Lue keskustelun säännöt.
Miksi menet kirkkoon, vaikka kirkon pappeudessa ei ole juuri mitään raamatullista?
13.05.2026 |
mitkä papin tehtävät eivät ole alunperin uuden testamentin eikä vanhan testamentin pappeudessa vaan ovat tulleet roomalais-katolisuudesta ja milloin?
Kristillinen pappeuskäsitys ja papiston tehtävät muuttuivat merkittävästi varhaiskeskiajalla. Vanhan testamentin pappeus perustui temppelissä suoritettaviin veriuhreihin, kun taas Uuden testamentin kirjeissä ei asetettu uutta sakraalista uhripapistoa, vaan puhuttiin kaikkien uskovien yhteisestä pappeudesta sekä seurakunnan kaitsijoista (paimenista ja vanhimmista). [1, 2, 3, 4]
Seuraavat keskeiset papin tehtävät ja velvollisuudet eivät kuulu Raamatun pappeuteen, vaan ne kehittyivät roomalaiskatolisen teologian ja kirkkolain myötä:
1. Messu-uhrin toimittaminen (Sakraalinen uhripappeus)
Tehtävä: Pappi toimii messussa uhraajana (sacerdos), joka uhrasi alttarilla Jeesuksen ruumiin ja veren uudelleen verettömällä tavalla sovitukseksi elävien ja kuolleiden syntien puolesta.
Milloin syntyi: Kehitys alkoi itää jo 200-luvulla Cyprianuksen kirjoituksissa, mutta oppi messusta sovitusuhrina vakiantui varhaiskeskiajalla 500–600-luvuilla muun muassa paavi Gregorius Suuren aikana. Viralliseksi dogmiksi se vahvistettiin Trenton kirkolliskokouksessa vuosina 1545–1563.
Ero Raamattuun: Uuden testamentin (erityisesti Heprealaiskirjeen) mukaan Kristuksen uhri oli ainutkertainen, eikä uutta ihmisuhraajien luokkaa enää tarvita.
2. Korvalääkerippi ja synninpäästön juridinen valta
Tehtävä: Velvollisuus tunnustaa kaikki raskaat synnit yksityisesti nimenomaan papille (korvalääkerippi), jolla on sakramentaalinen valta antaa synnit anteeksi ("Absolvo te" -kaava) ja määrätä hyvitystekoja.
Milloin syntyi: Yksityisrippi kehittyi kelttiläisten munkkien parissa varhaiskeskiajalla. Tehtävästä tehtiin jokaisen kristityn vuotuinen velvollisuus neljännessä lateraanikonsiilissa vuonna 1215.
Ero Raamattuun: Uudessa testamentissa kehotetaan tunnustamaan synnit toinen toisilleen (Jaak. 5:16), eikä synninpäästöä rajattu vain erityiselle pappisviralle suoritettavaksi juridiseksi toimenpiteeksi.
3. Ehdoton naimattomuusvelvollisuus (Selibaatti)
Tehtävä: Papin elinikäinen sitoutuminen naimattomuuteen ja seksuaaliseen pidättäytymiseen laillisena edellytyksenä pappeuden hoitamiselle.
Milloin syntyi: Alueellisia kieltoja säädettiin jo 300-luvulla (esim. Elviran synodi), mutta yleiseksi, ehdottomaksi ja sitovaksi kirkkolain säädökseksi läntisessä roomalaiskatolisessa kirkossa se määrättiin ensimmäisessä ja toisessa lateraanikonsiilissa vuosina 1123 ja 1139.
Ero Raamattuun: Vanhan testamentin papeilla oli vaimot. Uudessa testamentissa apostoli Pietari ja useat muut apostolit olivat naimisissa, ja paimenkirjeissä (esim. 1. Tim. 3) piispan ja seurakunnanvanhimman nimenomaan mainitaan olevan "yhden vaimon mies". [1, 2, 3]
4. Kiirastulessa olevien sielujen auttaminen (Sielunmessut)
Tehtävä: Pappien tehtäväksi tuli toimittaa maksullisia tai lahjoituksilla rahoitettuja sielunmessuja, joilla lyhennettiin vainajien kärsimysaikaa kiirastulessa.
Milloin syntyi: Oppi kiirastulesta kehittyi 500-luvun lopulta alkaen ja järjestelmä kukoisti erityisesti sydän- ja myöhäiskeskiajalla (1000–1400-luvuilla).
