Lue keskustelun säännöt.
19-vuotiaan Mirja Paavilaisen katoaminen 1976 Turun lähellä Ruskossa - lähti kotoaan sunnuntai-iltana eikä koskaan tullut kotiin
05.05.2026 |
Koululainen kateissa jo kolme kuukautta
Tässä lehtiartikkeli vuodelta 1976:
Turku (IS)
Yli kolme kuukautta on kulunut ruskolaisen 19-vuotiaan koululaisen Mirja Helena Paavilaisen katoamisesta. Sunnuntaina 28. Maaliskuuta Mirja lähti kotoaan kävelylle - vanhemmat olettavat, eikä hänestä sen jälkeen ole kuulunut mitään.
Mirja on syntynyt 6.2.1957. Hän on hoikka ja 175 senttimetriä pitkä. Hänellä on vaaleanruskeat pitkähköt hiukset. Kadotessaan hänellä oli yllään tummansininen pitkä samettitakki, vaaleansiniset farmarit sekä ruskeat puolikengät.
Missä on Mirja?
(Kuva)
19-vuotias lukiolainen Mirja Paavilainen Ruskosta on ollut kateissa nyt yli kolme kuukautta. Kadotessaan hänen tukkansa oli hieman lyhyempi kuin kuvassa.
Mirjan isä, eläkeläinen Aaro Paavilainen muistelee maaliskuista sunnuntai-iltaa: Meillä oli naapureita kylässä ja istuimme kaikki olohuoneessa. Mirja meni toiseen huoneeseen ja sanoi vielä äidilleen, Aino Paavilaiselle, ettei tämän sovi lukea lehteä, kun on vieraita. Kun häntä ei sitten näkynyt, ajattelimme, että hän meni ulos kävelylle. Aamulla vasta huomasimme, ettei hän ollut vielä tullut, kun eteiseen jättämämme valo paloi yhä. Ajattelin heti että jotain on täytynyt sattua, ei hän koskaan olisi poissa kotoa ilmoittamatta.
-Vuorokausi katoamisen jälkeen menin sitten poliisin luo, mutta ne sanoivat, että kyllä se sieltä tulee viikon päästä viimeistään, odottakaa vielä. Eivät he ymmärtäneet heti, että on kysymys siististä ja kunnollisesta tytöstä, kun minäkin menin sinne ihan työkamppeissa.
Todistuksessa oli yksi seiska
Mirja kävi oppikoulun seitsemättä luokkaa Turussa. Koulussa hänellä meni hyvin. Välitodistuksessa oli seitsemän englannissa huonoin numero. Mirjan ystävät olivat pääasiassa hänen turkulaisia luokkatovereitaan. Yhdessä he kävivät elokuvissa ja tansseissa. Lisäksi Mirja harrasti ratsastusta. Kesäisin hän oli ollut apulaisena eräässä turkulaisessa vaatetusliikkeessä, mutta tänä kesänä oli suunnitelmissa kesäyliopisto. Mirjan oli tarkoitus vähän prepata kieliä tulevia ylioppilaskirjoituksia varten.
Isä pelkää rikosta
-Me uskomme että tässä on kysymys rikoksesta. Jossain tuolla metsässä hän nyt on. Olemme jo naapureiden kanssa lähitienoot hakeneet. Jos meillä olisi ollut edes riitaa, niin olisi helpompaa uskoa että hän olisi noin vain lähtenyt, mutta sunnuntaina vielä sopivat menevänsä maanantaina kaupungille hametta ostamaan.
Nyt toivomme vain, että hän löytyisi. Kaikkein pahimman olemme jo moneen kertaan kuvitelleet mielessämme. Ei hän itse ole näin lähtenyt, ilman mitään. Hänhän on täysi-ikäinen ja voisi mennä muutenkin vapaasti, toteaa Aaro Paavilainen vielä ainoan tyttärensä kuvaa näyttäessään kyyneleet silmissä. Paavilaisten toinen lapsi, poika, on kuusi vuotta vanhempi ja naimisissa.
