Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia vertaistuesta?
20.05.2026 |
Miten teillä on toiminut vertaistuki? Sinällään vertaistuen aiheella ei nyt ole varmaan merkitystä, joten se voi olla ihan mikä tahansa, vaan kaipaisin kokemuksia siitä minkälaista se on ollut ja oletteko kokeneet siitä olevan apua. Itse harkitsen yhteen vertaistukiryhmään osallistumista, mutta mietityttää koska en tunne sitä systeemiä niin yhtään.
Kommentit (15)
Kyllä minä sain sairauden alkuvaiheessa hyviä vinkkejä kohtalotovereilta mitä kokeita kannattaa ottaa ja miten asiat esittää lääkäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se selviää ap vain kokeilemalla. Mitä pelkäät? Jos homma ei toimi, älä mene uudestaan.
Vertaistukiryhmän tekevät ihmiset, ja kaikenlaista touhua löytyy maan ja taivaan väliltä. Eli kokemus voi olla superhyvä, surkea tai kaikkea siltä väliltä. Vain kokeilemalla selviää onko joku tietty ryhmä sinua varten.
Mun kokemukseni mukaan onnistuminen riippuu kemioista, siitä että ihmiset ovat asiansa kanssa tarpeeksi samalla tasolla (esim. sairaudessa ei aivan eri vakavuusasteella) sekä ajoituksesta (joskus asia voi olla itselle esim. liian tuore tai sillä hetkellä liian suuri kriisi).
Itselleni ei oikein sovi, mutta esimerkiksi äitini on omien terveysongelmiensa vuoksi löytänyt pitkäaikaisia ystäviä.
Minä olen lapsesta asti pitänyt kilttinä tyttönä itsestäni huolen, joten en edelleenkään halua vaivata muita ongelmillani, vaikka vertaistuki-ihmisillä olisi samat ongelmat. Tai tavallaan samat. Olen sairastuttuani liittynyt kyllä facebookryhmään, mutta minua ei kiinnosta tutustua niihin ihmisiin enemmän. On ylisuoriutujaa, uhriutujaa ja ylipäätään hyvin elitististä puhetta. "Miksi kaikki ei voi tietää tästä taudista enemmän?", "Kukaan ei voi ymmärtää mitä Me käydään läpi joka päivä" jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan kannata laittaa lasta vanhempansa menettäneiden lasten vertaistukiryhmään, siellä on pelkkää kilpailua eivätkä lapset ymmärrä erilaisia elämäntilanteita, esimerkiksi hyvän perheen lapsi joka oireilee voimakkaasti vanhempansa menettämistä ei välttämättä millään voi käsittää miksi joku toinen lapsi on helpottunut tai iloinen päihde- tai mt-ongelmaisen vanhempansa kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan kannata laittaa lasta vanhempansa menettäneiden lasten vertaistukiryhmään, siellä on pelkkää kilpailua eivätkä lapset ymmärrä erilaisia elämäntilanteita, esimerkiksi hyvän perheen lapsi joka oireilee voimakkaasti vanhempansa menettämistä ei välttämättä millään voi käsittää miksi joku toinen lapsi on helpottunut tai iloinen päihde- tai mt-ongelmaisen vanhempansa kuolemasta.
Koska kokemus ei tietenkään ole samanlainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen menettänyt Kaakkois-Aasian tsunamissa kolme läheistäni, en kuitenkaan jäänyt orvoksi. Tutustuin yhteisten kavereiden kautta erääseen toiseen samanikäiseen joka oli myös ollut tsunamissa, samalla paikkakunnalla, tosin eri rannalla, ja oli menettänyt vanhempansa. Alusta alkaen tuntui siltä, että meillä on ihan erilaiset maailmat ja suhtautuminen koko asiaan, ei se olisi ollut mitään vertaistukea kummallekaan, vaikka joku ehkä ajattelikin että hei, teillä on varmaan yhteisiä kokemuksia. Koska nimenomaan ne meidän kokemukset oli niin eroavia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan kannata laittaa lasta vanhempansa menettäneiden lasten vertaistukiryhmään, siellä on pelkkää kilpailua eivätkä lapset ymmärrä erilaisia elämäntilanteita, esimerkiksi hyvän perheen lapsi joka oireilee voimakkaasti vanhempansa menettämistä ei välttämättä millään voi käsittää miksi joku toinen lapsi on helpottunut tai iloinen päihde- tai mt-ongelmaisen vanhempansa kuolemasta.
Varsinakaan siksi koska se tavallisen turvallista elämää elänyt ei millään voi ymmärtää että hänellä on ollut paremmin kuin toisilla. Vaikka ei osaisikaan itse olla kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt kahden surujärjestön vertaistukiryhmissä. Eivät sopineet minulle. Niistä tuli vain entistä pahempi olo, koska menetysten vertailua ei voinut välttää.
Sairastuin parantumattomaan syöpään, mutta siinä ei ole muuta vertaistukea kuin suljettu Facebook-ryhmä johon en halua liittyä. Tarvitsemani tuen saan hoitavalta lääkäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt kahden surujärjestön vertaistukiryhmissä. Eivät sopineet minulle. Niistä tuli vain entistä pahempi olo, koska menetysten vertailua ei voinut välttää.
Sairastuin parantumattomaan syöpään, mutta siinä ei ole muuta vertaistukea kuin suljettu Facebook-ryhmä johon en halua liittyä. Tarvitsemani tuen saan hoitavalta lääkäriltä.
Just tuo kokemusten vertailu on se mitä itsekin inhosin. Ei toki kaikkien kanssa, mutta aina löytyi niitäkin jotka olivat mielestään kokeneet rankempia ja toivat sitä esiin koko ajan kaikille. Ei kokemusten vertailussa siinä mielessä ole mitään ideaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan siitä miten hyvin kemiat kohtaa ryhmässä olevien ihmisten kanssa ja nykyään kun on mahdollista osallistua etä ryhmiin on helpompi löytää sellainen ryhmä mikä tuntuu omalta, koska näitä etä ryhmiä on huomattavasti enemmän kuin niitä joissa yhdessä kokoonnutaan kahvittelemaan...
Vertaistuki ei toimi jos joukossa on niitä kärsimyksillä ja vaikeuksilla kilpailijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja siitäkin saa toki kertoa kun vertaistuki ei ole toiminut