Ero Raamattuun: Raamattu ei tunne käsitettä kiirastulesta eikä anna papeille tehtävää tai valtaa vaikuttaa ihmisen pelastukseen kuoleman jälkeen.
Kommentit (9)
Sekä avioliittoon siunaaminen (mukaan lukien vihkiminen) että vainajan hautaaminen ovat erinomaisia esimerkkejä papin tehtävistä, jotka puuttuvat Raamatusta kirkollisina rituaaleina. Uudessa testamentissa ne olivat puhtaan maallisia, yhteisöllisiä tai juridisia tapahtumia. [1, 2, 3]
Papiston yksinoikeudeksi ja liturgisiksi toimituksiksi ne muuttuivat vasta vuosisatoja myöhemmin kirkkopoliittisista ja yhteiskunnallisista syistä.
1. Avioliittoon vihkiminen ja siunaaminen
Mitä Raamattu sanoo: Raamatussa avioliitto on maallinen ja juridinen sopimus. Avioliitto solmittiin siirtymällä asumaan yhdessä suvun ja yhteisön suostumuksella. Raamatussa ei mainita yhtäkään hääseremoniaa, jossa pappi, vanhin tai apostoli olisi vihkinyt parin, kysynyt "tahdotko"-kysymyksiä tai suorittanut uskonnollisia rituaaleja. Edes Kaanan häissä (Joh. 2) Jeesus ei toiminut vihkijänä, vaan oli pelkkänä häävieraana.
Miten tehtävä siirtyi papille:
Katolinen kirkko: Alkukirkon aikana kristityt avioituivat Rooman maallisten lakien mukaan. Kirkon rooli rajoittui siihen, että pari pyysi liitolleen piispan hyväksyntää. Vasta 1100-luvulla avioliitosta tehtiin katolisessa kirkossa yksi seitsemästä sakramentista, ja Trenton kirkolliskokouksessa vuonna 1563 säädettiin pakolliseksi, että avioliitto on pätevä vain, jos sen toimittaa katolinen pappi todistajien läsnä ollessa.
Luterilainen kirkko: Martti Luther palautti teologisesti avioliiton "maalliseksi asiaksi" (weltlich Ding). Siviiliviranomaisten puuttuessa kirkko kuitenkin piti huolen yhteiskuntajärjestyksestä. Pohjoismaissa ja Suomessa pappien suorittamasta kirkollisesta vihkimisestä tehtiin vuoden 1734 laissa ainoa laillinen tapa solmia avioliitto.
Nykytila: Nykyinen luterilainen avioliittoon siunaaminen (joka tehdään siviiliavioliiton jälkeen) ei ole juridinen vaan hengellinen tapahtuma. Se on luotu siksi, että kirkko voi tarjota uskonnollisen rituaalin liitolle, joka on jo juridisesti solmittu maistraatissa. [1, 2, 3]
2. Hautaan siunaaminen (Hajavaiheet ja rituaalit)
Mitä Raamattu sanoo: Raamattu pitää kuolleiden hautaamista kunniallisena ja tärkeänä tekona (esim. Joosef Arimatialainen hautasi Jeesuksen). Raamatussa ei kuitenkaan ole mitään käskyä tai ohjetta siitä, että hautaamisessa tulisi olla mukana uskonnollinen viranhaltija. Juutalaisessa ja varhaiskristillisessä perinteessä hautaamisesta vastasivat yksinomaan vainajan perhe, sukulaiset ja lähimmäiset, ei liturginen pappi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tehtävä siirtyi papille:
Katolinen kirkko: Varhaiskeskiajalla kehittyi ajatus, että kuolemanhetki ja hautaaminen vaativat sakraalista suojelua pahoja henkiä vastaan. Papin rooliksi tuli toimittaa kuoleman jälkeen viimeinen voitelu (sairaanvoitelu), lukea ruumiinsiunausrituaalit pyhitetyllä vedellä ja suitsukkeilla sekä toimittaa sielunmessuja. Pappi siunasi myös hautausmaan maaperän pyhäksi, jonne kirkon ulkopuolelle jääneitä (kuten kastamattomia tai itsemurhan tehneitä) ei saanut haudata.
