Kehittyykö lapsen puhe yleensä nopeammin päivähoidossa?
Ja nyt ei ole kyse ns. normaalin lapsen puheen kehityksestä vaan esim. lapsen jolla puhe on viivästynyttä. Suositellaano yleensä päivähoitoa silloin lapselle? Mielestäni olen joskus tällaista lukenut, että lapsi oppisi puhetta paremmin jos saa olla ikäistensä seurassa?
Kommentit (17)
lapselle kotona/eikä hänelle ole vauvasta asti aktiivisesti puhuttu niin eihän se puhe kehity kotona silloin...
En usko, että päiväkoti ainakaan auttaa, pikemminkin käy päin vastoin.
etteikö kotona puhuttaisi lapselle. Puheen viivästymän takana voi olla todella monenlaisia syitä.
Meillä lapsi tarvitsi tavattoman monta toistoa yhden sanan oppimiseen. Jos keskiverto lapsi oppii sanan "mopo" vaikka sadalla toistamsiella, meillä lapsi tarvitsee siihen moninkertaisen määrän. Silloin normaali puhe, oli sitä kuinka paljon tahansa, ei riitä, vaan lapsi tarvitsee runsaasti toistoja ja korjauksia oppiakseen tämän sanan. Tämä näin esimerkkinä. Päiväkotiin laittaminen ei olisi auttanut yhtään, koska ei siellä hoitajilla ole aikaa istua yhden lapsen kanssa toistamassa ja korjaamassa sanaa, miettimässä lapsen kanssa samankuuloisia sanoja, harjoittelemassa ensimmäistä konsonanttia jne.
eikö mallioppiminen ole tärkeää? Luulisi, että tämä pätisi myös puheen oppimisessa. Eikö siis ollenkaan pidä paikkansa enää että samanikäiset ovat paras malli?
eikö mallioppiminen ole tärkeää? Luulisi, että tämä pätisi myös puheen oppimisessa. Eikö siis ollenkaan pidä paikkansa enää että samanikäiset ovat paras malli?
Jos on isompia sisaruksia tms. niin silloin heistä kyllä on apua. Mutta päiväkodissa kun on kaikenlaisia erityislapsia, jotka ei nekään osa puhua niin miten siellä mitään oppisi kaiken kiireen ja hälinän keskellä?
joskus on suositeltu, ja ilmeisesti jotkut puheterapeutit vieläkin suosittelevat. Meillä lapsella puheen viivästymä, ja puheterapeutti oli vahvasti sitä mieltä, että kotihoito on hänelle kaikkein parasta. Päiväkodissa on korkea melutaso, eikä kenelläkään ole aikaa järjestelmällisesti toistaa ja korjata lapsen puhetta kuten kotona. Lapsen puhe kehittyy läsnäolevassa vuorovaikutuksessa ja siinä, että hän hänellä on aikaa ja rauhaa sanoa asiansa, vaikka se kävisikin hitaasti.
Meillä lapsen puhe on kehittynyt nopeasti, kun ensin saimme kunnon ohjeet sen tukemiseen.
Kyseessä oli siis 5v. lapsi, joka oli sitä ennen käynyt kaksi vuotta seurakunnan kerhossa. Oli puheen viivästymää sekä pientä häikkää kuullun ymmärtämisessä.
Puheterapeutti suositteli pk:ta (puolipäiväisenä) puolen vuoden terapioiden jälkeen. Siellä hän saisi tukea puheen kehitykseen. Meillä on tietysti se hyvä puoli, että pk on pieni (yhteensä 30 lasta) ja jossa on pienryhmä (noin viisi lasta. Ryhmässä on juurikin näitä tapauksia, joilla on viivästymää esim. puheessa. Sinällään en eroa huomaa entiseen paitsi että lapsesta on tullut kovaäänisempi (ollut nyt puoli vuotta pk:ssa) =D
En silti usko, että tuosta on haittaakaan. Siellä on asiaa tuntevia ihmisiä töissä ja he osaavat varmasti tuea paremmin lasta kuin minä maallikkona.
eikö mallioppiminen ole tärkeää? Luulisi, että tämä pätisi myös puheen oppimisessa. Eikö siis ollenkaan pidä paikkansa enää että samanikäiset ovat paras malli?
Jos on isompia sisaruksia tms. niin silloin heistä kyllä on apua. Mutta päiväkodissa kun on kaikenlaisia erityislapsia, jotka ei nekään osa puhua niin miten siellä mitään oppisi kaiken kiireen ja hälinän keskellä?
Ei kai siellä päiväkodissa nyt VAIN erityislapsia ole, onhan siellä paljon normaaliakin lapsia, joilta saa normaalin puheen kuvan:))
Ainakin miellä lapset saavat joka ikinen päivä toisten lasten seuraa, runsaastikkin, kun leikkivät pihalla naapurin lasten kanssa, kyläillään paljon, käydään kerhoissa ja harrastuksissa.
Meillä lapsi siis käy kerhossa ilman äitiä. Ryhmä on pieni ja hoitajat tosi hyviä. Totta kai hän kehittyy siellä monella muulla tavalla, mutta puhe ei ole kehittynyt. Ei hän yksinkertaisesti ehdi sanoa sanottavaansa kun ryhätilanteessa kukaan ei jää odottamaan minuutiksi että lapsi saa äännettyä itselleen vaikean äänteen. Meillä lapsella on runsas passiivinen sanavarasto,eli oppiihan hän ne sanat toisilta lapsilta tavallaan. Siihen, että hän saa ne sanat itse käyttöön, hän tarvitsee aikuisen tukea.
