella EI OLE UNILELUA?

lapsilla täytyy olla nalle!

Meidän esikoisella oli paljon nalleja, mutta yksi niistä nousi ihan ykköseksi. Se on sillä vieläkin vaikka on jo täysi-ikäinen ja on kulkenut maailmalla mukana.



Toinen lapsi taas on tykännyt pehmoleluista, mutta ei sillä ole mitään suosikkia, ne on vaihdelleet, mutta ei mitään sellaista mikä aina on pitänyt ottaa viereen ja matkoille mukaan.

Ei mulla ainakaan oo koskaan ollu mitään erityistä unilelua..

on mielestäni oikeinkin rakastava ja lempeä äiti-lapsi -suhde. Lapsella ei ole mitään tiettyä unilelua, joskus haluaa jonkun niistä kymmenistä pehmoista viereensä, joskus taas ei. Kysyttäessä ei halua ikinä pakata yökylään mitään omaa unilelua mukaan.



Pehmoleluja kyllä löytyy sängyn täydeltä, mutta yksinään niistä ei ole lapselle se ainoa oikea.

Meillä hyvin tiivis ja lämmin äiti-lapsi suhde x2. Ei mitään tietty unilelua kummallakaan, ei tuttia jne. Paljon pehmoleluja kyllä,mutta ei mitään yhtä tärkeätä. Välillä joku pehmo kainalossa usein ei.

lapsia, eikä kenelläkään ole ollut mitään suosikkilelua, jota olis halunnu ottaa mukaan, tai nukkua sen kanssa. Tosin kukaan lapsista ei myöskään ole ollut hoidossa tai päiväkodissa. Itse en pienenä välittänyt leluista, mieluiten kattelin kuvia kirjoista.

meidän lapsella on kyllä aina joku unikaveri, mutta ei yhtä ylitse muiden.

viimeiset 12 vuotta ollut äippä kotona siis, rakkautta ja hellyyttä varmasti paljon. Kellään lapsista ei ole ollut unilelua tai rättiä.

Meidän lapsilla x4 ei ole ollut kenelläkään mitään pehmo, rääsy, harso tai muuta vastaavaa tärkeää jota olisivat halunneet kantaa joka paikkaan mukana.



Olen tosin ollut aika pitkiä aikoja kotona lasten kanssa. Ainoa on ollut unilelu päiväkodissa, joka ei sekään mikään tosi tärkeä. Ja tietyn ikäiseksi olen nukuttanut lapset syliin. Vielä kaksi vuotiaankin. Sitten ovat alkaneet omikseen nukkumaan ilman mitään haistelu, maistelu tai rapsutus rituaaleja.



Joskus olen kummastellut joidenkin lasten harson imemis juttuja ja niitä kuoloja joita ei saa pestä pois. Yäk. Kuitenkin ymmärrän toki jos jollekin niin hirmuisen tärkeä se oma haju niissä, nimenomaan haju.

sillain että semmonen riepu tai nalle kainalossa nukkuva on kiintynyt siihen esineeseen äidin asemasta. Ei ole ehkä ollut turvallinen olo aina ja on pitänyt se turva jostain hakea.



Terve merkki jos ei tarvitse mitään tiettyä esinettä voidakseen nukkua.



Meillä on perhepedissä aina nukkunut lapsi, ja kotihoidettu. Ei kaipaile unileluja.

En kiintynyt ainoaankaan nalleen. Omille lapsilleni olen aina ollut läsnä ja on nukuttu perhepedissä yms. Silti molemmilla lapsilla ollut unileluja.

oma äiti oli etäinen ja pidättyväinen.

Yritän itse olla parempi äiti omilleni ja kyllä lapset jostain ovat keksineet ne unikaverit kaivaa (päiväkodissahan kaikilla "pitää" olla joku unikaveri).

Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.



Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.



Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.



Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.



Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.



Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.



Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?



Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.



Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.



(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

nuo unirätit yms. tuo turvaa hieman yksinäiselle lapselle joka laitetaan yksin nukkumaan ja jolle ei muutenkaan olla täysin läsnä. Lapsi hakee läheisyyden turvan silloin nallesta tai mistä vaan jos ei sitä aikuiselta saa eli rättikin kelpaa.