(Artikkeli jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (406)
Artikkeli tämän vuoden maaliskuulta:
19-vuotiaan Mirjan kohtalo ehti painua lähes unholaan. Nyt poliisit ovat taas kiinnostuneet siitä.
uskon Lähteenmäellä sijaitsee talo, jonka huone on ollut liki koskematon jo 50 vuotta. Niin kauan on kulunut siitä, kun 19-vuotias Mirja Paavilainen lähti kotoa ja katosi jälkiä jättämättä.
Viime vuoden keväänä talolle menivät poliisit. Mirjan huone, kuten muukin talo, oli kaikkien vuosien jälkeen sisältä ennallaan. Poliisi toivoi löytävänsä sieltä jotakin, joka voisi raottaa mysteerin verhoa. Mirjan päiväkirjan, kenties.
28. maaliskuuta 1976 oli talvinen päivä. Siksi on erikoista, että nuori Mirja lähti tuona sunnuntai-iltana ulos kevyissä tamineissa ja ilman lakkia. Hänellä oli yllään siniset farkut, tummansininen samettitakki ja ruskeat puolikengät.
Mirja ei ollut meikannut. Sen hän olisi tehnyt, jos matka olisi ollut kaupunkiin, Mirjan Aaro-isä kertoi poliisille vuosia sitten. Rahapussikin oli jäänyt kotiin.
Katoamisiltana Paavilaisilla oli vieraita, joiden kanssa seurusteltiin olohuoneessa. Isän mukaan Mirja meni toiseen huoneeseen eikä enää palannut muiden seuraan. Vanhemmat ajattelivat hänen lähteneen kävelylle.
Siitä hetkestä on kulunut pian 50 vuotta. Vieläkään ei tiedetä, missä Mirja on.
Kaikki kortit ovat pöydällä, koska mitään ei ole voitu täysin sulkea pois. Näin Mirjan katoamisen nykytilanteen tiivistää tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Jari Riiali.
Mikään ei ole viitannut siihen, että Mirja halusi kadota tai tehdä itselleen jotakin. Hän saattoi joutua onnettomuuteen. Hän saattoi joutua jopa rikoksen uhriksi, vaikka mitään viitteitä sellaisesta ei poliisilla ole koskaan ollut.
(jatkuu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keväällä 2025 poliisi vei ruumiskoirat Mirjan vanhalle kotitalolle. Se ei johtunut rikosepäilystä, vaan oli ennemminkin varotoimi.
– Poliisi ei silloin 70-luvulla tehnyt talolle etsintää eikä myöskään pihapiiriin, Riiali sanoo.
– Muutoin varmasti lähietsintä tehtiin hyvinkin tarkkaan. Kuulemma lähipiiriä ja naapurustoa kuultiin ja selvitettiin hyvinkin laajasti.
Koirat olivat osa useita tarkistuksia, joilla poliisi on paikannut hävinneitä tietojaan Mirjasta. Hänen katoamisensa vaipui suurelta yleisöltä vuosikymmeniksi unholaan, kunnes kaupunkilehti Aamuset kertoi uudesta käänteestä syksyllä 2024. Myös IS uutisoi, että Lounais-Suomen poliisi oli avannut Mirjasta uuden katoamisilmoituksen.
Taustalla ei ollut läpimurto tai tutkinnan aktivoituminen, vaan tekninen seikka. Alkuperäinen katoamisilmoitus hävitettiin 25 vuotta katoamisen jälkeen silloisten arkistosääntöjen mukaisesti.
Uusi ilmoitus tehtiin, jotta nyt se säilyisi myös jälkipolville. Nykyään katoamisilmoitukset säilytetään kaksi vuotta löytymisen jälkeenkin.
Kenties lähimmäs katoamisen alkujuuria päästään Mirjan jo edesmenneen Aaro-isän haastattelun avulla. Isä puhui IS:lle noin kolme kuukautta katoamisen jälkeen.
Isän mukaan katoamisiltana ei tapahtunut mitään poikkeavaa. Se, että Mirja olisi lähtenyt kävelylle, alkoi lopulta vaikuttaa vanhemmista hyvin epätodennäköiseltä.
– Vasta aamulla huomasimme, ettei hän ollut tullut ja eteiseen jättämämme valo paloi yhä. Ajattelin, että jotain on täytynyt sattua, isä kertoi vuonna 1976.
