"Ystävä" arvostelee jatkuvasti kroppaani ja tekemisiäni

Otat etäisyyttä tai kerrot että et pidä tuosta käytöksestä. Hän tekee noi kun kukaan ei estä.

Miks kutsut ystäväksi henkilöä joka tuo sinulle huonoa oloa.

Ei teidän seura toisillenne ole tarpeen.

Kysy suoraan mikä on hätänä kun on noin paljon muuttunut. Oletan ettei aiemmin ole tuollainen ollut.

En kutsukaan enää ystäväksi. En ole koskaan ollut luonteeltani sellainen, jota voi tallata ja polkea, olen tosi vahva luonne. Tässä kohtaa olen kuitenkin antanut vähän anteeksi, koska muuten pidän hänestä ihmisenä. Meillä on ollut aina todella hauskaa ja nuoruus vietettiin yhdessä ja siitä on niin paljon hyviä muistoja, sekä myös aikuisiältä.  Mutta ei tämä näin voi jatkua, koska huomaan, että olen itsekin alkanut jo halveksimaan tätä ihmistä mielessäni, koska koittaa jatkuvasti mua painaa alas milloin milläkin syyllä

-ap

Ei ole kokemusta, mutta en minäkään jaksaisi tuommoista pitemmän päälle. Kysyisin kyllä, että miksi hän käyttäytyy noin. Onko hänellä jotain henk.koht. ongelmia elämässään vai olenko minä tehnyt/sanonut jotain, mistä hän ei pidä. Jos ei muu auta niin etääntyisin kyllä ja etsisin uusia ihmissuhteita. Kai tuohon vanhaan porukkaan voisi edelleen pitää yhteyttä, vaikka erikseen sitten, jos kyseistä henkilöä ei enää halua tavata.

Mulla oli aivan vastaava kaveri, aivan vastaava historia ja sama raskas luonne joka alkoi puskea kunnolla yli tuossa juurikin 35+ iässä. Katkaisin välit kokonaan näennäiseen pikkujuttuun mutta niitä pikkujuttuja oli vuosien varrella kertynyt niin monta ettei vaan voinut enää sulattaa tuon henkilön - sanon nyt suoraan - narsismia.

Nyt vasta olen päässyt itse kehittymään ihmisenä eteenpäin, unelmiani kohti kun ei tarvitse kiinnittää huomiota ja energiaa moiseen kiviriippaan!

Vierailija kirjoitti:

Kysy suoraan mikä on hätänä kun on noin paljon muuttunut. Oletan ettei aiemmin ole tuollainen ollut.

Olet oikeassa. Pitäisi oikeasti ottaa asia esille ja kysyä mikä sulla on hätänä kun puhut tällaisia? Olen jotenkin vaan niin hämmentynyt hänen käytöksestään etten

ole osannut oikein edes ottaa asiaa esille ja puhua, vaan olen alkanut välttelemään seuraa. 

Kuka tarvitsee vihollista, kun on tuollaisia ystäviä.

On kokemusta, ja olen alkanut vain ottamaan etäisyyttä.

Meillä ei ole onneksi yhteistä kaveriporukkaa, mutta vaikka sinulla ja tällä moukkamaisella "ystävälläsi" on, niin voithan sinä silti ottaa hiljaksesi etäisyyttä ja olla kutsumatta häntä kotiisi? Jos olette porukalla jossain, niin välttelet puhumista hänelle jne. Keskityt iloisesti kaikkeen muuhun.

En tiedä onko tämä toimiva neuvo? Itselleni tuollainen jonkun ihmisen sivuuttaminen on tosi helppoa, mutta en tiedä onko se kaikille. Eli jos en halua olla jonkun kanssa tekemisissä ja jonkun ihmisen seura ahdistaa, niin en vain katso sitä ihmistä kohti vaan katson aina ohi, en juttele kuin aivan pakosta pakolliset jne. Ignoraan. 

Minulla myös kokemusta, että ystävä päälle kolmekymppinenä muuttui. Oltiin samalla luokalla koko peruskoulu ja lukio. Kummallakin oli aina myös muita kavereita, ei ikinä oltu tiivis kaksikko. 

Tekemisissä oltiin isommalla kaveriporukalla kunnes 34 vuotiaita  tämä kaveri haukkui minut pataluhaksi ilman syytä. Sitä ennen oli piilokettuillut pari vuotta  ja kuulemma seläntakana haukkunut minua. Mitään syytä ei oikein ollut: porukoissamme ei koskaan pyydetty palveluksia, ei muuttoapua tarvittu, ei koskaan lainattu rahaa, tavaroita, autoa jne . Käyttäydyttiin hyvin, ei isketty kenenkään puolisoita ym.

No tuo kaveruus päättyi tuohon. Vain omaan käytökseensä voi vaikutta, ei toisten.

Kissa pöydälle. Oletko, Pirjo-Petteri, mulle jotenkin suuttunut jostain kun sanoit noin ilkeästi? Ja sitten kuuntelet tonnin seteli -ilmeellä vastauksen.

