Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella tuli jossain vaiheessa "syvällä kasarilla syvällä maaseudulla" muotiin, että kaikilla piti olla linkkuveitsi mukana. Naapurikylän raggarilla oli jopa perhosveitsi, jota ihasteltiin. Joku saattoi ehkä viiltää omaan sormeensakin kerran jotain askarrellessaan, ja sitä sitten paikkailtiin. Mitään sanomista ei tullut.
3-4 luokkien opettaja kertoili usein värikkäitä tarinoita varsinkin paikallishistoriasta, ja niitä kuunneltiin innostuneesti.
Ihmemies MacGyverillähän oli Sveitsin armeijan linkkuveitsi aina mukana, varmaan siitä inspiroitu, me 80-luvun pennutkin haluttiin semmoinen :) Itsellä on vielä tallessa se 80-luvulla saamani Ihmemiehen tyylinen monitoimilinkkari.
Ihmemiehessä näytteli suomalaissyntyinen Albert Salmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli kaikki paremmin vaikka oli köyhää
Laman aikaan oli parit levikset ja yhdet Adidaksen verkkarit ja se sai riittää.
Aivan ihanaa,silloin kaikki vaan toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumiperunoita syötiin jo 70-luvulla ja vissiin 80-luvun alussa. Muilla samoja kokemuksia?
Puhetta kumiperunoista tosiaan oli jo 70-luvulla. Minä oivalsin jo lapsena että "kumikerros" perunan päällä johtuu vain siitä että lämpinä jonkin aikaa pidetyt kuoritut perunat ovat kuivuneet päältä. Ei vaikuttanut minun syömisiin yhtään mitään. Pidin luokkakavereiden meteliä kumiperunoista typeränä, koska perunan pinnan kuivuminen ei vaikuttanut perunoiden syömishalukkuuteeni mitenkään.
Kumiperuna oli kumiperuna syntymekanismista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 80 ja 90 luvulla asiat oli paremmin koulussa. Nykyään on somalilaisia joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella tuli jossain vaiheessa "syvällä kasarilla syvällä maaseudulla" muotiin, että kaikilla piti olla linkkuveitsi mukana. Naapurikylän raggarilla oli jopa perhosveitsi, jota ihasteltiin. Joku saattoi ehkä viiltää omaan sormeensakin kerran jotain askarrellessaan, ja sitä sitten paikkailtiin. Mitään sanomista ei tullut.
3-4 luokkien opettaja kertoili usein värikkäitä tarinoita varsinkin paikallishistoriasta, ja niitä kuunneltiin innostuneesti.
Ihmemies MacGyverillähän oli Sveitsin armeijan linkkuveitsi aina mukana, varmaan siitä inspiroitu, me 80-luvun pennutkin haluttiin semmoinen :) Itsellä on vielä tallessa se 80-luvulla saamani Ihmemiehen tyylinen monitoimilinkkari.
Ihmemiehessä näytteli suomalaissyntyinen Albert Salmi.
Ehkä jossain jaksossa vierailevana tähtenä, oli myös Ritari Ässän 2. kauden jaksossa "Custom KITT".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla."
Muuten sama meillä, mutta välitunnilta saatiin tulla sisään vapaasti, ei tarvinnut muodostaa jonoja. Ruokarukouksen lisäksi laulettiin joka aamu aamuvirsi, tosin tämä käytäntö oli vain 5-6 luokan opettajallani. Liikuntatunnilla mentiin mm. koko tunniksi hölkkäämään läheiselle soratielle, ja jos valitti että mahaan sattuu, opettaja tokaisi vain, että "voi voi, kannattaisko hankkia vähän parempi kunto". Kerran oltiin oltu luvatta välkkä sisällä, ja jäätiin siitä kiinni. Opettaja passitti meidät ulos vaikka oppitunti oli alkamassa, ja kun tultiin sieltä 45 minuuttia mäkeä laskettuamme sisälle, niin saatiin opettajalta huudot, että oltiin ulkona liian kauan. Vaikka hän ei ollut meitä ohjeistanut kauanko ulkona pitää olla. Oletimme, että hän tulee sitten kutsumaan takaisin sisälle, kun on ulkoiltu tarpeeksi. Kakkosluokalla toinen opettaja myös häpäisi minut luokan edessä, kun olin piilottanut omenankuoret ruokalassa pöydän alle. Hän piti ensin minulle puhuttelun kahden kesken, mutta sitten vielä nosti asian esille myös luokassa. Olin luullut, että omena on pakko syödä kuorineen, ja kun olin kotona tottunut syömään omenat kuorittuina, niin kuorin sen voiveitsellä ja piilotin kuoret. Tätä en saanut tietenkään sanottua opettajalle, eikä opettaja myöskään kysynyt syytä, miksi piilotin kuoret pöydän alle. Tällaista siilinjärveläisessä kyläkoulussa 90-luvulla.
Kondekassa oli kivaa, kun pelattiin jalkapalloa. Kaksi urheiluhullua syötteli toisilleen ja me juteltiin edellisen illan tv-ohjelmista. Kun liikkaope tuli katselemaan meidän seisoskelua kannustushuutelimme, jotta hyökkää hyökkää. Jos satoi istuimme pukukopin lipan alla ja kannustimme hyökkää hyökkää.
Pari tyyppiä veti röökiä, mutta olivat huuomaavaisia ja pitivät sätkän piilossa kouransa sisällä. Toivottavasti ope ymmärsi olla kiitollinen eleestä. Harmi, että ei ollut bissee. Olisi ollut kivempi seurata jalkapalloa. Aika velikultia sanoisi romaanikirjailija.
Meillä tuo valinta tapahtui yläasteella niin, että asuinpaikka vaikutti : kuntakeskuksessa asuva valitsi kuntakeskuksessa asuvat ja syrjäkylässä asuva syrjäkylissä asuvat. Joka lajissa me syrjäkyläläiset voitimme kuntakeskuksessa asuvat. Viimeinen valinta oli opettajan suosikki hiihtoharrastava " Urpo ". Hän sai aina kympin liikunnasta harrastuksensa takia. Liikuntatunnit olivat mukavia, mutta jos ei ollut talvella suksia eikä luistimia ; sitten käveltiin 2 tuntia. Ryhmätöissä valinta oli helppo : serkkutyttö. Minulle oli sama ketä muita tuli ryhmään, mutta serkku ei kelpuuttanut kaikkia tyttöjä samaan ryhmään. Istuin myös serkkutytön kanssa vierekkäin koko yläaste ajan. Seiska-luokalla tuota vielä ihmeteltiin, että poika ja tyttö istuivat vierekkäin. Yleensä istuttiin pojat toisella puolella luokkaa ja tytöt toisella puolella luokkaa. Koulumatka yläasteelle oli 50 km. Melkein puolta lähempänä oli toisen kunnan yläaste, mutta ainoa vaihtoehto oli kotikunnan yläaste.