Lue keskustelun säännöt.
Lapsi tulossa ja tuntuu että mies on hylännyt
10.05.2026 |
Olen 19-vuotias ja laskettuun aikaan enää kymmenisen viikkoa. En saa mieheltä, eli lapsen isältä juuri minkäänlaista tukea tilanteessani ja hän tuntuu muutenkin todella etäiseltä. Joskus saattaa vastata viestiinkin vasta seuraavana päivänä. Asumme eri osoitteissa, joten emme näe koko aikaa toisiamme. Ylireagoinko tilanteeseen, vai voiko tätä enää pitää millään lailla normaalina? Mies on minua yhdeksän vuotta vanhempi, eli ei ole kyse enää mistään teinipojasta, mutta silti tuntuu suorastaan pakoilevan tilannetta ja on etäinen.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
jätä se paska luuseri heti siitä ei ole isäksi
ja jos tarviit hyvän miehen tässä on
Ei irakilaista voi noin vaan jättää. Oletko kuullut kunniamurhasta? Valitettavasti ulospääsyä tilanteesta ei ole ennen kuin jompi kumpi on hengetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ota vastuuta koska on kakara ja se jättää sinut. Suomessa on 250000 yksinhuoltajaa koska mies jättänyt naisen heti kun lapsi syntynyt. Raukkamaista toimintaa jättää nainen mutta nuorena jos tekee lapsen niin mies haluaa olla vapaa eikä hoitaa lasta.
Parikymppinen veljeni on parhaita isejä, joita tiedän. Todella hyvä, lämmin ja läheinen, puuhakas perheen pää.
Sitten on somen kautta tullut vastaan jo kolme yli nelikymppistä luuseria jotka ovat hylänneet tuoreet lapsensa; kaikki jotain foliohattupiirien henkisiä huonomiehiä (hyi olkoon).Eli ei liity ikään, vaan kaikkeen täysin muuhun.
No tämä ap:n mies lähestyy kolmatta kymppiään, välttelee yhteen muuttamista ja viettää aikaa kavereidensa kanssa. Ja kuten joku jo totesikin, irakilaisten lapsiperhe-elämä alkaa häillä.
Minusta tuo ei enteile todellakaan mitenkään hyvää. Nyt pitäisi jo olla rakentamassa yhteistä kotia. Ap ei varmaan pysty, kun on raskaana, tekemään itse oikein mitään raskasta. Kyllä tuossa nyt punaiset liput liehuu ja rälläkkä soi.
Joku ihana poikkeus ei paljon lohduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tarkoitus hankkia yhteinen koti ennen lapsen syntymää? Jos mies pääsee vähällä vauvan ensimmäisistä ja vaikeimmista ajoista (saattaa olla koliikkia ja valvottaa, ei syö hyvin jne), niin se tottuu siihen, eikä saa aitoa ja läheistä sidettä vauvaan.
Siitä on sitten jo helppo lähteä sille "En mä osaa, vaihda sinä nuo vaipat, mua pelottaa, ei kai se putoa, ota sinä tämä nyt hei" -linjalle...
Mitä se touhuaa vapaa-aikanaan, ei kai kavereiden kanssa (enää) kaljalla ja "muissa menoissa"? Kova kovaa vastaan, jos alkaa vierottua perhearjesta, pian jäät yksin lapsesi kanssa. Ikääkin on jo, juoksut on juostu.
Ollaan puhuttu, tai ainakin minä olen yrittänyt puhua yhteisestä kodista viimeistään lapsen synnyttyä, mutta mies ei oikein ota kantaa asiaan. On pikemminkin sillai, että katsotaan sitä sitten. Ymmärtääkseni aika paljon viettää aikaa kavereiden kanssa. Tuntuu, että aina on jossain kaupungilla menossa. Se tässä häiritseekin, että muuttuuko mikään lapsen syntymän jälkeenkään.
Ap
Silmät auki; sulla ei ole miestä eikä parisuhdetta. Se käyttää sua hyväkseen eikä ole kiinnostunut susta eikä lapsesta. Mikään ei tule muuttumaan paitsi, että jossain kohdin sun on pakko unohtaa mies ja jatkaa elämääsi lapsen kanssa kahden. Mitä pikemmin sen parempi.
Totuus on joskus kovaa.
Surullinen tarina, mutta jos ei ole itsetuntoa lainkaan, noin siinä sitten käy. Varoituskello on varastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ota vastuuta koska on kakara ja se jättää sinut. Suomessa on 250000 yksinhuoltajaa koska mies jättänyt naisen heti kun lapsi syntynyt. Raukkamaista toimintaa jättää nainen mutta nuorena jos tekee lapsen niin mies haluaa olla vapaa eikä hoitaa lasta.
Parikymppinen veljeni on parhaita isejä, joita tiedän. Todella hyvä, lämmin ja läheinen, puuhakas perheen pää.