Meillä ei ole kellään lapsella ollut tarvetta unikaverille. Sen sijaan meillä kukaan ei nuku yksin. Sisarukset nukkuu vierekkäin ja välillä joku aikuisten kanssakin. Kuka missäkin muttei koskaan yksin. Miksi lapsen tarttis nukkua yksin kun aikuisetkin nukkuu vierekkäin. Sitä en ole koskaan tajunnut. Siksi meillä onkin nukkumahuoneet erikseen, leikkihuoneet erikseen.

Meillä ei ole yhdelläkään ollut unilelua, tai siis olisi niitä ollut tarjolla mutta ei käytetty. Ihan tavallisia lapsia. Muutenkaan ei juuri erityisiä lempileluja ollut, joiden olisi pitänyt olla aina mukana.



Eräässä tutussa perheessä taas yksi lapsista piti jotain riepua mukanaan melkein kouluikään. Ehkä se sitten on enemmän henkilökohtainen tapa kuin kasvatukseen ja kiintymukseen liittyvä.

Meillä ei ole yhdelläkään ollut unilelua, tai siis olisi niitä ollut tarjolla mutta ei käytetty. Ihan tavallisia lapsia. Muutenkaan ei juuri erityisiä lempileluja ollut, joiden olisi pitänyt olla aina mukana.

Eräässä tutussa perheessä taas yksi lapsista piti jotain riepua mukanaan melkein kouluikään. Ehkä se sitten on enemmän henkilökohtainen tapa kuin kasvatukseen ja kiintymukseen liittyvä.

Jatkan vielä (17), että lapsemme nukkuivat aina omassa sängyssä, vaikka vanhempien sänkyyn oli aina vapaa pääsy.

Päivähoidossa kai oli joku oma unikaveri kotoa, mutta sekin enemmän tavan vuoksi "kun kaikilla muillakin".

nuo unirätit yms. tuo turvaa hieman yksinäiselle lapselle joka laitetaan yksin nukkumaan ja jolle ei muutenkaan olla täysin läsnä. Lapsi hakee läheisyyden turvan silloin nallesta tai mistä vaan jos ei sitä aikuiselta saa eli rättikin kelpaa.

Meillä ei ole kellään lapsella ollut tarvetta unikaverille. Sen sijaan meillä kukaan ei nuku yksin. Sisarukset nukkuu vierekkäin ja välillä joku aikuisten kanssakin. Kuka missäkin muttei koskaan yksin. Miksi lapsen tarttis nukkua yksin kun aikuisetkin nukkuu vierekkäin. Sitä en ole koskaan tajunnut. Siksi meillä onkin nukkumahuoneet erikseen, leikkihuoneet erikseen.

Ei sitä ole joka paikkaan kuskattu, mutta iltaisin piti olla vieressä ja matkoille otettiin myös mukaan. Samassa huoneessa nukkui meidän kanssa viisivuotiaaksi asti ja vieressäkin sai nukkua halutessaan.

Kahdella seuraavalla lapsella ei ole noin ollut ja ei ole edes vieressä nukkuneet.



Johan sitä neuvotaan että rätti tai vastaava saattaa rauhoittaa vauvaa joka on tottuntu kohdun lämpöön ja ahtauteen. Meidän kuopus piti harsoa korvalla muutamaan kuukauteen saakka, sitten se jäi.



Itselläni ei ole koskaan ollut mitään unilelua tai rättiä ja kasvoin perheessä jossa ei ollut läheistä suhdetta vanhempiin. On mulla nalle jonka olen saanut vuoden ikäisenä ja se on tallessa, mutta mikään unilelu se ei ole koskaan ollut tai turvan tuoja. Mä koin olon turvalliseksi kotona vaikka ei niin läheistä ollukaan kotona.

Mammapalstan köökkipsykologit vauhdissa. :D



Mites selitätte sen, että mulla ei ollut ikinä unilelua, siskolla oli pikkuisena aina unirätti tai useita, muuten ei suostunut nukkumaan.



Sisko on aina ollut äidin kanssa läheinen, minä isän kanssa.



Siskolla on muuten "hurjempi" temperamentti kuin mulla, ei jännitä uusia tilanteita, ammatti vaatii esiintymistä, asunut työn myötä eri maissa jne.



Itse olen yhä lapseton, sisarella 2 lasta, joista toisella on ollut unirätti, toisella ei mitään...