Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkeran keski-ikäistyneen tyttäreni jutut kyllästyttävät. En oikein haluaisi häntä enää kylään.
20.04.2026 |
Tytär ei ole menestynyt elämässä kaksisesti ja tuntuu syyttävän meitä vanhempia kaikesta. Ei suoraan, mutta sellainen marttyyriasenne välittyy. Olisi pitänyt olla aina hienommat harrastukset ja koulut ja puitteet kotona. Lisäksi suunnilleen kaikki, mitä me vanhemmat edustamme, on noloa ja junttia. Ymmärtäisin tällaisen asenteen angstiselta teiniltä, mutta aikuiselta ihmiseltä se suututtaa. Vierailut ovat hänen puoleltaan ihmeellistä hössöttämistä, aina ohimennen tekee selväksi, mikä riesa käyminen on. Tekisi mieli sanoa, että ei tarvitse tulla, mutta tuntuu että ei omalle jälkeläiselle voi niin sanoa.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet niin tyhmä ettet sano, niin mitä täällä nillität??
Pidä huolta tyttärestä ja laita hyvää ruokaa, niin hän muuttuu myönteisemmäksi. Sinulle tulevaisuutta varten, saatat tarvita häntä vielä. Tee hänen elämästään siellä teillä kotona hyvä ja lämmin.
Eihän se sinulle mitään maksa. Näinkin voi tarjota menneisyyttä mieleiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinyt äidiltään
Kasvatuksesta se taitaa olla kiinni eikä perimästä tai perinnöstä.
Anna mä arvaan: kun tytär kertoo tuntojaan sinä huokaat ”kai me sitten olimme maailman huonoimmat vanhemmat” ja ”ei minullakaan mitään harrastuksia ollut nuorena, tehtiin käpylehmiä kotipihassa vaan”. Tytär on ehkä tajunnut että teillä oli asiat eri tavalla kuin muilla. Se katkeruus voi tulla siitä että tunteet ja lapsuuden kokemukset sivuutetaan täysin. Sinun tehtäväsi olisi kuitenkin kuunnella, koska olet osa sitä lapsuutta ja se joka teki päätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinyt äidiltään
Kasvatuksesta se taitaa olla kiinni eikä perimästä tai perinnöstä.
Niin, eli äidiltä tullutta. Oletko joku autisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinyt äidiltään
Kasvatuksesta se taitaa olla kiinni eikä perimästä tai perinnöstä.
Niin, eli äidiltä tullutta. Oletko joku autisti?
Ei se mistään tullut ole. Opittua se on eli kasvatuksen tulos. Itse taidat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuossahan tuo keski-ikäinen tytär saa paniikkikohtauksia jos pitäisi maalle mennä vanhempia tapaamaan. Ne pellot ja metsät'
Viereinen keskustelu. Kun lapsena oli mälsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinyt äidiltään
Kasvatuksesta se taitaa olla kiinni eikä perimästä tai perinnöstä.
Niin, eli äidiltä tullutta. Oletko joku autisti?
Ei se mistään tullut ole. Opittua se on eli kasvatuksen tulos. Itse taidat olla.
Onko sinun ymmärtämisen haasteesi myös kasvatuksen tulosta vai ihan geeneissä?
Äidin työ ei lopu koskaan. Vielä kahdeksankymppisenä pitää aikuisen lapsensa asiat ja lapsuuden pettymykset laittaa etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tytär varmasti lopettaa itse vierailut, kun kokeilet näitä
- laita jotain tyttären inhoamaa ruokaa ja kun hän tulee, lappaa sitä lautaselle kukkaramäärä. Kun hän ei syö, huokaile " on varmaan kaupungissa paremmat ja hienommat ruoat ja viimeisillä rahoillani ja voimillani laitoin, mutta voin minä ne tästä roskiin viedä haisemasta..."
- hölise loputtomiin ihmisistä, joita tyttäresi ei ole tavannut taaperovuosiensa jälkeen
- valita pienestä eläkkeestäsi (jätä tiliote esille, että totuus kuitenkin paljastuu)
- älä osoita mitään aitoa kiinnostusta tyttäresi elämää ja ajatuksia kohtaan. Kerro kuitenkin mitä kaikkea paheksut ja piilota se muotoon "no minä nyt vaan lastasi murehdin ja haluan vain parasta".
Kyllä se noilla korjaantuu!
Oletko reflektoinut ja miettinyt, että mitä olette tehneet väärin vanhempina. Tyttärenne "marttyyri" asenne voi johtua ihan selvittämättömistä asioista. Ainakin itse valitan omille vanhemmilleni, koska he eivät oikein kunnolla ole ottaneet vastuuta tekemistään virheistä. Isä esim. juopotteli yhteen väliin aika huolella ja uhkasi äiti kotona puukolla ja äiti joutui pakenemaan turvakotiin. Olin silloin juuri siinä iässä kun muut nuoret piti hauskaa ja opiskeli. Mun elämä särkyi kerta toisensa jälkeen ja en voinut keskittyä vanhempien sekoilujen vuoksi opiskeluun enkä omaan elämääni kun äiti kärrää pikkusiskoni luokseni ja menee itse turvakotiin isää pakoon. Vanhemmat ovat sitä mieltä, että olen marttyyri kun mainitsen heille, että miten paljon minun on pitänyt tehdä ja olla aikuinen asioissa joissa vastuu olisi kuulunut heille eikä minulle. Meillä se ainakin on niinpäin, että vanhempani ovat itse lapsellisia eivätkä ota vastuuta mitä aiheuttivat elämääni. Välien korjaus voisi alkaa siitä, että myöntää mokanneensa pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinyt äidiltään
Kasvatuksesta se taitaa olla kiinni eikä perimästä tai perinnöstä.
Niin, eli äidiltä tullutta. Oletko joku autisti?
Ei se mistään tullut ole. Opittua se on eli kasvatuksen tulos. Itse taidat olla.
Onko sinun ymmärtämisen haasteesi myös kasvatuksen tulosta vai ihan geeneissä?
Menikö tunteisiin? Opettele hallitsemaan niitä.
Vanhempi on lapsensa maailmaan saattanut. Lapsi on vanhempien kasvattama. Kun lapsi on ollut pieni ja avuton, ovat vanhemmat hänet hoitaneet.
Kaikki mitä lapsi on, on oikeastaan vanhempien tekoa.
Siksi vanhemmat jos ketkä ovat oikea osoite niin kiitoksille kuin valituksille.
Alue: Aihe vapaa
Nyt oli vähän väsähtänyttä. Keksi ensi kerralla parempi provo, jooko.