Lapsi tulossa ja tuntuu että mies on hylännyt
Olen 19-vuotias ja laskettuun aikaan enää kymmenisen viikkoa. En saa mieheltä, eli lapsen isältä juuri minkäänlaista tukea tilanteessani ja hän tuntuu muutenkin todella etäiseltä. Joskus saattaa vastata viestiinkin vasta seuraavana päivänä. Asumme eri osoitteissa, joten emme näe koko aikaa toisiamme. Ylireagoinko tilanteeseen, vai voiko tätä enää pitää millään lailla normaalina? Mies on minua yhdeksän vuotta vanhempi, eli ei ole kyse enää mistään teinipojasta, mutta silti tuntuu suorastaan pakoilevan tilannetta ja on etäinen.
Kommentit (51)
Kysy siltä, että aikooko olla sun miehesi ja haluaako olla isä ja tukea sua kaikessa? Nyt toi sun kaikki ajattelu saattaa olla katastrofiajattelua vailla mitään todellisuuspohjaa. Eli nyt keskustelette asiasta niin saat ainakin varmuuden ja mielenrauhan.
Varaudu henkisesti siihen, että sama jatkuu lapsen synnyttyä.
Onko mies ylipäätään millainen? Työtilanne, elämänhallinta jne?
Karua mutta ukkosi vastuunkanto voi olla either way ja sun pitää vaan selvitä. Ja sinä selviät! Saat lapsen ja se on parasta maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies ylipäätään millainen? Työtilanne, elämänhallinta jne?
Hän on tuli Irakista Suomeen kymmenen vuotta sitten. Ei käy tällä hetkellä töissä, mutta on sanonut aikovansa työelämään lähiaikoina. Sanoo, että on tuttuja kontakteja joiden kautta voisi työllistyä. Alkoholia ei ymmärtääkseni käytä, tai ainakaan paljoa.
Ap
Onko tarkoitus hankkia yhteinen koti ennen lapsen syntymää? Jos mies pääsee vähällä vauvan ensimmäisistä ja vaikeimmista ajoista (saattaa olla koliikkia ja valvottaa, ei syö hyvin jne), niin se tottuu siihen, eikä saa aitoa ja läheistä sidettä vauvaan.
Siitä on sitten jo helppo lähteä sille "En mä osaa, vaihda sinä nuo vaipat, mua pelottaa, ei kai se putoa, ota sinä tämä nyt hei" -linjalle...
Mitä se touhuaa vapaa-aikanaan, ei kai kavereiden kanssa (enää) kaljalla ja "muissa menoissa"? Kova kovaa vastaan, jos alkaa vierottua perhearjesta, pian jäät yksin lapsesi kanssa. Ikääkin on jo, juoksut on juostu.
Ei ole normaalia lisääntyä irakilaisen kanssa.
Ihan kuin olisin kuullut banjon soivan...
Siis oletteko te siis edes parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Onko tarkoitus hankkia yhteinen koti ennen lapsen syntymää? Jos mies pääsee vähällä vauvan ensimmäisistä ja vaikeimmista ajoista (saattaa olla koliikkia ja valvottaa, ei syö hyvin jne), niin se tottuu siihen, eikä saa aitoa ja läheistä sidettä vauvaan.
Siitä on sitten jo helppo lähteä sille "En mä osaa, vaihda sinä nuo vaipat, mua pelottaa, ei kai se putoa, ota sinä tämä nyt hei" -linjalle...
Mitä se touhuaa vapaa-aikanaan, ei kai kavereiden kanssa (enää) kaljalla ja "muissa menoissa"? Kova kovaa vastaan, jos alkaa vierottua perhearjesta, pian jäät yksin lapsesi kanssa. Ikääkin on jo, juoksut on juostu.
Ollaan puhuttu, tai ainakin minä olen yrittänyt puhua yhteisestä kodista viimeistään lapsen synnyttyä, mutta mies ei oikein ota kantaa asiaan. On pikemminkin sillai, että katsotaan sitä sitten. Ymmärtääkseni aika paljon viettää aikaa kavereiden kanssa. Tuntuu, että aina on jossain kaupungilla menossa. Se tässä häiritseekin, että muuttuuko mikään lapsen syntymän jälkeenkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko te siis edes parisuhteessa?
Tarinoita keksin päästäni.
Ap
Mies ei ota vastuuta koska on kakara ja se jättää sinut. Suomessa on 250000 yksinhuoltajaa koska mies jättänyt naisen heti kun lapsi syntynyt. Raukkamaista toimintaa jättää nainen mutta nuorena jos tekee lapsen niin mies haluaa olla vapaa eikä hoitaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies ylipäätään millainen? Työtilanne, elämänhallinta jne?
Hän on tuli Irakista Suomeen kymmenen vuotta sitten. Ei käy tällä hetkellä töissä, mutta on sanonut aikovansa työelämään lähiaikoina. Sanoo, että on tuttuja kontakteja joiden kautta voisi työllistyä. Alkoholia ei ymmärtääkseni käytä, tai ainakaan paljoa.
Ap
Älä ainakaan naimisiin mene !
Voiko olla edes totta. Tuon ikäisellä Suomeen tunkeneella perusirakilaisella kouluttamattomalla on ollut vaimo vähintään 10 vuotta ja useita lapsia. Jos joku on vielä 29 v. naimaton niin on rikollinen, mielisairas tai niin huonomaineinen ettei ole huolittu yhteenkään irakilaiseen sukuun. Se että olet alkanutt suhteeseen ilman avioliittoa kertoo jokaiselle muslimille että olet ihan ö -luokan nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tarkoitus hankkia yhteinen koti ennen lapsen syntymää? Jos mies pääsee vähällä vauvan ensimmäisistä ja vaikeimmista ajoista (saattaa olla koliikkia ja valvottaa, ei syö hyvin jne), niin se tottuu siihen, eikä saa aitoa ja läheistä sidettä vauvaan.
Siitä on sitten jo helppo lähteä sille "En mä osaa, vaihda sinä nuo vaipat, mua pelottaa, ei kai se putoa, ota sinä tämä nyt hei" -linjalle...
Mitä se touhuaa vapaa-aikanaan, ei kai kavereiden kanssa (enää) kaljalla ja "muissa menoissa"? Kova kovaa vastaan, jos alkaa vierottua perhearjesta, pian jäät yksin lapsesi kanssa. Ikääkin on jo, juoksut on juostu.
Ollaan puhuttu, tai ainakin minä olen yrittänyt puhua yhteisestä kodista viimeistään lapsen synnyttyä, mutta mies ei oikein ota kantaa asiaan. On pikemminkin sillai, että katsotaan sitä sitten. Ymmärtääkseni aika paljon viettää aikaa kavereiden kanssa. Tuntuu, että aina on jossain kaupungilla menossa. Se tässä häiritseekin, että muuttuuko mikään lapsen syntymän jälkeenkään.
Ap
Älä muuta yhteen, voi koitua suureksi virheeksi.
Jos haluat että hän ottaa vastuun ja on miehesi ja isä lapselle, niin vaadi naimisiinmenoa ja yhteistä kotia ennen laskettua aikaa. Muussa tapauksessa teette jo valmiiksi kuviot selväksi, että osaat valmistautua tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko te siis edes parisuhteessa?
Tarinoita keksin päästäni.
Ap
Tämä en ollut minä!
Kyllä me ainakin minun ymmärtääkseni parisuhteessa olemme, näin on mieskin vakuuttanut. Käytös vain tuntuu usein kummalliselta.
Ap
Anna miehen tottua tilanteeseen. Kaikki lienee hänellekin uutta.