Lue keskustelun säännöt.
Puolison sairastuminen
11.05.2026 |
Mieheni on sairastunut vakavasti, ja minulle tarjotaan nyt kriisiapua. En kuitenkaan oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi ryhtyä käsittelemään tätä asiaa ventovieraan ihmisen kanssa.
Kommentit (13)
On niitä muitakin miehiä...terveitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako sairasta ottaa riesaksi?
Tämä on niin tyypillistä. Pelätään että puolisosi sairastuminen on isompi kriisi sinulle kuin hänelle itselleen, jolloin traumatisoidut niin että se sairastunut puolisosikin joutuukin kannattelemaan sinua, koska et jaksa.
Kaikki sairastuneet eivät itsekään tarvitse kriisiapua.
(Kun sain diagnoosin parantumattomasta syövästä, lykkäsivät heti käteen joukon esitteitä joissa oli kaiken maailman psykososiaalisen tuen yhteystietoja. Sanoin etten halua puhua aiheesta muiden kuin hoitavan lääkärin kanssa.)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako sairasta ottaa riesaksi?
Kyllä sinutkin dumpataan heti kun sairastut.
Vierailija kirjoitti:
On niitä muitakin miehiä...terveitä..
Entä kun sinä sairastut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kriisiapua ole pakko ottaa vastaan. Monelle tilanteen käsittelyyn auttaa jutteleminen ammattilaisen kanssa. Samalla vähenee myös läheisten kuormitus, joiden ei tarvitse toimia terapeuttina, kun jälleen kerran kaikki kääntyy puolison sairauteen.
Eihän se mikään pakko ole, mutta kannattaa se väylä pitää auki jos tulee tarvetta keskustella asiasta. Puolison sairastuminen voi olla hyvinkin iso kriisi elämässä ja asian käsittelemättömyys voi tulevaisuudessa aiheuttaa hankaluuksia arjessa ja tunne-elämässä. Alkuun seuraa sokki jossa on hyvin tyypillistä ettei asiaa vielä täysin sisäistä ja ymmärrä. Ihminen saattaa jopa kieltää asian täysin. Kriisiavun tarjoaminen on täysin normaalia ja hyvä että sitä on tarjottu. Sulla on edelleen vapaus päättää miten sä asian haluat käsitellä, ulkopuolinen apu on juuri sitä varten että koulutettu henkilö ja/tai vertaistuki auttaa tarvittaessa käsittelemään asioita ja puhumaan siitä ettei asian kanssa jäisi yksin. Toki ystäville ja muille läheisille voi myös puhua, mutta kriisi- ja keskusteluapu ulkopuolelta myös tarjoaa vaihtoehdon sille ettei mahdollinen kuorma asian käsittelyssä kaadu liikaa läheisten niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako sairasta ottaa riesaksi?
Entä jos oma lapsesi sairastuu? Hylkäätkö hänet heti?
Ehkä se tapa olisi parempi käsitellä asia kuin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako sairasta ottaa riesaksi?
Entä jos oma lapsesi sairastuu? Hylkäätkö hänet heti?
Lapsesta tarvitsee huolehtia 18-vuotiaaksi asti. Hylkääminen on myös eri asia kuin riesaksi ottaminen.
Tuletko kestämään sen, että puolisosi tulee olemaan kiukkuinen/surullinen/ahdistunut/masentunut? Sinä läheisenä voit saada tuon kaiken päällesi ja vieraammille ollaan "asiallisempia".
Sairaudesta johtuen esimerkiksi seksielämä voi muuttua (väliaikaisesti tai lopullisesti), sinun pitää hyväksyä myös tämä kohtalo. Ikänne vaikuttaa myös kaikkeen - jos kyseessä eläkäinäiset niin nämä muutokset on luonnollisia ja mitään kriisipalaveria ei tarvitse. 30 vuotiaana esimerkiksi syöpä ja sen tuomat kriisit vaikuttanut varmasti aivan erilailla.
Tsemppiä! Sinun tehtäväsi on tukea ja turvata myös taloudellinen selviytyminen, olla elämäniloinen ja terapeuttinenkin jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aha. Minäkään en ymmärrä miksi sinä teit tuon aloituksen.
No älä käsittele.