Sitten on somen kautta tullut vastaan jo kolme yli nelikymppistä luuseria jotka ovat hylänneet tuoreet lapsensa; kaikki jotain foliohattupiirien henkisiä huonomiehiä (hyi olkoon).Eli ei liity ikään, vaan kaikkeen täysin muuhun.
No tämä ap:n mies lähestyy kolmatta kymppiään, välttelee yhteen muuttamista ja viettää aikaa kavereidensa kanssa. Ja kuten joku jo totesikin, irakilaisten lapsiperhe-elämä alkaa häillä.
Minusta tuo ei enteile todellakaan mitenkään hyvää. Nyt pitäisi jo olla rakentamassa yhteistä kotia. Ap ei varmaan pysty, kun on raskaana, tekemään itse oikein mitään raskasta. Kyllä tuossa nyt punaiset liput liehuu ja rälläkkä soi.
Joku ihana poikkeus ei paljon lohduta.
No tietysti tuossa on aivan kaikki pielessä :D Luultavasti trolli, vaikka kyllähän joku 19v naiivi voisi jonkun 28v ostarihengaaja lähi-itä-ällötyksen kanssa alkaakin.
Mutta tosiaan ei liity ikään, vaan juuri nuo tietyt kulttuurit, porukat (henkiset piirit), ikäerot yms. selkeä riskitekijä.
Joku normi nuori naapurinpoika on hyvä isä, henkisten piirien ällötykset vanhat aikuiset miehet ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis jos olisi totta eikä trolli, niin sitä irakilaismiestå ei kiinnosta PASKAAKAAN.
Mutta se ei ole huono uutinen, vaan päinvastoin erittäin hyvä uutinen. Huonompi homma olisi, jos sitä kiinnostaisi. He eivät nimittäin ole mitään hyviä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tarkoitus hankkia yhteinen koti ennen lapsen syntymää? Jos mies pääsee vähällä vauvan ensimmäisistä ja vaikeimmista ajoista (saattaa olla koliikkia ja valvottaa, ei syö hyvin jne), niin se tottuu siihen, eikä saa aitoa ja läheistä sidettä vauvaan.
Siitä on sitten jo helppo lähteä sille "En mä osaa, vaihda sinä nuo vaipat, mua pelottaa, ei kai se putoa, ota sinä tämä nyt hei" -linjalle...
Mitä se touhuaa vapaa-aikanaan, ei kai kavereiden kanssa (enää) kaljalla ja "muissa menoissa"? Kova kovaa vastaan, jos alkaa vierottua perhearjesta, pian jäät yksin lapsesi kanssa. Ikääkin on jo, juoksut on juostu.
Ollaan puhuttu, tai ainakin minä olen yrittänyt puhua yhteisestä kodista viimeistään lapsen synnyttyä, mutta mies ei oikein ota kantaa asiaan. On pikemminkin sillai, että katsotaan sitä sitten. Ymmärtääkseni aika paljon viettää aikaa kavereiden kanssa. Tuntuu, että aina on jossain kaupungilla menossa. Se tässä häiritseekin, että muuttuuko mikään lapsen syntymän jälkeenkään.
Ap
Älä muuta yhteen, voi koitua suureksi virheeksi.
Eikä vaan voi, vaan koituu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis jos olisi totta eikä trolli, niin sitä irakilaismiestå ei kiinnosta PASKAAKAAN.
Mutta se ei ole huono uutinen, vaan päinvastoin erittäin hyvä uutinen. Huonompi homma olisi, jos sitä kiinnostaisi. He eivät nimittäin ole mitään hyviä miehiä.
Eli: avioliiton kautta alkanut perhe-elämä irakilaismiejen kanssa ei olisi parempi vaihtoehto, vaan todennäköisempi tie turvakotiin.
Nyt se viettää ehkä välillä aikaa lapsen kanssa, mutta parempi olisi että ei vietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies ylipäätään millainen? Työtilanne, elämänhallinta jne?
Hän on tuli Irakista Suomeen kymmenen vuotta sitten. Ei käy tällä hetkellä töissä, mutta on sanonut aikovansa työelämään lähiaikoina. Sanoo, että on tuttuja kontakteja joiden kautta voisi työllistyä. Alkoholia ei ymmärtääkseni käytä, tai ainakaan paljoa.
Ap
Voihan tuo ap:n skrivailu olla keksittyäkin mutta on se suomalaisen naisen skaalakin niin laaja ettei typerälle järjettömyydelle taida oikein pohjaa löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo itsellä oli sama keissi. Paljastui että mies kyllä kavereidensa ja salarakkaansa kanssa suunnittelee vauvan elämää, minä olin joku "hullu pahis" tarinassa :'D Noh, poistin itseni näyttämöltä ja mies nyt sitten näiden kavereiden ja muiden kanssa lasta kasvattaa. Se toinen nainenkin kai jätti miehen nopeasti minun jälkeeni. Sellaista se on. Rotilla on rottien kohtalo.
Ap, et oo tosissas, että odotat lasta irakilaiselle??? Miten voit pilata elämäsi noin?