Tuleeko teille muille tämmösiä kohtauksia? :(

Minusta elämäsi kuulostaa tosi haastavalta kolmen noin pienen lapsen ja opiskelujen kanssa! Eli jos ajattelet, että et saisi olla uupunut, se ei todellakaan pidä paikkaansa.



Hae rohkeasti edelleen apua jaksamiseenne.



t.lapseton opiskelija, jota jo pelkkä koirakin hermostuttaa joskus:)

eikä siinä auta se että miehelle tekee jotain lupauksia enkä usko että perhetyöntekijäkään mitään auttaa. On aika rankkaa kun on kolme alle 4-vuotiasta, siis tosi tiheään olet saanut lapset. Opiskelukin on työtä, ei vapaa-aikaa. Onko sulla ollenkaan omaa aikaa, siis harrastaa, levätä, nähdä ystäviä? Vaaditko itseltäsi että sun on oltava täysin lasten käytettävissä kun olet pois opiskeluista?



Itkukohtaukset kertoo jotain sun tarpeista ja tunteista. Mun mielestä tarvitsisit keskusteluapua esim. psykologilta tai mielenterveystoimistosta sairaanhoitajalta, ja elämää pitäis tarkastella kriittisesti, voisko sun taakkaa helpottaa.

aikaa yhtenä iltana viikossa itselle. Viime viikolla kävin yhtenä iltana vaan kahvilassa pari tuntia lukemassa kirjaa :) Ja nään jotain ystävää noin 1½kk välein. Nyt en ole harrastanut liikuntaa vähään aikaan mutta ajattelin ottaa jonkun salikortin. Tosin tuo urheilu kuormittaa aika paljon meidän arkea...



Sillon viime keväänä kun juttelin terapeutin kanssa niin hän sanoi että minun täytyy jättää jotain pois elämästä. Mutta en halua luopua opiskelusta, koska on enää kevät jäljellä! Ja koen että jos olisin kokoajan kotona niin sitten vasta väsyisinkin. Tämä opiskelu kait on enemmänkin vastapainoa?



On elämässä pari muutakin asiaa. Koen että oma elämä ei sais olla raskasta kun eräs läheinen on sairastunut erittäin vakavasti ja koen että häntäkin pitäisi jotenkin auttaa (muut esim. leipoo hänelle) ja sit pitäis joskus aloittaa rakennusprojekti mutta taitaa olla ettei ite kannata alkaa rakentamaan vaan suosiolla rakennuttaa vaikka tulisikin huomattavasti kalliimmaksi.

mikä on ihan yleistä naisille. Koet ettet "saisi" kokea uupumusta. Olet aika velvollisuudentuntoinen. Täysipäiväinen opiskelu ja kolme pientä tenavaa ON paljon, siihen vielä huoli läheisen sairastumisesta ja syyllisyys kun et auta "tarpeeksi". Olet varmaan ns. hyvä äiti joka yrittää hoitaa lapsetkin täydellisesti. Voisit hyvin yrittää saada heille päiväkotipaikat ja pitää heitä päivittäin vähän kauemmin hoidossa, että saisit hengähtää opiskelupäivän jälkeen.



Me ihmiset ollaan kestokyvyltämme erilaisia, joten ei voi verrata mitä toinen jaksaa ja kestää. Sä olet sä, ja vaikutat uupuneelta.

Pitää tarkkailla omaa mielenterveyttä nytten ja ei yrittää liikaa. Oisko teillä antaa jotain käytännön vinkkiä 3v lapsen kohteluun (tai omaan suhtautumiseen) jos tekee jatkuvasti kiusaa? Se oli jokin aika sitten hurjan kiltti ja elämä menikin oikein hyvin mutta nyt on jotenki kaaosta monesti.

Ai että lapsille pidemmät hoitopäivät, kun äitinsä on keskenkasvuinen!



Ensin pitää vääntää putkessa kolme kakaraa ja sitten huomata, että "hei, pääni ei kestä"?



Kyllä se nyt vaan menee niin päin, että ap ensin aikuistuu ja sitten priorisoi.



Eli hillitsee itsensä ja tajuaa, keneen hänen nyt pitää keskittyä. Ja en nyt tarkoita niitä sukulaisten kakkutalkoita!

Kyse ei ole hänen kiltteydestään, vaan siitä että lapsi kaipaa äitinsä huomiota ja oireilee äidin huutokohtauksia!

jäähypenkki on aika hyvä. Sitten tietysti joskus huomiota vain tälle yhdelle lapselle.



Jos yrittää olla hyvä äiti, saattaa kadottaa omat rajansa. lastenkaan ei tarvitse antaa polkea koko ajan omaa tonttia. Helposti käy niin että pinnaa alkaa kiristää kunnes pää hajoaa ja alkaa huutaa, koska ei laittanut ajoissa rajaa. Esim. saako päälläsi kiipeillä, saako puhettasi jatkuvasti keskeyttää, saako sua vaatia leikkimään vaikka et jaksaisi, saako ympärilläsi riehua. Jos rajaa ei tule, kolmevuotias alkaa etsiä sitä tosissaan. Älä rupea syyllisyyksissäsi lasten kiipeilypuuksi tai virikeautomaatiksi.

kuin se on alkanut tekemään kiusaa! :/ Esim. noin kuukausi sitten en muista huusinko ollenkaan. Ja olen pitänyt huolen että aina kun oon kotona niin halailen, pussailen sitä paljon ja kerron että rakastan ja luen sille esim. kirjoja. Teen näin esim. aina koulupäivän jälkeen ja oon omasta mielestäni sille tosi kiva, mutta sitten kuitenkin noin tunnin päästä alkaa kiusanteko.

rajan heti jos tekee tuhmuuksia, vien jäähylle yleensä tokan tai kolmannen kiellon jälkeen.