Se porukka jatkaa ilman sinua ja on ihan tyytyväinen, että nimenomaan sinä ja jatkuva loukkaantumisesi ja ikävät puheesi saatiin ulos ryhmästä. Jotenkin suloista ajatella, että kaltaisesi uniikki lumihiutale olisi se, jonka kanssa halutaan viettää iltoja koko ajan varoen, mitä saa sanoa.

No siis, häneltä voi kysyä miksi tekee noin. Mä en voi ymmärtää millaisia ystävyyssuhteita ihmisillä on, jos asioista ei voi kommunikoida mitenkään. Siedetään vaan sanomatta sanaakaan ja sitten jossain kohtaa päätetään ystävyys - jälleen sanomatta sanakaan. Oliko se ystävyyttä alun perinkään?

Jos mun ystävä käyttäytyisi noin niin ottaisin hänet puhutteluun ja kertoisin, että musta tuntuu että hän arvostelee mua ja kysyisin kokeeko hän itse tekevänsä niin ja mikä sen takana voi olla. Sitten pyytäisin häntä lopettamaan, koska se tuntuu musta pahalta. 

Ystävä luulee ehkä vittuiluaan laadukkaaksi huumoriksi.  Sano hänelle että, jos nauttii mollaavasta huumorista, niin kohdistaa vitsit jatkossa itseensä. 

Miksi vaadit toista olemaan vastuussa sinun tunteistasi? Kasva aikuiseksi, mene terapeutille ja saat kuulla, että kyse ei ole ystävästäsi, kyse on siitä, että painosi tai sotkuinen kotisi ovat omia ongelmiasi, joista kaveri ei välttämättä edes puhu, mutta sinä olet häpeässäsi siirtänyt kaverin jokaisen sanan väärään kontekstiin. Jos et häpeäisi läskejäsi, ei painopuhe tuntuisi missään. Mutta koska häpeät, haluat saada kaverin vastuuseen tunteistasi ja samalla ulkoistettua läskitunteet muiden vastuulle. 

Miksi hengaat kusipään kanssa? 

Oketko pikkasen vajaa?

On kokemusta. Suosittelen lämpimästi katkaisemaan välit. Persoonallisuushäiriö tod.näk. hänellä. Purkaa pahaa oloaan sinuun. Ihan sama kokemus, kun läheinen "ystävä" kommentoi kroppaa, kasvoja, vaatetyyliä, pitää itseään parempana. Milloin yritti pilata omat parisuhteeni, milloin minä olin hänen mielestään vienyt hänen kumppaninsa. En todellakaan ollut. Itsellä aivan eri maku kuin tällä pintaliitäjällä, joka valikoi kumppanit "kuuluisuuden"  ja ulkonäön perusteella. Oli tutustumisen jälkeen tosi symppis ja kiva ihminen, mutta ajan myötä alkoi tulla esiin että hyvin epätasapainossa. "Ystävyyden" loppumetreillä kohdisti minuun väkivaltaa ja yritti halventaa sukulaisiani ja työpaikkaani myöden. Loppu oli se, kun oli soittanut nyk. aviopuolisolleni että odottaa tätä kiiimassa. Yritti vielä tämänkin jälkeen pitkään olla yhteyksissä vaikka olin katkaissut välit. Pääsin elämässä eteen päin vasta kun tämä narsisti poistui elämästäni lopullisesti.

Siis olet lihava ja kotonasi on likaista, mutta näistä asioista ei saa puhua`? Mahdat olla varsinainen vuoden ystäväpalkinnon voittaja!

Ap, mua kiinnostaa tää piilovittuilu-osio. Miten "ystäväsi" toteuttaa tätä?

Mulla kun oli tällainen tuttavuus, teki sen niin etten oikein voinut sanoa mitään suoraan takaisin. Ja kun sitten sanoin, oli vastaus: siis mistä ihmeestä sä oikein suutuit?

Jos kodin siisteystä huomauttelee, niin siihen voi ainakin sanoa et tää on mun koti, et asu täällä.

Vierailija kirjoitti:

No siis, häneltä voi kysyä miksi tekee noin. Mä en voi ymmärtää millaisia ystävyyssuhteita ihmisillä on, jos asioista ei voi kommunikoida mitenkään. Siedetään vaan sanomatta sanaakaan ja sitten jossain kohtaa päätetään ystävyys - jälleen sanomatta sanakaan. Oliko se ystävyyttä alun perinkään?

Jos mun ystävä käyttäytyisi noin niin ottaisin hänet puhutteluun ja kertoisin, että musta tuntuu että hän arvostelee mua ja kysyisin kokeeko hän itse tekevänsä niin ja mikä sen takana voi olla. Sitten pyytäisin häntä lopettamaan, koska se tuntuu musta pahalta. 

Mä en jaksa draamoja ja välien selvittelyä ystävien tai kavereiden kanssa. Jos joku jatkuvasti ilkeilee tai tekee likaisen tempun niin siirtyy ulkokehälle. Ei ole enää tarvetta selvitellä mitään. Voidaan jatkaa hyvän päivän tuttuina ja liikkua samoissa piireissä, mutta ystäviä ei enää olla.