Hän kertoi menneensä poliisin puheille vuorokauden kuluttua Mirjan katoamisesta. Hänen mukaansa virkavalta ei suhtautunut asiaan heti vakavasti, vaan kehotti odottamaan.
jatkuu
Isä koki, ettei poliisi ymmärtänyt, että ”on kysymys siististä ja kunnollisesta tytöstä, kun minäkin menin sinne ihan työkamppeissa”. Yhdestä asiasta hän vaikutti olevan varma:
– Me uskomme, että tässä on kyse rikoksesta. Jossain tuolla metsässä hän nyt on.
Isän mukaan ”lähitienoot” oli jo naapureiden kanssa käyty tuloksetta läpi. Haastatteluhetkellä saattoi hänen mukaansa enää vain toivoa, että Mirja vielä löytyisi.
– Jos meillä olisi ollut edes riitaa, niin olisi helpompi uskoa, että hän olisi noin vain lähtenyt, mutta sunnuntaina vielä sopivat menevänsä maanantaina kaupungille hametta ostamaan.
IS:n takavuosien artikkelissa kerrottiin, että Mirja kävi Turussa oppikoulun seitsemättä luokkaa. Opiskelu sujui: huonoin numero todistuksessa oli seiska englannista.
Kesäisin hän työskenteli apulaisena turkulaisessa vaateliikkeessä. Katoamisvuoden kesäksi Mirja oli kuitenkin suunnitellut kesäyliopistoa ja ”preppausta” ylioppilaskirjoituksiin.
Mirja harrasti ratsastusta ja hänellä oli ystäviä, joiden kanssa hän kävi esimerkiksi elokuvissa. Vakituista poikaystävää ei ollut.
Mirjan elämässä ei katoamisen aikaan ollut tiettävästi mitään erikoista meneillään, tutkinnanjohtaja Riiali vahvistaa.
– Ihan sen ajan nuoren normaalia elämää on elänyt.
Tavallisena, iloisena nuorena Mirjan muistaa myös Anne Lindgren, jonka äiti oli Mirjan serkku. Ruotsissa asuva Lindgren oli nuorena Mirjan kirjekaveri ja tapasi Mirjaa myös perheensä kesäreissuilla Suomeen.
Mirja oli Lindgreniä kolme vuotta vanhempi. Vielä tänäkin päivänä, keväällä 2026, hän muistaa kuinka hauskalta tuntui, kun sai lapsena kaveerata vanhemman tytön kanssa.
– Minä ihailin häntä tietysti. Muistan, että hän oli erittäin kaunis, pitkä ja hoikka, Lindgren sanoo.
Mirjaa ei Lindgrenin mukaan tuntunut haittaavan viettää aikaa itseään nuorempien kanssa. Hän lähti mielellään seuraksi karkki- ja jäätelöostoksille lähikauppaan.
Lindgren korostaa, että vaikka Mirja elää yhä hänen muistoissaan, ne muistot ovat vuosikymmenten takaa. Ajan hammas on armoton. Moni yksityiskohta on haalistunut mielestä.
Siksi hän ei enää muista tarkasti esimerkiksi sitä, millaisia asioita kaksikko kirjeissä toisilleen jakoi. Todennäköisesti se oli ihan arkista kuulumisten vaihtoa, hän arvelee.
Lindgren muistaa Mirjan sosiaalisena ja nauravaisena ihmisenä. Hän oli kiinnostunut vaatteista ja ainakin eräänä 1970-luvun kesänä hän fanitti rocktähti Alice Cooperin hittikappaletta School’s Out.
Kuten muutkin nuoret naiset, Mirjakin kävi tansseissa. Hän oli tottunut liftaaja ja kävi usein vapaa-aikana Turussa.
– Semmoinen se oli, ettei osannut pelätä mitään. Jos ei ehtinyt illalla viimeiseen bussiin, käveli tai liftasi kotiin, Aaro-isä kuvaili IS:lle.
Anne Lindgren muistaa avautuneensa Mirjalle kerran tyttöjen kesken, kun oma isä oli hermostunut pojan kanssa pussailusta.