Kirjoitat kuin olisit noin 12.

sen jälkeen kun se oli ollut kahtena yönä peräkkäin yötä eri mummoloissa (noin kuukausi sitten) mutta sitä ei saanut kotiin kun se itki (muistaakseni) et haluaa hirveästi jäädä vielä yöksi. Nyt viimeksikin kun oltiin mummolassa niin itki että haluaa jäädä yöksi mutta en antanut nytten.

on ap

ennenkuin tulee enemmän lokaa ja syyttelyä niskaan. Täällä ei saa olla väsynyt ja neuvoton. Haaska-mammat kääntävät sen alle viidessä minuutissa sinun syyksesi. Kannattaa ennemmin kääntyä ammattiavun puoleen. Hyvää joulua ja voimia opiskeluihin ap!

pitääpä häippästä!

eikä mitään oireilua.



Ap, sun kannattaisi nyt pohtia syvemmin miksi saat noita kohtauksia. ELi MIKSI et kestä sitä normaalihärdelliä. JOhtuuko se siitä, että oikeasti olet aika puhki, eli jaksat hyvin kaiken tuon siihen asti kun lapset ei ole kovin vaativia. Mutta yhtään enempää et. Vai johtuuko se vain sun keskenkasvuisuudestasi, eli olisko kyse siitä et sun täytyy asennoitua uudestaa. Lapset ON välillä rasittavia, hermostuttavia, raivostuttavia, hankalia. Mut se pitää vain kestää ja hoitaa jotenkin. Ei kuitenkaan kannata tavoitella täydellisyyttä.

kuulostaa ihan tutulta. Meillä neljä pientä lasta, opiskelen ja lähipiirissä on myös huolta sairaudesta. Haluaisin auttaa enemmän, mutta olen todennut, että me emme nyt voi auttaa muita, hyvä kun saan oman perheeni asiat hoidettua.



Sinulla on sama tilanne. Teet täyttä päivää opinnoissasi ja illat kuluvat lasten kanssa. Ihan tavallinen tilanne, mutta teillä lapset ovat vielä tosi pieniä. Meillä lapset 0, 2, 6 ja 7 ja arki n rankkaa näinkin.



Sinulla on nyt puoli vuotta opintoja jäljellä. Nyt pitää miettiä kaikki keinot, millä pärjäätte vielä seuraavan puoli vuotta ja sitten helpottaa.



Teillä on nyt lastenhoitaja kotona. Aika ihanteellinen ratkaisu. Jos laittaisit lapset tarhaan, olisi viemisestä ja hakemisesta oma vaivansa. Toisaalta koti pysyisi siistimpänä, kun koko porukka olisi päivän poissa.



Olen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa, että sinun pitää pitää huolta, että rajojasi ei ylitetä. Voi olla, että olet kadottanut yhteyden omiin tunteisiisi (et esimerkiksi huomaa etukäteen, että nyt minua ei huvita) ja se tulee sitten esiin tuollaisena alkukantaisena kirkumisena, kun raja on jo ylitetty.



Jotta saisit taas yhteyden niihin kateissa oleviin tunteisiin, tarvitset omaa aikaa. Lukeminenkin on ihan jees, mutta se ei oikein ole vastapainoa opiskelulle. Mitä jos kävisit puolen tunnin iltakävelyllä joka ilta nollaamassa päivän? Minulle tekisi sama homma hyvää.



Mutta, tsemppiä sinne! Olet ehkä ollut liiankin hyvä äiti ja nyt sinun pitäisi olla hitusen itsekkäämpi ja raivata itsellesi omaa tilaa.



Oletko muuten raskaana? Silloinkin heittelevät hormonit saavat aikaan tuollaisia kiukunpuuskia.

miksi niitä pentuja pitää suoltaa peräjälkee ja sitten ryhtyä opiskeleen.ei jaksa käsittää tuollaista märinää apua olen väsyny.lopeta opiskelu ja hoida lapsesi kunnialla ensin ja mieti sitten opiskeluja kertoilee 34 v 2 lapsen äiti joka nyt vasta opiskelee

Eiköhän ole ihan normaalia että 3-vuotiaalle tulee jonkinlainen uhmakausi - ihan riippumatta siitä että saako äiti itkukohtauksen silloin tällöin vai ei.

Voimia ap:lle, ja yritä suodattaa asiattomuudet viestien joukosta :)

Kyse ei ole hänen kiltteydestään, vaan siitä että lapsi kaipaa äitinsä huomiota ja oireilee äidin huutokohtauksia!

ja putkena syydettyjä sisaruksia, niin lapsi kiukuttelee vain ihan normiuttaan? I don't think so.