2
En tiedä mikä on absoluuttinen totuus, mutta lapsen puheen kehitys meni rytinällä eteenpäin, kun hän aloitti päiväkodin.
En puhu nyt mistään infantista (he kuuluvat kotihoitoon), vaan lähes 3-vuotiaasta.
joskus on suositeltu, ja ilmeisesti jotkut puheterapeutit vieläkin suosittelevat. Meillä lapsella puheen viivästymä, ja puheterapeutti oli vahvasti sitä mieltä, että kotihoito on hänelle kaikkein parasta. Päiväkodissa on korkea melutaso, eikä kenelläkään ole aikaa järjestelmällisesti toistaa ja korjata lapsen puhetta kuten kotona. Lapsen puhe kehittyy läsnäolevassa vuorovaikutuksessa ja siinä, että hän hänellä on aikaa ja rauhaa sanoa asiansa, vaikka se kävisikin hitaasti.
Meillä lapsen puhe on kehittynyt nopeasti, kun ensin saimme kunnon ohjeet sen tukemiseen.
väittänyt, että juuri teidän kohdallanne olisi kysymys tästä asiasta. Olen kuitenkin työssäni lasten parissa nähnyt käytännön elämässä paljon esimerkkiä tällaisesta, että ikään kuin puhutaan ohi lapsen. Myös tuttavissamme on näitä vanhempia, jotka eivät puhu suoraan lapselleen ja lapsesta puhutaan, kuin hän olisi jotenkin ulkopuolinen, eikä oteta osalliseksi kaikkeen.
Toki on myös perinnöllistä, on myös kielellistä vaikeutta muuten jostain syystä johtuen jne. monia syitä, enkä tarkoittanut, että juuri teidän perheessänne olisi tästä kysymys.
Terapeutti oli sitä mieltä, että ainakaan meidän tapauksessa hoidosta tuskin olis ollut hyötyä. Päiväkoti on aika stressaava paikka, varsinkin jos lapsi ei osaa puhua eikä siten oikein ilmaista mitä haluaa jne. Tämän takia lapsen energiasta suurin osa menee pelkästään siihen että koittaa selviytyä päiväkotipäivistä, puhe ei kehity koska resursseja ei enää riitä. Kotona lapsi tulee ymmärretyksi ja niitä paukkuja riittää kehitykseen.
Loppujen lopuksi aika järkevää, kun oikein maalaisjärjellä ajattelee.
Kotona sitä lapsen omaa kieltä ymmärrettiin, mutta päiväkodissa oli pakko ruveta puhumaan kunnolla jotta tuli ymmärretyksi.
Kotona sitä lapsen omaa kieltä ymmärrettiin, mutta päiväkodissa oli pakko ruveta puhumaan kunnolla jotta tuli ymmärretyksi.
Eiköhän tuo olis kotonakin oppinut, jos hällä ei kerta mitään vikaa ollut.
Kotona sitä lapsen omaa kieltä ymmärrettiin, mutta päiväkodissa oli pakko ruveta puhumaan kunnolla jotta tuli ymmärretyksi.
Vieraille ihmisille on pakko oppia puhumaan kunnolla, äiti ehkä ymmärtää jotain siansaksaakin. Enkä tiedä missä päiväkodeissa joidenkin lapset ovat, ei meidän pk:ssa ainakaan puhuta jatkuvasti toisen päälle.
vanhemmat eivät vaan malta kuunnella lapsen aloitteita ja höpöttävät itse koko ajan antamatta lapselle aikaa vastata. Lapsi oppii, ettei hän osallistu dialogiin ja vanhempi on se joka puhuu.
Monissa päiväkodeissa on toisaalta käytössä kuvakortit puheen kehityksen apuna ja keinoja vaikuttaa lapsen symbolifunktion kehittymiseen. Kotona lapsen kanssa leikkivä vanhempi vaikuttaa lapsen kielen kehitykseen, mutta jos vanhempi ei osallistu lapsen leikkiin ja näytä mallia, tai ota lasta mukaan yhteiseen kotitöiden tekemiseen ja tue lapsen jaetun tarkkaavaisuuden kehittymistä, niin silloin voi päiväkodista löytyä enemmän tukea lapsen puheen kehittymiselle.
joka kotona äidin ja vauvan kanssa. Usein ajattelen kun hänet tapaan, että tuo poika hyötyisi päiväkodista. Ei hänen puheestaan juuri ymmärrä mitään eikä hän osaakaan mitään kertoa/keskustella. Mielestäni tuon ikäisen jo pitäisi osata jotain kertoa. Sitäpaitsi puhe on todella epäselvää, kirjaimia väärissä paikoissa jne. Äiti on kuitenkin itse lastentarhan ope, mutta ehkä sitten on jotenkin sokea omalle lapselleen, en tiedä?
joskus on suositeltu, ja ilmeisesti jotkut puheterapeutit vieläkin suosittelevat. Meillä lapsella puheen viivästymä, ja puheterapeutti oli vahvasti sitä mieltä, että kotihoito on hänelle kaikkein parasta. Päiväkodissa on korkea melutaso, eikä kenelläkään ole aikaa järjestelmällisesti toistaa ja korjata lapsen puhetta kuten kotona. Lapsen puhe kehittyy läsnäolevassa vuorovaikutuksessa ja siinä, että hän hänellä on aikaa ja rauhaa sanoa asiansa, vaikka se kävisikin hitaasti.
Meillä lapsen puhe on kehittynyt nopeasti, kun ensin saimme kunnon ohjeet sen tukemiseen.