Tunnetko tällaisia yksinäisiä ihmisiä?
Kokemukseni mukaan he esimerkiksi
- tykkäävät puhua enimmäkseen itsestään, eivät kysy tai varsinkaan jaksa kuunnella toisen kuulumisia
- loukkaantuvat herkästi, ns. puolesta lauseesta
- ovat tarkkoja siitä, milloin ja miten heille sopii viestitellä, esimerkiksi mihin kellonaikaan, minkä mittaisilla viesteillä, ovatko ääniviestit soveliaita jne.
- sanovat hyvin "napakasti" mielipiteitään muista ihmisistä selän takana -> tulee olo, että näin he kommentoivat minustakin selän takana
- muutenkin tuovat julki "periaatteitaan" ja tekevät selväksi, että eivät itse koskaan tekisi noin kuin toinen ihminen on juuri kertonut tekevänsä, esim. syövänsä toisinaan mielellään pikaruokapaikoissa, katsovansa jotain hömppäsarjoja tms.
Voisiko totaaliyksinäisyydestä kärsivät ihminen joskus kysyä toiselta ihmiseltä, mikä hänessä voisi olla sellaista, minkä takia hän ei saa hankittua tai pidettyä ystäviä? Toinen voisi vastata pehmeästi ja lempeästi, että ehkäpä voisit yrittää huomata itsessäsi tällaisen piirteen ja ajan kanssa muuttaa sitä. Olisiko tämä aivan mahdoton ajatus?
Tietenkään kaikilla yksinäisillä tilanne ei ole tämä. Monet ovat pettyneitä ihmissuhteissa, traumatisoituneita, epävarmoja, on nepsyasioita yms. En puhu heistä. Mutta itsellä on kokemus tuontyyppisistä ihmisistä, joita tuossa kuvailen. Ihmiset kaikkoavat heidän ympäriltään, ja he ihmettelevät sitä ja syyttävät koko muuta maailmaa siitä. Eivät pysty katsomaan rehellisesti peiliin. Vastaavassa tilanteessa itse ainakin haluaisin tietää, mikä minussa mahdollisesti karkottaa muita luotani.
Kommentit (16)
Tunnen yksinäisiä joilla on joitain noista mutta tunnen myös suhteessa olevia tai laajat verkostot omaavia samoilla piirteillä.
En tunne tuollaisia YKSINÄISIÄ vaan nimenomaan ekstrovertteja sosiaalisia papupatoja joihin YKSINÄISET ovat ottaneet etäisyyttä ja jääneet mieluummin kokonaan yksin kuin tuollaisen käytöksen kohteeksi.
Tunnen monia tuollaisia parisuhteessa olevia, jotka jyräävät kumppaninsa, lapsensa ja muut ihmiset mennen, tullen ja palatessa.
Yksinäisyys saattaa olla valinta kaikki eivät seurasta viehäty
Sellaisia ne yksinäiset vanhukset on mitä täälläkin säälitään. Ei tarvii sääliä.
Mikä sun suhde on tähän/näihin ihmisiin, jos tiedät noin paljon heidän yksinäisyydestään? Ystävättömyys on sitten eri asia.
Voi olla, että kuvailemasi ominaisuudet ovat yksi syy jonkun yksinäisyyteen, mutta törmään ihan samaan myös parisuhteissa eläviin, ns sosiaalisina itseään pitäviin ihmisiin yhtä lailla. Itsekkyys on ikävä ominaisuus, joka heijastuu ihmisissä monin tavoin.
Jaa. Itse aloin jo kauan sitten erakoitua, koska kun olin kiltti ja mukava, sitä alettiin välittömästi hyödyntää.
Huomaatko ap muuten itse tekstissäsi yhden jutun:
"sanovat hyvin "napakasti" mielipiteitään muista ihmisistä selän takana -> tulee olo, että näin he kommentoivat minustakin selän takana"
"muutenkin tuovat julki "periaatteitaan" ja tekevät selväksi, että eivät itse koskaan tekisi noin kuin toinen ihminen on juuri kertonut tekevänsä"
"Mutta itsellä on kokemus tuontyyppisistä ihmisistä, joita tuossa kuvailen. Ihmiset kaikkoavat heidän ympäriltään, ja he ihmettelevät sitä ja syyttävät koko muuta maailmaa siitä. Eivät pysty katsomaan rehellisesti peiliin. Vastaavassa tilanteessa itse ainakin haluaisin tietää, mikä minussa mahdollisesti karkottaa muita luotani. "
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun suhde on tähän/näihin ihmisiin, jos tiedät noin paljon heidän yksinäisyydestään? Ystävättömyys on sitten eri asia.
