Lue keskustelun säännöt.
Millaiset välit sinulla on vielä kotona asuvan täysi-ikäisen lapsen kanssa?
22.04.2026 |
Minua ahdistaa ja harmittaa, kun tuntuu välillä ettei poika tykkää yhtään olla kotona. Edelleen joka toinen viikko isällään ja on siellä usein yhden ylimääräisen yön. Minulla on ollut aina kasvatus ja- huolehtimis vastuu. Isänsä ikuinen Peter Pan eikä ilmeisesti vaadi mitään pojalta eikä huolehdi mitään asioita.kiva kaveri ja kämppis lähinnä. On meillä siis ihan hyvä arki ja tehdään kivoja juttuja mutta,kun se "pahan poliisin" rooli on ollut aina niin.. Kertokaa vähän omia kokemuksia.
Kommentit (13)
Eli minkälaiset välit sinulla siis on oman lapsesi kanssa? Jäi vähän epäselväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuin se liian usein on. Toinen ei jaksa eikä uskalla ottaa vastuuta ja olla lapsensa silmissä ikävä ihminen, toinen joutuu mäntiksi rajojen vartijaksi. Epäreilua ja raivostuttavat, ja todella voimille käyvää.
Hyvät kyllä. Suhtaudun aikuiseen lapseen niin, että tiedostan hänen aikuisuutensa. Vapaudun tästä.
Ehkä avain on lopettaa kasvattaminen, kun lapsi on aikuinen. Tietysti siirtymä on prosessi.
Tässä pitää vielä jonkun huolehtia koululoppuun, armeija/sivari, omilleen muutto yms. Ei 18 vuotias semi adhd noita yksin hoida.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät kyllä. Suhtaudun aikuiseen lapseen niin, että tiedostan hänen aikuisuutensa. Vapaudun tästä.
Ehkä avain on lopettaa kasvattaminen, kun lapsi on aikuinen. Tietysti siirtymä on prosessi.
Tuo varmaan toimii jos se lapsi elää suht siivosti. Entä kun se aikuinen sotkeee, jättää kaiken hujan hajan, pitää meteliä yöaikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hyvä välit. Jutellaan kevyistä ja vaikeista asioista. Hän myös toisinaan sulkeutuu omaan huoneeseensa tai viettää aikaa tyttöystävänsä kanssa, joka on mielestäni normaalia. Lapset ovat asuneet kanssani siitä lähtien, kun erosimme heidän isän kanssa. Olen pitänyt rajoja, patistanut käymään kouluja, mutta vienyt myös matkoille ja järkännyt paljon kivoja asioita.
Teillä varmaan vaikuttaa se, että isän luona saa olla vapaasti/rauhassa. Se ei välttämättä kuitenkaan merkitse sitä, että he puhuisivat tai edes viettäisivät aikaa yhdessä.
On meilläkin siis hyvät välit ja jutellaan kaikesta,hölmöillään ja vitsaillaan mutta tulee myös yhteenottoja ja ne harmittaa ja välillä tuntuu, että poika välttelee sen takia. Täällä vaadin huoneen siivousta, yleisiä kotihommia, opetan ruuanlaittoa,neuvon ja opastan. Sitten tämä kaikki vesittyy, kun menee taas isälleen lepolomalle. Siellä ei tarvitse ottaa vastuuta mistään, ei huolehtia peseytymisestä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On meilläkin siis hyvät välit ja jutellaan kaikesta,hölmöillään ja vitsaillaan mutta tulee myös yhteenottoja ja ne harmittaa ja välillä tuntuu, että poika välttelee sen takia. Täällä vaadin huoneen siivousta, yleisiä kotihommia, opetan ruuanlaittoa,neuvon ja opastan. Sitten tämä kaikki vesittyy, kun menee taas isälleen lepolomalle. Siellä ei tarvitse ottaa vastuuta mistään, ei huolehtia peseytymisestä yms.
Ei tuolle mitään voi. Isä tekee, mitä tekee. Minusta vaikuttaa, että kasvatat häntä juuri oikealla otteella. En tiedä minkä ikäinen lapsesi on, mutta n. 18-19 vuotiaalla on vielä murrosiän oireita. Meilläkin tuli valituksia, kun pyysin viemään roskia ja siivoamaan. Itse aloin saamaan kiitosta pojan ollessa n. 19-20 v ja armeija toi lisää näkökulmaa. Myös jo kotoa muuttanut lapsi alkoi arvostamaa ns. valmista pöytää ja oppeja, heti kun muuttu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo varmaan toimii jos se lapsi elää suht siivosti. Entä kun se aikuinen sotkeee, jättää kaiken hujan hajan, pitää meteliä yöaikaan?
On ilmeisesti henkisesti tai muuten sairas? Normaali nuori aikuinen ei tuollaista tee. Suomessa tietty vaikea terveydenhuollon tilanne mutta eikö tällaista saisi tukiasuntoon tai asuntolaan?
Ei ole pakko sietää kotona. Sinun kotisi, sinun sääntösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuin se liian usein on. Toinen ei jaksa eikä uskalla ottaa vastuuta ja olla lapsensa silmissä ikävä ihminen, toinen joutuu mäntiksi rajojen vartijaksi. Epäreilua ja raivostuttavat, ja todella voimille käyvää.
Toisaalta rajat ovat tärkeitä, toisaalta rakkauden osoittaminen sata kertaa tärkeämpää. Ainakin minulle jäi käsitys, että se rajoja vetävä vanhempi oli autoritäärinen ja tunnekylmä. Varmaankin siksi, ettei hän itsekään ollut saanut muunlaista kasvatusta.
Up