– Olen ihan varma, että minä Mirjalle valitin, että nyt oli tullut sanomista. Hän vain nauroi, että eihän se mitään haittaa, ja että kyllä se siitä.
Lindgren on pitänyt erikoisena, että vanhoista lehtijutuista Mirjasta on voinut saada jopa lapsekkaan kuvan. Esimerkiksi IS:ssa 19-vuotiasta kutsuttiin aikoinaan ”koululaiseksi”.
– Tietysti hän koulussa kävi, mutta olihan hän nuori nainen eikä pikkuinen koulutyttö enää, Lindgren pohtii.
Mirjan katoaminen keväällä 1976 herätti syvää hämmennystä, Lindgren sanoo. Hän muistelee saaneensa tietää asiasta vanhemmiltaan noin viikkoa myöhemmin, kun Suomesta soitettiin ja kerrottiin tapahtuneesta.
– Minulle se oli kauheaa, kun olimme olleet Mirjan kanssa kuitenkin yhteydessä kaikki ne vuodet, hän sanoo.
Katoamisessa oli hänen mukaansa alusta alkaen jotakin täysin luonteenvastaista.
– Miten tämä on mahdollista? Eihän Mirja kotoa karkaisi. Miksi hän katoaisi? Se oli meidän reaktiomme.
Lindgren arvioi, että viimeisen kerran hän perheineen vieraili Ruskolla katoamista seuraavana kesänä. Muistikuvissa Mirjan isä oli hyvin allapäin, kun taas Mirjan äiti oli halukas puhumaan katoamisesta Lindgrenin äidin kanssa.
– He käsittelivät eri tavalla asiaa, Lindgren arvelee.
Mirjan katoaminen on jäänyt vaivaamaan häntä. Vastauksia polttaviin kysymyksiin ei ole koskaan saatu. Katoamistapauksille tyypillisesti erilaisia huhuja kyllä on liikkunut.
– Meidän suvussa tämä on jäänyt tavallaan haavaksi, että mitä tapahtui, Lindgren sanoo.
Kun Mirjasta syksyllä 2024 avattiin uusi katoamisilmoitus, poliisi pyrki tekemään sen, mitä tässä vaiheessa enää tehtävissä oli. Osa Mirjan tunteneista oli jo kuollut ja aika nakertanut muistoja.
Jari Riialin mukaan liki 20 ihmistä puhutettiin keväällä 2025. Joukossa oli Mirjan kavereita, luokkatovereita, mahdollisia miesystäviä sekä yksi 1970-luvun tutkinnassa mukana ollut poliisi.
Lähinnä he kertasivat poliisille sen, mitä olivat jo julkisuuteen aiemmin kertoneet. Esille nousi ainakin käsitys, että Mirja olisi puhunut puhelimessa ennen katoamistaan. Kenen kanssa, sitä ei tiedetä.
– Jotkut ounastelivat, että olisiko ollut jotakin sellaista asiaa, jonka hän halusi mennä soittamaan kodin läheisestä puhelinkioskista vanhempien kuulematta, Riiali avaa.
– Kaikki on tietysti spekulaatiota, mutta yksi mahdollisuus on, että on sovittu jokin tapaaminen ja joku on ehkä tullut häntä hakemaan.
Hatarien tietojen varassa on pidettävä mahdollisena myös sitä, että Mirja olisi noussut esimerkiksi bussiin tai liftannut. Silminnäkijähavaintoja hänestä ei ole.
Tuoreet etsinnät Mirjan kotitalolla eivät nekään tuottaneet tulosta. Poliisi ei Riialin käsityksen mukaan ottanut sieltä mitään talteen eivätkä koirat merkanneet mitään.
– Kyllä se tapaus yhä mysteeri on, hän sanoo.
– Jäljet päättyvät siihen, kun Mirja on kotoa poistunut.
Jos Mirja eläisi, hän olisi nyt 69-vuotias. Hänet julistettiin kuolleeksi vuosikausia sitten. Kuolinpäiväksi merkittiin 1. tammikuuta 1987.
Mirja Helena Paavilainen poistui kotoaan osoitteesta [kotiosoite], Rusko, maaliskuun 28. päivänä 1976 noin kello 18.00 eikä hänestä ole tämän päivän jälkeen tietoa.
