Sukunsa viimeinen
Ystäväni äiti on heikossa kunnossa ja ystäväni isä on kuollut jo aiemmin eikä sisaruksia ole eikä ystävällä omia lapsia.
Tuntuu kyllä näin vierestä katsottuna melkoisen karulle, että jää yksin edustamaan omaa sukuaan.
Olen miettinyt viime aikoina paljon kuolemaan liittyviä asioita ja luulen, että itseni olisi helpompi selvitä surusta oman vanhemman menetyksestä, koska omaa perhettä on ympärillä ja elämä jatkuu sillä tapaa ettei kerkeä jäädä suremaan.
Kommentit (15)
On oikeastaan hyvin surullista ettei ihmisellä ole perhettä joka huolehtii vanhana tai sairastuttaessa asioista, sillä nykyään on huonolla hoidolla ihmisten asiat ketkä ei itse pysty puoliaan pitämään.
Osalla on ystäviä, mutta hekin vanhenevat.
Äitienpäivänä nousee mieleen, että meillä on paljon perheitä missä on vain yksi tai kaksi aikuista ja kun omat vanhemmat kuolleet, niin eipä ole aihetta juhliin.
Äitienpäivää hehkutetaan minusta jo liikaa kaupoissa ym ja se ei varmastikaan ole helppoa niille joille lapsettomuus on raskasta.
Tähän sukunsa viimeiseen liittyy myös tuska, kun ympärillä ystävät mummoutuu ja taas tuntee jäävänsä lapseton ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
On oikeastaan hyvin surullista ettei ihmisellä ole perhettä joka huolehtii vanhana tai sairastuttaessa asioista, sillä nykyään on huonolla hoidolla ihmisten asiat ketkä ei itse pysty puoliaan pitämään.
Osalla on ystäviä, mutta hekin vanhenevat.
Onhan se toisaalta surullista, mutta imu on mahdollinen, ennen kuin joutuu hoitokotiin. Otin yksinäisyyden tuomat asiat huomioon ennen kuin päätin lopullisesti, etten tee lapsia. Pienempi murhe on kärsiä yksin, kuin jättää lapsensa vielä kärsimään itsensä jälkeen. Tää loppuu tähän ja niin on hyvä.
Muistan kanssa yhden entisen opettajani.Vanhapiika oli ja hyvä tuloinen .Hän ratkaisi asian ottamalla ottolapsen.
Se on jokaisen oma valinta jäädä sukunsa viimeiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti hänellä on muita läheisiä ihmisiä. Nykyään on varmaan paljon ihmisiä, joilla ei ole läheisiä sukulaisia elossa.
Suku voi olla myös pahin.
Meillä on kaikilla erilainen elämäntarina, jokaisella yhtä arvokas.
Kaupoissa on tapana myydä viikoittain/kuukausittain erilaisia teema tai kausituotteita.
Eikä ne aina kosketa itseä vaan joitakin muita.
Nyt on kohta koulunsa päättäjille erilaisia lahjoja myynnissä, juhlapyhinä erilaisia, on vaput ja muut kekkerit, eri tapahtumiin vaikka jos mitä.
Ei kait niistä tule pahamieli vaikkei niitä itse käytä tai osta.
Katsoin Ylen sivuilta (eilen uutisissa mainttuja) tilastoja missä voi vertailla monia asioita syntymävuoden mukaan miten itsellä menee vs. saman vuonna syntyneet (tuloja jne.). Mielenkiintoinen havainto, olen "kasarilla" syntynyt, että vuosikertani naisista n. 20% on lapsettomia. Olin jotenki ajatellut, että liki kaikilla ikäisistäni on lapsia, mutta todellisuudessa n. joka 5. meistä on lapseton. Veikkaan että nuoremmissa tuo on vielä suurempi osuus? Eli vuosi vuodelta lapsettomien määrä kasvaa, se näkynee jossain kohtaa myös yhteiskunnassa, siis esim. millaisia palveluita tarvitaan/tarjotaan niille joilla ei sukulaisia ole. Veikkaan että erilaiset "uskotut miehet" lisääntyvät, tai sellaisia palveluit tarjoavat firmat.
Itse koen, että lapsettomat jäävät jollain tapaa paljosta paitsi, vaikka onhan heillä sellaista elämää mitä lapsellisella ei ole.
Itsellä lapset juuri aikuistuneet ja käyvät kylässä kotona puolisoidensa kanssa ja ehkäpä kohta saadaan lapsenlapsia, niin taas elämä rikastuu uudella tavalla.
Oma ydinperhe on täysin eri asia kuin ystävät, niin hyvässä kuin pahassakin.
Vierailija kirjoitti:
Itse koen, että lapsettomat jäävät jollain tapaa paljosta paitsi, vaikka onhan heillä sellaista elämää mitä lapsellisella ei ole.
Itsellä lapset juuri aikuistuneet ja käyvät kylässä kotona puolisoidensa kanssa ja ehkäpä kohta saadaan lapsenlapsia, niin taas elämä rikastuu uudella tavalla.
Oma ydinperhe on täysin eri asia kuin ystävät, niin hyvässä kuin pahassakin.
Enhän mä jää mistään sellaisesta paitsi, jota haluaisin. Sellaisesta ei voi jäädä paitsi, jota ei halua.
Suurin osa sukulinjoista päättyy jatkumatta. Näin on aina ollut.
Tahallinen lapsettomuus ei aina ilahduta sukua. Meillä isäni serkku ei halunnut lapsia ja julisti sen usein sukujuhlissa. Nyt hän on 75v, lapseton ja sisarukseton ja turvautuu serkkujensa lapsiin selittäen, miten tärkeää on, että suku pitää yhtä.
Sukunsa viimeisten kannattaa pitää lompakko paksussa kunnossa, että voi vanhana ostaa tarvittessa hyvinvointipalveluita.
Toivottavasti hänellä on muita läheisiä ihmisiä. Nykyään on varmaan paljon ihmisiä, joilla ei ole läheisiä sukulaisia elossa.