Luterilainen kirkko: Uskonpuhdistus poisti sielunmessut ja ajatuksen siitä, että papin rukoukset voisivat vaikuttaa vainajan pelastukseen kuoleman jälkeen. Hautajaiset säilytettiin kuitenkin papin tehtävänä, mutta niiden tarkoitus muutettiin: papin tehtäväksi tuli saarnata elossa oleville saattajille, lohduttaa heitä ja muistuttaa kristillisestä ylösnousemustoivosta.
Nykytila: Nykyäänkin hautaan siunaaminen on kirkkolain mukaan papin virkatehtävä, jossa hän julistaa Jumalan sanaa ja rukoilee. Alkuperäisessä raamatullisessa mielessä kyseessä on kuitenkin puhtaasti kirkollisen tradition ja kulttuurin synnyttämä toimitus, ei raamatullinen käsky. [1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11]
LISÄKSI
NAISPAPPEUS, sateenkaarimessut, jooga, naiset kirkkoherroina ja piispoina,
eli nykyään pappi on lähinnä sirkuspelle kirkossa, joka ei sekään ole edes Jeesuksen Kristuksen asettama vaan traditio, joka lepää edelleen katolisen kirkon perinteissä messuineen.
Ja tietenkin PAPPIEN koulutus papiksi YLIOPISTOLLA kirjaviisaudella, psykologialla ja tieteellisillä metodeilla, kun lisäksi suurin osa koulutetuista on ei-uskovia ihmisiä ja osa vieläpä
lespoja ja homoja.
ja sitten vielä PAPPI eri instituutioissa, yliopistossa, armeijassa, sairaalassa, täyttä humpuukia
Keväältä 1974 on viimeisin käyntikerta. M66
Raamatussa ei ole mitään Jumalallista. Ihmisten kynästä jokainen kirjain.
Et voi sanoa noin, koska me ollaan oikeassa ja pappikin saa kahvia juodakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä kirkossa.
Lisäksi, kaikissa länsimaissa kristinusko ja sivistys ovat aina liittyneet kiinteästi yhteen. Ilman toista ei ole toistakaan.
Toki ymmärrän, että jostakin hyvin rahvaanomaisesta perhetaustasta tuleva ei tätä ymmärrä. Kaikista ei saa porvaria.
Jumalan määräyksiä kaikki. Maksa nyt vaan kuuliaasti kirkollisverosi, niin me humputellaan ne rahat ja katsotaan vähän ylhäältä päin sinua. Houkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule kirkkoon ja tuo kolehtisi lähetystyön hyväksi, jotta pääsemme kaukomaille kertomaan miten meidän uskontomme on parempi kuin teidän.
2. Tehtävät luterilaisessa kirkossa (jotka puuttuvat Raamatusta)
Vaikka luterilainen uskonpuhdistus karsi sakraaliset uhripapin tehtävät ja palautti papin roolin sananjulistajaksi ja paimeneksi, Suomen evankelis-luterilaiseen (ja pohjoismaiseen) pappeuteen on vuosisatojen aikana vakiantunut tehtäviä, joita ei ole Raamatussa:
Valtiolliset ja juridiset viranomaistehtävät: Pappi toimii julkisoikeudellisena virkamiehenä, joka suorittaa juridisesti sitovia avioliittoon vihkimisiä valtion puolesta ja ylläpitää virkatodistuksia sekä kirkonkirjoja (väestökirjanpitoa). Raamatussa avioliitto oli perhe- ja yhteisöasia, eikä siihen liittynyt uskonnollista virkamiesvihkimistä tai kirkollista rekisteröintiä.
Konfirmaation toimittaminen itsenäisenä riitinä: Luterilaisen papin tehtävä konfirmoida nuoret rippikoulun päätteeksi, mikä antaa oikeuden toimia kummina ja asettua ehdolle kirkollisvaaleissa. Raamatussa ei tunneta rippikoulua, konfirmaatiota eikä tällaisten juridisten oikeuksien sitomista kirkolliseen rituaaliin.
Vauvojen hätäkasteiden vahvistaminen jälkikäteen: Papin liturginen tehtävä vahvistaa kirkossa hätäkastetun lapsen kaste rituaalisesti. Raamatullisissa kasteissa ei tunneta kaksivaiheista prosessia tai erillistä rituaalista vahvistamista.
Kirkkolain ja katsomuskasvatuksen valvonta oppilaitoksissa: Pappien virallinen rooli oppilaitos- tai sairaalapappeina osana julkista institutiota, mikä on modernin hyvinvointivaltion ja kirkon yhteistyösopimusten synnyttämä rakenne.