Koruton ote asiakirjoista tiivistää, mitä Mirjan kohtalosta tänäkin päivänä varmasti tiedetään. Ei paljon mitään.
Voisiko näin vanha mysteeri ylipäänsä enää ratketa?
– Toivottavasti. Mutta kyllä se tuntuu epätodennäköiseltä näin monen vuoden jälkeen, Riiali myöntää.
Tutkinnanjohtajan mukaan Mirjasta on olemassa vertailu-dna. Jos ruumis, vaatteita tai jotakin muuta löytyisi, sitä voitaisiin käyttää apuna.
Kuten Mirjan isä aikoinaan, myös Anne Lindgren pitää mahdollisena selityksenä katoamiselle sitä, että Mirja joutui rikoksen uhriksi.
– Se olisi luonnollisempi selitys kuin se, että hän katoaa ilman papereita ja elää jossain kaukana tai lähellä, eikä ole yhteydessä, Lindgren pohtii.
– Mutta miksei ole mitään löytynyt?
Se on hyvä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on sarjamurhaajia joita ei ole saatu kiinni eikä ole metsästetty riittävästi.
Esimerkkinä sarjahukuttaja joka murhasi ihmisiä vuosikausia koska kaikkia hukkumisia pidetään tapaturmina.
Suomessa on helppo tappaa hukuttamalla, autolla, työntämällä korkealta paikalta, työntämällä junan alle jne. mitään ei tutkita kunnolla. Murhaajien paratiisi.
Kunnon palkkiot sarjamurhaajien metsästäjille saadaan näitä kiinni.
Mirja Paavilainen ei koskaan ole ollut lähellekään niin paljon julkisuudessa kuin monet muut kadonneet naiset ja tytöt. Esimerkiksi 12 vuotta myöhemmin aivan Ruskon lähellä Piikkiössä 15-vuotiaana kadonnut Piia Ristikankare on noussut otsikoihin vielä lähivuosinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa kun arvaan. Aikakauden nerokkaat miespoliisit olettivat: "Lähti omille teilleen".
Kuten Pia Ristikankareesta pääteltiin.
Mu rha infosta löytyy 9-sivua pohdintaa, karttoja ja vanhoja lehtiartikkeleita tästä tapauksesta. Löytyy googlen kautta kun kirjoittaa Mirja Paavilainen m urhainfo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Virkavalta ei suhtautunut asiaan heti vakavasti vaan kehotti odottamaan" 🙄
Omat pohdintani:
Mirja sai puhelun, ennenkuin poistui kotoaan sunnuntai-iltana. Vanhemmat eivät tiedä, kuka hänelle soitti. Hän näytti vakavalta puhelun jälkeen. Vanhemmat eivät kai kuulleet puhelun sisältöäkään, sillä he seurustelivat vieraiden kanssa puhelun hetkellä. He eivät myöskään huomanneet Mirjan lähteneen kotoa. Hän lähti kevyissä vaatteissa ilman pipoa, jota isäkin hämmästeli. Hän jätti lompakon kotiin. Hänestä ei ole mitään havaintoja kodista poistumisen jälkeen.
Näistä päättelen sen, että hänelle soitti kotiin se ihminen, joka sanoi tulevansa noutamaan hänet kodin läheltä. Koska Mirjasta ei ole havaintoja, hän on siis noussut auton kyytiin. Tiedossa ei ole, kuinka kauan kesti puhelinsoitosta siihen, että Mirja poistui kotoa. Vuonna 1976 oli lankapuhelimet, joten Mirjan hakija soitti joko kotoa tai puhelinkopista. Jos tietäisi puhelun ajankohdan ja milloin Mirja poistui, niin pystyisi laskemaan, kuinka kaukana soittaja mahdollisesti oli Mirjan kodista.
