Lue keskustelun säännöt.
Katkeran keski-ikäistyneen tyttäreni jutut kyllästyttävät. En oikein haluaisi häntä enää kylään.
20.04.2026 |
Tytär ei ole menestynyt elämässä kaksisesti ja tuntuu syyttävän meitä vanhempia kaikesta. Ei suoraan, mutta sellainen marttyyriasenne välittyy. Olisi pitänyt olla aina hienommat harrastukset ja koulut ja puitteet kotona. Lisäksi suunnilleen kaikki, mitä me vanhemmat edustamme, on noloa ja junttia. Ymmärtäisin tällaisen asenteen angstiselta teiniltä, mutta aikuiselta ihmiseltä se suututtaa. Vierailut ovat hänen puoleltaan ihmeellistä hössöttämistä, aina ohimennen tekee selväksi, mikä riesa käyminen on. Tekisi mieli sanoa, että ei tarvitse tulla, mutta tuntuu että ei omalle jälkeläiselle voi niin sanoa.
Kommentit (42)
Kun ei se elämä kaikilla mene kuten suunnittelee, kyllähän se pysähdyttää miettimään. Purkautuu sitten katkeruutena. Koita keksiä jotain yhteistä puuhaa jossa puhumiselle ei jää paljon aikaa. Hän tarvitsee nyt muuta puuhaa ja ajateltavaa. Ehdota jotain harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikemminkin asiat kannattaisi käydä perusteellisesti läpi puhumalla eikä lakaista niitä enää matonalle.
Käyn vanhemman luona velvollisuudesta. En voi hylätä häntä. En valita että pitää käydä. Voin vain valittaa rankasta matkasta.
Merkki lopun ajoista " monien rakkaus viilenee"
Oletteko te muut huomanneet saman kuin minä olen, varsinkin täällä vauva.fi keskusteluissa tämä on jo tapahtunut.
Äidin ja lapsen välisen rakkauden viileneminen on minusta se viimeisin rakkaus ,jonka luulisi ikinä viilenevän.
Ilmeisesti vastine ketjuun: Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/6482416/iakkaiden-vanhempieni-jutut-alk…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merkki lopun ajoista " monien rakkaus viilenee"
Oletteko te muut huomanneet saman kuin minä olen, varsinkin täällä vauva.fi keskusteluissa tämä on jo tapahtunut.
Äidin ja lapsen välisen rakkauden viileneminen on minusta se viimeisin rakkaus ,jonka luulisi ikinä viilenevän.
Ehkä palsta trollien ketjuista ei kannata vetää tuota johtopäätöstä. Jos katson lähipiirissä ymärilleni niin on käynyt päinvastoin. Vanhempien ja lasten välillä on paremmat välit ja yhteys kun esim. 50 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheata äidin syyttelemistä tässä heti, mutta sitten taas toisissa keskusteluketjuissa ollaan vahvasti sitä mieltä, että ihminen on itse vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Ei kaikista epäonnistumisistaan voi vierittää syytä vanhemmilleen.
Helpointahan se tietysti on. Aina voi vetää sen lapsuuskorttinsa esiin, kun tekee vääriä valintoja.
Niitähän ne elämän epäonnistumiset koostuvat, omista valinnoista!
Minun kotonani oli suurin piirtein tuollaista, tavallista elämää, ei sen suurempia hienouksia. Me kaikki lapset kuitenkin olemme osanneet junailla elämämme niin, että pärjäämme. Tottakai on tehty huonojakin valintoja, mutta ne on pyritty sitten korjaamaan. Äitiä on hyvin hankala syyttää siitä, että valitsin väärän miehen. Hänhän yritti kaikkensa, että olisin ymmärtänyt sen jo ennenkuin menin naimisiin sen kanssa. No sitten kärsin nahoissani sen aikaa kun sitä kesti. Minun oma syyni se oli, ei äidin.
Jos on perusnegatiivinen luonne, niin sille ei voi mikään lapsuuden unelmaelämäkään mitään.
Se on totta, että naiset varsinkin kantavat lapsuuttaan mukanaan hamaan hautaansa asti. Sieltä voi aina halutessaan ammentaa syitä sille, miksi taas meni pieleen. Ja äidit ne on aina syypäitä. Helpoin tie välttää oma osuutensa.
