En tykkää siitä että työkaverit puhuvat mulle töissä arjestaan ja elämästään

Mua ei haittaa niin kauan kuin eivät vaadi minua puhumaan omasta elämästäni, jossa ei tapahdu yhtään mitään.

Mulla oli joskus työkaveri, jota en mitenkään voinut vältellä ja hän puhui ihan taukoamatta lapsestaan. Työpäivät oli ihan kärsimystä ja olin varma, että jonain päivänä oikeasti räjähdän. 

Ap taitaa olla semmoinen tiukkapipoHuora.

Kärsin itsekin puhumattomana pölhönä töissä. Oli raskasta olla " mieluummin ei " tyyppi. Nostan hattua puheliaille ihmisille, kun olen itse puhumaton pönttö. Ja muutenkin surkea ihminen.

Työpaikka on työntekoa varten, eikä terapiakerho.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla semmoinen tiukkapipoHuora.

TäysHuora se on.

Juu ei kiinnosta työkavereiden lasten elämä millään tavalla.

Imetkö Ap äitisi klitorista?

Ap imee kullia ja nielee.

KulliHuora!!

"TäysHuora se on."

Voit jättää kertomatta surkeasta elämästäsi. Yksinkertaista.

Hyvä. Mä lähetän lasteni kuvat sulle,a🤗

Ap on lapsenraiskaaja.

Olen kahdelta eri työpaikalta löytänyt hyvän ystävän elämääni.

AP on hyvä ja sulkee korvansa.

Vierailija kirjoitti:

Talikolla Ap:ta kurkkuun.

Todellakin.

Ymmärrän oikein hyvin. Olen itse introvertti, enkä laulele asioitani kylille ja kiusaannun aina kun joku alkaa tilittää yksityisasioitaan. 
Olen ollut seitsemän vuotta samassa työpaikassa, tiedän kaikkien miehet, lapset, avioerot, sairaudet, osan pettämiset, lääkitykset ja vaihdevuodet. Minusta nämä työkaverit tietävät yllättävän vähän, eikä suurin osa edes tajua tuota epäsuhtaa. 

Talikolla Ap:ta kurkkuun.

Sinulta sormet poikki.

Tulpat korviin ja keskity töihisi. Voit myös sanoa tyypille, ettet ehdi nyt kuunnella. Näitä asioita oppii kun opettelee.

Ei tuo lopu edes eläkkeelle jäädessä. Joutuu jumittamaan kotona milloin ei pääse matkoille kun ei jaksa eläkeläisten kerhoissa kuunnella juttuja muitten mummojen ja pappojen aikuisista lapsista ja lapsenlapsista.