Mirja ei ottanut pipoaan mukaan. Pipoahan ei tarvita, jos on menossa suoraan autoon lämpimään istumaan. Mirjan vaatetuskin oli kevyt, tämäkin puoltaa, että Mirja tiesi menevänsä autokyytiin eikä hytisemään bussipysäkille. Mirja ei ottanut lompakkoa, sitähän ei tarvita sunnuntai-iltana 70-luvulla, jos miltei kaikki paikat ovat kiinni, eikä tarkoitus ole mennä mihinkään, missä lompakkoa tarvitaan. Ja kun ei olla menossa bussiinkaan. Jos tarkoitus on vain tavata joku, joka hänet autolla hakee ja ajella ja jutella ympäriinsä. Siihen ei lompakkoa tarvita.
Kaikki viittaa siihen, että puhelun soittaja haki Mirjan autolla. Sen takia kevyt vaatetus, ei pipoa eikä lompakkoa eikä mitään näköhavaintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaliskuun 28.eikös se ole jo sen verran kevättä,että niillä joille kevät on vaikeaa aikaa,alkaa jo oireilemaan mielenterveys.
Hänellä oli kirjoitukset edessä ,eikä hän ollut kovin hyvä kielissä.
Olisiko tämä masentanut ja huolettanut häntä niin,että olisi tehnyt itse itselleen" katoamistempun".
Voihan olla,että hän oli sairaalloisen perfektionisti,joka kuvittelee että koulumenestys on tärkeintä elämässä,ja jos se ei suju täydellisesti,ei voi elää itsensä kanssa.
Ovatkohan etsineet lähimmän sillan tai vesistön kunnolla,ettei vain sieltä löytyisi.
Hyvin usein kadonneet löytyvät lähimmästä vesistöstä.
Se,että hän lähti vähillä vaatteilla ja ilman meikkiä ,vaikka hän oli ollut tarkka pukeutumisestaan ja meikistä,saa minut epäilemään hänen lähteneen viimeiselle matkalleen tietoisesti.
Meikkaaminen aina ulos lähtiessä,kertoo myös hänen huonosta itsetunnostaan,joka voisi viitata myös herkkään mieleen.
Vanhemmat sanoivat, että Mirjalla ei ollut meikkiä, eikä hän lähtenyt Turkuun ilman meikkiä.
Mirja kuitenkin poistui vanhempiensa ja vieraidensa luota toiseen huoneeseen, ennenkuin lähti kotoa huomaamatta. Hän on tuolloin voinut meikata itsensä, ennenkuin lähti ovesta ulos. Varsinkin, jos meni tapaamaan jotain, joka hänet haki autolla, niin on hyvinkin voinut meikata huoneessaan ennen lähtemistä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrasti ratsastusta...en tiedä missä, mutta siinä(kin) harrastuksessa monenmoista porukkaa...toivottavasti tutkittu.
Vierailija kirjoitti:
Maaliskuun 28.eikös se ole jo sen verran kevättä,että niillä joille kevät on vaikeaa aikaa,alkaa jo oireilemaan mielenterveys.
Hänellä oli kirjoitukset edessä ,eikä hän ollut kovin hyvä kielissä.
Olisiko tämä masentanut ja huolettanut häntä niin,että olisi tehnyt itse itselleen" katoamistempun".
Voihan olla,että hän oli sairaalloisen perfektionisti,joka kuvittelee että koulumenestys on tärkeintä elämässä,ja jos se ei suju täydellisesti,ei voi elää itsensä kanssa.
Ovatkohan etsineet lähimmän sillan tai vesistön kunnolla,ettei vain sieltä löytyisi.
Hyvin usein kadonneet löytyvät lähimmästä vesistöstä.
Se,että hän lähti vähillä vaatteilla ja ilman meikkiä ,vaikka hän oli ollut tarkka pukeutumisestaan ja meikistä,saa minut epäilemään hänen lähteneen viimeiselle matkalleen tietoisesti.
Meikkaaminen aina ulos lähtiessä,kertoo myös hänen huonosta itsetunnostaan,joka voisi viitata myös herkkään mieleen.
Mikään ei viittaa siihen, että olisi itselleen tehnyt jotain. Hän sai puhelun, ennenkuin poistui kotoa. Häntä ei nähty missään kodista poistumisen jälkeen eli hän on miltei varmuudella saanut autokyydin siltä, joka hänelle soitti. Varmaankin puhelussa soittaja sanoi ajankohdan, jolloin tulee hakemaan Mirjan kodin läheltä. Jos Mirja olisi jotain tehnyt itselleen, olisi hänen ruumiinsa löydetty jo. Ei kuollut osaa itse ruumistaan piilottaa niin taitavasti, etteikö sitä ikinä löydettäisi. Hänellä oli tulevaisuudensuunnitelmia ja opiskelut kesken.