"- sanovat hyvin "napakasti" mielipiteitään muista ihmisistä selän takana -> tulee olo, että näin he kommentoivat minustakin selän takana"
Ehkä ap reflektoi itseään?
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys saattaa olla valinta kaikki eivät seurasta viehäty
Eikä yksin olo tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä. Yksinäisyyshän on tunne. Ihminen voi tuntea yksinäisyyttä myös parisuhteessa tai vaikka työyhteisössä, jos ei tunne tulevansa kuulluksi, nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Itse aloin jo kauan sitten erakoitua, koska kun olin kiltti ja mukava, sitä alettiin välittömästi hyödyntää.
Huomaatko ap muuten itse tekstissäsi yhden jutun:
"sanovat hyvin "napakasti" mielipiteitään muista ihmisistä selän takana -> tulee olo, että näin he kommentoivat minustakin selän takana"
"muutenkin tuovat julki "periaatteitaan" ja tekevät selväksi, että eivät itse koskaan tekisi noin kuin toinen ihminen on juuri kertonut tekevänsä"
"Mutta itsellä on kokemus tuontyyppisistä ihmisistä, joita tuossa kuvailen. Ihmiset kaikkoavat heidän ympäriltään, ja he ihmettelevät sitä ja syyttävät koko muuta maailmaa siitä. Eivät pysty katsomaan rehellisesti peiliin. Vastaavassa tilanteessa itse ainakin haluaisin tietää, mikä minussa mahdollisesti karkottaa muita luotani. "
Ap ei välttämättä ole yksinäiseksi kuvailemansa henkilön ystävä. Kyseinen henkilö ei esitellyt Ap:tä ystävilleen, ja suhde Ap:hen voi olla vain hyväksikäyttöä. Siksi Ap ei ole tietoinen toisen henkilön sosiaalisesta tilanteesta.
Miten tuo ap:n kuivailema tyyppi voi olla "totaaliyksinäinen", itsensä kanssako se puhuu?
Tuo että puhuu vain itsestään johtuu siitä kun on kerennyt kertyä niitä asioita joita haluaisi jakaa jonkun kanssa. Jotta pystyy kuuntelemaan on ensin saatava tulla kuulluksi ja kohdatuksi.
Itse en ole vielä tavannut ketään joka haluaisi saada ääniviestejä. Jopa ne jotka haluavat laittaa niitä eivät halua saada niitä. On niin helppoa painaa vain yhtä nappia ja höpöttää, mutta joudut pinnistelemään saadaksesi selvän siitä että siinä on edes puhetta kun viesti on ruuhkassa polkupyörällä ajaen nauhoitettu eli kuulet tuulen ulinan ja autojen moottorit ja muutaman tavun. Lopulta viestin lähettäjä joutuu kuitenkin kirjoittamaan sen mitä halusi sanoa tai soittamaan.
Noista "periaatteista". Ihan samoin ne ei yksinäiset julistavat periaatteitaan. " Minä en voisi ikinä laittaa hametta/mekkoa" on varmaan yleisin mitä kuulen. Sitä tosin lievennetään toteamalla että minulle hameet ja mekot sopii. Itse voisin todeta etten katso hömppäsarjoja, vain harvakseltaan dokkareita ja tästä voisi joku loukkaantua. Sitten jos kertoisin että luen lasten- ja nuorten hömppäkirjoja ja sarjakuvia, koska tekstit ja liikkumattomat kuvat on enemmän juttuni niin saan taatusti kokemuksen yksinäisyydestä kun katsotaan kuin hullua joka ei suostu johonkin tiettyyn muottiin. Näytelty hömppä on normaalia, piirretty ja kirjoitettu hömppä sairasta aikuisilla, ihan vain "periaatteesta". Kuka saa tässä siis loukkaantua?
Yleensä yksinäiset ovat arkoja ja ujoja ihmisiä. Jotka ovat seurassa hiljaa.
Eli en tunne kuvauksen kaltaisia ihmisiä.
Tunnen monta tuollaista ihmistä jotka ovat sosiaalisia ja juorukelloja.
Kyllähän tuo tutulta kuulostaa, valitettavasti. Mutta ei mitään saumaa sanoa asiasta, se on välit poikki saman tien.