Elämä meni pieleen

Sama. Kavereita viimeksi 18-vuotiaana. Miestä ei koskaan ja nyt meni työtkin alta. No ei voi mitään. N37

Vierailija kirjoitti:

Sama. Kavereita viimeksi 18-vuotiaana. Miestä ei koskaan ja nyt meni työtkin alta. No ei voi mitään. N37

Kun henkilö on yksin ja/tai jää yksin niin silloin asiat menee huonompaan. Jos toinen auttaisi toista niin silloin elämän saa paremmin järjestymään. Sparraaminen ja vertaistuki. Kuuntelu ja keskustelu. Noilla pääsisi jo pitkälle.

Millä tavalla?

Näin minäkin pitkään koin ja halusin vain kuolla. Mutta kun en pysty itseäni listimään, nyt on aloitettava siitä, missä olen, niiden realiteettien ja mahdollisuuksien kanssa, mitä on. En jaksa enää vain surkeana myttynä jähmettyneenä nyhjöttää.

Vierailija kirjoitti:

Näin minäkin pitkään koin ja halusin vain kuolla. Mutta kun en pysty itseäni listimään, nyt on aloitettava siitä, missä olen, niiden realiteettien ja mahdollisuuksien kanssa, mitä on. En jaksa enää vain surkeana myttynä jähmettyneenä nyhjöttää.

Suomessa ei voi enää asua. Liikaa pskaa ja kärsimyksiä. Ihmisten käyttäytyminen on vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Näin minäkin pitkään koin ja halusin vain kuolla. Mutta kun en pysty itseäni listimään, nyt on aloitettava siitä, missä olen, niiden realiteettien ja mahdollisuuksien kanssa, mitä on. En jaksa enää vain surkeana myttynä jähmettyneenä nyhjöttää.

Olet toipumisen alussa, hienoa.

Olet oivaltanut et tilanteeseen paras apu on itse "herääminen" ymmärtää oman tilansa ja antaa mahdollisuuden muutokselle.

Elämä on avoinna, tie on auki.

Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla?

Tälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla?

Tälleen.

 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Juu, mitä enemmän yrittää... sen enemmän tulee turpaan. En tee jatkossa mitään.

Kärsitkö peräsuolen laskeumasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin minäkin pitkään koin ja halusin vain kuolla. Mutta kun en pysty itseäni listimään, nyt on aloitettava siitä, missä olen, niiden realiteettien ja mahdollisuuksien kanssa, mitä on. En jaksa enää vain surkeana myttynä jähmettyneenä nyhjöttää.

Olet toipumisen alussa, hienoa.

Olet oivaltanut et tilanteeseen paras apu on itse "herääminen" ymmärtää oman tilansa ja antaa mahdollisuuden muutokselle.

 

Elämä on avoinna, tie on auki.

 

Kaikkea hyvää sinulle!

Kiitos. Tässä on kyllä jo 15 vuotta traumatyötä takana, että nyt on vain katsottava, mihin näistä raunioista voi vielä kulkea. Oikeastaan, en halua kulkea mihinkään... Haluan nukkua, lämpimässä. Opetella syömään... Liikkua terveyden sallimissa rajoissa. Ehkä sitten voi katsoa... Vieläkö tässä elämässä... Voi jotain tehdäkin.