Kaikki viittaa rikokseen, poliisikin epäilee rikosta. Mielestäni koko kaveriporukka ja kaikki pojat, jotka millään tavoin tunsivat Mirjan, pitäisi tiheällä kammalla käydä läpi.
Mirjalla oli poikia, joita tapaili. Katse sinne. Oliko Mirjalla kavereita, joille olisi kertonut kaikki poikakaverikuvionsa? Löytyykö vanhoja päiväkirjoja kavereilta, joissa pohtivat Mirjan asioita ja poikaystäviä?
Ehkä joku poika joutui torjutuksi, ajelutti Mirjan kauas, ehkä satojen kilometrien päähän, tappoi ja piilotti metsään. Mirja oli vakava puhelun jälkeen. Eli joku oli jo valmiiksi hänelle ärsyyntynyt tai vihainen. Se joku, joka hänet mitä ilmeisimmin haki kodin läheltä puhelun jälkeen.
"Se,että hän lähti vähillä vaatteilla ja ilman meikkiä ,vaikka hän oli ollut tarkka pukeutumisestaan ja meikistä,saa minut epäilemään hänen lähteneen viimeiselle matkalleen tietoisesti."
Hän oli vanhempiensa ja vieraiden seurassa ilman meikkiä. Tämän jälkeen hän meni toiseen huoneeseen oleilemaan, ennenkuin lähti. Hän on hyvinkin voinut meikata siellä ennen lähtöään. Näin minäkin tein nuorena usein. Kotona olin ilman meikkiä ja sitten menin erikseen meikkaamaan rajut sotamaalaukset, enkä "kehdannut" näyttäytyä sen jälkeen, vaan lähdin sitten suoraan meikkaamisen jälkeen ovesta ulos.
Hänen ruumistaan ei ole löydetty, jos olisi tappanu t itse nsä, olisi ruumis löytynyt.
Ei ottanut pipoa ja kevyet vaatteet kertovat siitä, että tiesi saavansa heti autokyydin kodista poistuttuaan. Ja ei tarvitse lompakkoa, kun ei ole menossa bussilla.
Oli selkeästi menossa tapamaan jotain henkilöä ja autokyytiin näiden seikkojen perusteella. Plus se puhelinsoitto ennenkuin lähti kotoa.
Tähänkin tapaukseen tarvittaisiin nyt Hercule Poirot.
Mirja oli tottunut liftaamaan
Mirja kävi usein vapaa-aikoinaan Turussa, jonne on kymmenisen kilometriä matkaa. Hän oli kuitenkin tarkka pukeutumisestaan eikä isä usko että hän olisi lähtenyt meikkaamatta kaupunkiin. Rahaakaan hänellä ei ollut mukana. Pussi, jossa oli viisitoista markkaa löytyi kotoa. Kun Mirjaa ei sunnuntaina illalla kuulunut, ajattelivat vanhemmat hänen kuitenkin menneen kaupunkiin käymään.
-Semmoinen se oli, ettei osannut pelätä mitään. Jos ei ehtinyt illalla viimeiseen bussiin, käveli tai liftasi kotiin. Minä siitä varoitinkin, mutta eiväthän ne ymmärrä. Paljain päinkin vielä lähti ja yöllä satoi lunta.
Moneen kertaan on noita maaliskuun tapahtumia kerrattu Paavilaisen perheessä. Kaikkia mahdollisuuksia on mietitty ja naapurit sekä Mirjan ystävät ovat yrittäneet auttaa. Toivoa ei Aaro Paavilainen enää jaksa, mutta poliisi odottaa yhä tietoja Mirjasta tuon sunnuntai-illan jälkeen.
Asiasta voi soittaa Raision poliisille 921-781002 tai lähimmälle poliisiasemalle.
(Kuva)
Mirjan isä, Aaro Paavilainen, uskoo vakaasti tyttärensä joutuneen rikoksen uhriksi.