Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olin lapsena ujo ja hiljainen ja muistan edelleen äitini sanat
23.05.2026 |
Olin siis lapsena kodin ulkopuolella melko ujo, hiljainen, herkkä ja pelkäsin aina epäonnistumista. Kotona saatoin kuitenkin puhua paljon äidilleni, koska isän kanssa ei koskaan ollut minkäänlaista turvallista yhteyttä. Mieleeni on painunut ne sanat, jotka äitini lausui 12 vuotiaalle minulle: ”voisit joskus puhua vähän vähemmän, en jaksa kuunnella”. Ne sanat satuttaa edelleen, koska koin tuohon hetkeen asti voivani olla täysin oma itseni äitini seurassa. :(
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Se oli silloin se.
Mikä oli??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jutellut asiasta äitisi kanssa? Minkälaiset välit teillä on nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli silloin se.
Mikä oli??
Lapsuutesi. Se on ollutta ja mennyttä.
Teini-iässä opiskelin ammattikoulussa 500km päästä kotoa ja olin menettänyt läheisen ystäväni. Soitin joskus välitunnilla äidille, ja halusin mainita eräästä pojasta johon olin ihastunut. ”Minkä takia puhut mulle tästä asiasta? Nää asiat on sellasia joista puhutaan kavereiden kanssa”. Ja taas olin surun murtama. Olen aina ollut kateellinen niille joilla on todella läheiset ja lämpimät välit äitinsä kanssa, jotka voivat puhua mistä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko jutellut asiasta äitisi kanssa? Minkälaiset välit teillä on nykyään?
En ole puhunut, hänen kanssaan en uskalla enää keskustella. Äiti on kaikkien näiden vuosien varrella osoittanut, ettei häntä kiinnosta tutustua tyttäreensä aidosti. Hän on nykyään keskittynyt ainoaan lapsenlapseensa (sisareni lapsi), eikä oma aikuinen lapsi kiinnosta enää sitäkään vähää. Äiti ei ole koskaan ollut kykeneväinen istumaan alas, katsomaan silmiin ja kysymään mitä kuuluu.
Alue: Aihe vapaa
Se oli silloin se.