Onko ihmisessä jotain vikaa jos hän ei pystyisi esiintymään lastenteatterissa edes minuuttia?
Jos aikuinen ihminen, joka ei koe olevansa masentunut tms., tuntee ettei pystyisi hetkeäkään esittämään lapsiyleisön edessä jotain energisen iloisesti puhuvaa hahmoa, niin onko hän todellisuudessa sittenkin masentunut? Olimme katsomassa harrastelijalastenteatteria, jossa aikuiset (jotka eivät siis olleet mitään ammattinäyttelijöitä) esittivät pirteitä eläinhahmoja jotka vuorovaikuttivat yleisössä istuvien lasten kanssa. Tajusin ettei minussa ole rahtustakaan mitä siihen vaadittaisiin. Kun ajattelin että joutuisin puoli minuuttia tekemään sitä, minulle tuli niin paha olo että melkein purskahdin itkemään. En kuitenkaan koe olevani vaikka masentunut. Miten jotkut pystyvät tuohon? Joutuvatko psyykkaamaan itseään ennen esiintymistä kun eihän ihminen luonnostaan ole energisen iloinen?
Kommentit (4)
Kyllä varmasti ihminen, "jossa on vikaa", kykenee myös näyttelemään lapsille iloista hahmoa. Eli ei tuollaisesta yhdestä asiasta voi juurikaan mitään päätellä. Kyllä toiset ovat luonnostaan energisen iloisia, ainakin välillä. Ei kai kukaan ole 24/7 samanlainen.
Mä en pystyis. Mutta ei mua muiden mielipiteet kiinnostakaan..
Tuo olisi painajainen. Siis esiintyä lapsille. Esiinnyn ihan mielelläni aikuisyleisölle, mutta lastenteatteri ei ole koskaan tuntunut sellaiselta, mitä pystyisin tekemään. Varmaan pillahtaisin itkuun minäkin tuossa tilanteessa.
Se lastenteatteri edellyttää omassa mielessäni tiettyä vaatimusta olla koko ajan överi ja meluisa ja liikaa kaikkea "ei hyvällä tavalla". En pidä lasten kanssa olemisesta ja siitä ylipirtsakkuudesta naamanvääntelyineen muutenkaan. Ja ei, en ole millään tasolla masentunut. Tuo on varmaan luonnekysymys, en vetäisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
No, eihän sun pidäkään. Joten älä huolehdi turhista.