Jos ei jollekin riitä tavallinen lapsuus, niin tehköön sitten aikuisuudestaan sellaisen kuin haluaa. Teki minunkin äitini virheitä, ei hän mikään täydellinen ollut, kun ei sitä ole kukaan muukaan. Isäkin teki virheitä, ja virheitä tekivät kaikki lapsuuteni aikuiset, opettajatkin. Mistä löydät virheettömän ihmisen?
Tuollaista se naisten, eli tyttärien kanssa on. Vastuuta eivät ota mistään, ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat olla provo, mutta mulla on oikeasti samanlainen ystävä. Hän arvostelee äitiään sivistymättömäksi, tyhmäksi ihmiseksi ja miten isäkään ei nuoruuden juopotteluiltaan kouluttautunut niin korkeaan ammattiin kuin isän äly olisi riittänyt. Sisko on nolosti hoiva-alalla alimmassa kastissa. Hän ihmettelee, miten onkin ainoana perheessä korkeasti kouluttautunut ja pitänyt itsensä upeassa kunnossa keski-ikäiseksi. Oma mieskin on vähän tylsä yrittäjä, jolla ei ole sivistystä. Onneksi saa vanhemmuuden helikopterin lavat pöristen tukea aikuisiän saavuttaneita lapsiaan valmiita aamiaisia myöten.
Sitä kaikkea on tosi kurja kuunnella, koska ihmisen pitäisi jo keski-iässä olla sinut itsensä kanssa ja keskittyä ihan muuhun kuin tuhertaa lapsuuden muistojen parissa.
Kyllä voit ihan hyvin sanoa tyttärellesi, että ei hänen tarvitse ainakaan velvollisuudesta teillä käydä ainakaan vielä tässä vaiheessa, kun itse olette vielä ihan pystyviä ja jaksavia ihmisiä. Hänellä varmaan on omassa elämässään paljon kaikenlaista tekemistä, kyllähän te vanhemmat pärjäätte.
Älkää lähteekö sille linjalle, että alatte kantaa syyllisyyttä. Siihen ei ole mitään aihetta. Teitte sen, mihin teidän resurssinne riitti. Ja ihan suoraankin voitte sanoa, että onko ihan pakko kaivella vanhoja asioita, joille ei enää mitään mahda. Kysykää, voitteko olla avuksi jos on jotain ongelmaa. Lähtekää yhdessä käymään jossakin. Luokaa uusia yhteisiä kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai jaa. Kun mun äiti aikanaan tuli kylään niin puhui pitkiä puheluita sukulaisen kanssa jota oli about 30 vuotta väittänyt inhoavansa. Sanoi heti että mulla ei ole sitten joka päivä varaa ruokia ostella mutta mun valitsemat lihat ei kelvanneet. Halusi mukaan terveydenhoitajan käynnille mutta väitti että voidaan ihan hyvin mennä myöhässä kun ei kukaan muukaan ajoissa tule. Haastoi riitaa ja piti tuntien mykkäkoulua pienestäkin jutusta ja laski kuinka monta päivää voi olla mun luona että ei vaan viivy kauemmin kuin siskolla. Meille hänen kotoa yhtä pitkä matka, siskolla pystyi käymään yksisteen mutta ei mun luona. Ai niin, muistinko mainita että tämän vierailun syy oli se että olin juuri saanut vauvan. Kun pyysin että äiti voisi katsoa vauvaa puoli tuntia itsenäisesti että voisin käydä saunassa niin puhelu aiemmin mainitun sukulaisen kanssa kesti niin kauan että vauva heräsi jo seuraavalle syötölle. Syykin niin hieno kun että puhuivat mun isän jutuista vuosikymmenien ajalta.
Onko sulla muita lapsia, parempia? Jos on, niin käytä heitä hyvinä esimerkkeinä siitä, miten odotat tyttäresi muuttuvan. Pieni (tai isompi) vertailu ei koskaan ole pahasta!
Emmäkään oo menestynyt elämässäni kaksisesti ja syytän siitä itseäni. Perusluonteeltani kun on laiska niin minkäs teet
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla muita lapsia, parempia? Jos on, niin käytä heitä hyvinä esimerkkeinä siitä, miten odotat tyttäresi muuttuvan. Pieni (tai isompi) vertailu ei koskaan ole pahasta!
Sairasta on valittaa aina ja kaikesta mutta ei tämäkään kommentti terve ole!
Onko tää samantapainen provo kun tytär ei jaksa käydä vanhempien luona kun kyllästyttää. Ihan ahdistusta pukkaa.
😭😭