"Ystävä" arvostelee jatkuvasti kroppaani ja tekemisiäni
Taitaa olla tämä "ystävyys" kuopattu. Harmi vaan kun ollaan oltu tekemisissä jo n. 20v. Kaverini on alkanut jatkuvasti piikittelemään ja piilov*****maan kropastani. Myös jos hän tulee käymään meille, aina riittää nälvittävää jostakin, jos vaikka joku nurkka asunnossamme on siivoamatta. Olen huomannut, että tämän tyypin seurassa alan olemaan jo tosi varautunut, kun ei tiedä koskaan mitä tämä päästää suustaan. Itse en ole koskaan esim hänen vartalostaan tai ulkonäöstään sanonut pahaa sanaa.
Onko teillä kokemusta vastaavasta?
Ei jaksa tässä iässä, 35v enää tällaista kuunnella ja pitää myrkyllisiä ihmisiä kaveripiirissä. Harmi vaan kun olemme isompaa kaveriporukkaa, ja jos tämän tyypin poistan elämästäni en tiedä mitä käy porukallemme.
Kommentit (9)
Miks kutsut ystäväksi henkilöä joka tuo sinulle huonoa oloa.
Ei teidän seura toisillenne ole tarpeen.
Kysy suoraan mikä on hätänä kun on noin paljon muuttunut. Oletan ettei aiemmin ole tuollainen ollut.
En kutsukaan enää ystäväksi. En ole koskaan ollut luonteeltani sellainen, jota voi tallata ja polkea, olen tosi vahva luonne. Tässä kohtaa olen kuitenkin antanut vähän anteeksi, koska muuten pidän hänestä ihmisenä. Meillä on ollut aina todella hauskaa ja nuoruus vietettiin yhdessä ja siitä on niin paljon hyviä muistoja, sekä myös aikuisiältä. Mutta ei tämä näin voi jatkua, koska huomaan, että olen itsekin alkanut jo halveksimaan tätä ihmistä mielessäni, koska koittaa jatkuvasti mua painaa alas milloin milläkin syyllä
-ap
Ei ole kokemusta, mutta en minäkään jaksaisi tuommoista pitemmän päälle. Kysyisin kyllä, että miksi hän käyttäytyy noin. Onko hänellä jotain henk.koht. ongelmia elämässään vai olenko minä tehnyt/sanonut jotain, mistä hän ei pidä. Jos ei muu auta niin etääntyisin kyllä ja etsisin uusia ihmissuhteita. Kai tuohon vanhaan porukkaan voisi edelleen pitää yhteyttä, vaikka erikseen sitten, jos kyseistä henkilöä ei enää halua tavata.
Mulla oli aivan vastaava kaveri, aivan vastaava historia ja sama raskas luonne joka alkoi puskea kunnolla yli tuossa juurikin 35+ iässä. Katkaisin välit kokonaan näennäiseen pikkujuttuun mutta niitä pikkujuttuja oli vuosien varrella kertynyt niin monta ettei vaan voinut enää sulattaa tuon henkilön - sanon nyt suoraan - narsismia.
Nyt vasta olen päässyt itse kehittymään ihmisenä eteenpäin, unelmiani kohti kun ei tarvitse kiinnittää huomiota ja energiaa moiseen kiviriippaan!
Vierailija kirjoitti:
Kysy suoraan mikä on hätänä kun on noin paljon muuttunut. Oletan ettei aiemmin ole tuollainen ollut.
Olet oikeassa. Pitäisi oikeasti ottaa asia esille ja kysyä mikä sulla on hätänä kun puhut tällaisia? Olen jotenkin vaan niin hämmentynyt hänen käytöksestään etten
ole osannut oikein edes ottaa asiaa esille ja puhua, vaan olen alkanut välttelemään seuraa.
Kuka tarvitsee vihollista, kun on tuollaisia ystäviä.
On kokemusta, ja olen alkanut vain ottamaan etäisyyttä.
Meillä ei ole onneksi yhteistä kaveriporukkaa, mutta vaikka sinulla ja tällä moukkamaisella "ystävälläsi" on, niin voithan sinä silti ottaa hiljaksesi etäisyyttä ja olla kutsumatta häntä kotiisi? Jos olette porukalla jossain, niin välttelet puhumista hänelle jne. Keskityt iloisesti kaikkeen muuhun.
En tiedä onko tämä toimiva neuvo? Itselleni tuollainen jonkun ihmisen sivuuttaminen on tosi helppoa, mutta en tiedä onko se kaikille. Eli jos en halua olla jonkun kanssa tekemisissä ja jonkun ihmisen seura ahdistaa, niin en vain katso sitä ihmistä kohti vaan katson aina ohi, en juttele kuin aivan pakosta pakolliset jne. Ignoraan.
Otat etäisyyttä tai kerrot että et pidä tuosta käytöksestä. Hän tekee noi kun kukaan ei estä.