Komenteleva ja määräilevä lapsi, miten suhtautua tällaiseen?

miten käytännössä suhtaudutte komentelevaan lapseen? Siis sellaiseen, joka on tosi voimakastahtoinen, ja puuttu kaikkeen aikuistenkin tekemisiin; "tuo ei saa istua tuossa", "nyt ei katota telkkaria", "olkaa kaikki hiljaa" jne. Mulla ei ole lapsia, joten en tiedä mitä vastata lapselle, joka esimerkiksi huutaa, että "hiljaa". Tuntuu jotenkin oudolta alkaa opettamaan toisen lasta, että "aikuiset puhuu kun niitä huvittaa" mut jos vaan jatkaa puhumista normaalisti, lapsi huutaa lujempaa. Mitä tehdä?

otan lapsen puhutteluun, oli oma tai toisen lapsi. Sanon ihan ystävällisesti, mutta tiukasti, että et voi tuolla lailla alkaa määräämään mitä muut saavat tehdä, ja että silloin kun aikuiset puhuvat, hänen täytyy odottaa vuoroaan, eikä tulla huutamaan päälle. Koitan myös kannustaa, että hän on niin iso lapsi, että varmasti jo osaa hienosti kysessä olevan asian.



Jos sana ei toistosta huolimatta tehoa, niin annan vaihtoehdoksi mennä huutamaan johonkin huoneeseen oven taakse tai ulos (joku aikuinen menee mukaan, jos on pieni laspi). Jos onnistuu, kehun oikein paljon lasta. Jos onnistuu pienenkin hetken, annan kehuja heti.



Muistutan myös jos tilanne alkaa mennä pieleen, että muistatko kuinka hienosti sinulla meni tämä asia silloin ja silloin... jne.



Minusta joku raja pitää lapsella olla

Siellä aikuiset komentavat koko ajan ja lapset siirtävät mallin kotiin.

Yhdenkin tuttavaperheen vanhempi tytär on aivan mahdoton komentamaan muita lapsia vaikka on ollut koko ikänsä kotihoidossa. Sen vanhemmat ovat vain niin vässyköitä, etteivät saa pidettyä kuria. Eli antavat mukamas uhkavaatimuksia, mutta heti kun likka vähän korottaa ääntään, antavat heti periksi. Siinä sitten oppii hyvän mallin asioiden hoitamiseen...

Mulla on yksi kaveri,joka komentelee. Ikää hänellä on yli 30 vuotta ja aina kaikki tehdään hänen toiveidensa mukaan ja hän vaan jättää kaikki asiat muiden hoidettavaksi,esim roskat heittelee pöydille kahviloissa eikä laita roskikseen... Mitenköhän tällaiseen käytökseen pitäisi suhtautua? Nään todellakin ihan punaista,kun ärsyttää niin paljon kun toinen tuntuu olevan ainainen kakara...

tuota kommenttia "höpö höpönä".

Ainakin meidän lapsella oli päiväkodin aloituksen jälkeen vaihe, jolloin puhutteli meitä vanhempia kotona ihan yhden lastenhoitajan äänenpainoilla. Tyyliin: "Ei saa puhua ruoka suussa." (kukaan ei ollut puhunut ruoka suussa), "Älä vaan syö isin lautaselta, jokainen syö vaan omalta lautaseltaan." (ei tulisi mieleenikään syödä ruokaa mieheni lautaselta) "Hyvä isi, isi söi lautasen ihan tyhjäksi!" "Maista vaan myös tomaattia. Ei saa syödä pelkästään muuta ruokaa ja jättää tomaatteja.". "Ei saa ottaa leluja toisten kädestä." jne. jne.

Siellä aikuiset komentavat koko ajan ja lapset siirtävät mallin kotiin.

Höpö höpö

Yhdenkin tuttavaperheen vanhempi tytär on aivan mahdoton komentamaan muita lapsia vaikka on ollut koko ikänsä kotihoidossa. Sen vanhemmat ovat vain niin vässyköitä, etteivät saa pidettyä kuria. Eli antavat mukamas uhkavaatimuksia, mutta heti kun likka vähän korottaa ääntään, antavat heti periksi. Siinä sitten oppii hyvän mallin asioiden hoitamiseen...

Työpaikalla mm hiettää roskat maahan, kun onhan täällä siivooja, joka siivoaa. Ikää yli 30 v.

Jos kauniisti pyytää, esim. 'voisitko olla hiljaa', saatan lapsen pyyntöön suostuakin. Omia lapsia vaadin aina esittämään pyyntönsä kohteliaaseen sävyyn, vaikka toisella on tapana aina yrittää ensin tiukkaa komentoääntä.

mutta johtaja temperamenttisia on jo syntyessään.Vaativat enemmän ohjausta kuin ns. normilapsi.



Joskus, kuten omalla lapsellani komentelu johtuu osittain hahmotuksen häiriöistä. Eli ei osaa hahmottaa ympäristöä ja ihmisiä normaalin tavoin, hermostuu siitä ja tulee levottomaksi, komentelee, ohjailee ja pyrkii näin hahmottamaan ympäristöään.



Tiedän, se on rasittavaa !



Koeta jaksaa, komentelijakin tarvitsee kavereita ja voit ihan hyvin ohjata ja kasvattaa tätä komentelijaa, selkeästi neuvoen :)

Varsinkin sellaisten, joiden kanssa aikuiset on paljon leikkineet. Aikuisille kun ei ole mitään väliä miten leikit menee, eikä sillä, mitä leikitään jne. Lapsi on siis saattanut tottua siihen, että saa aina leikeissä päättää asiat.

pienestä asti kovin komentelemaan, eli on joutunut taistelemaan aina paikastaan sisaruksia vastaan ja yrittää pomottaa samalla tavalla muitakin lapsia.



Liian tiukka ote pahentaa asiaa. Sen sijaan olen huomannut, että nuorin rauhoittuu heti, kun toinen ottaa hänet "vakavasti" ja puhuu rauhallisesti.

Siellä aikuiset komentavat koko ajan ja lapset siirtävät mallin kotiin.

Tai kuten meidänkin pojalla hahmotushäiriö osasyynä. Ajatellaan usein, että huonosti kasvatettu, mutta ihan samanlailla kasvatettu ku muutkin meidän lapset, jotka eivät komentele.

Eikä jokaiseen oikkuun esim. leikissä ole suostuttu.



Eiköhän luonne määrää nämä jutut.

Varsinkin sellaisten, joiden kanssa aikuiset on paljon leikkineet. Aikuisille kun ei ole mitään väliä miten leikit menee, eikä sillä, mitä leikitään jne. Lapsi on siis saattanut tottua siihen, että saa aina leikeissä päättää asiat.

on ollut kotona mun kanssa 5 vuotta ja ei ole ollut kavereita juurikaan. nyt kun on kavereita niin on just tollanen määräiliä,

on siis leikkinyt vaan mun kanssa

Mä haluaisin melkein vaihtaa sun kanssa meiliosoitteita ja jutella privana lisää ;)

Tuntuu välillä että on niiiiiiiiin yksin tän asian kanssa.On terapiaa , ei mitään diagnooseja, psykan lausunnot on.

Mun hahmotusvikaisella on sisarus yms. ja on normaali kotikasvatus, ehkäpä jopa tiukempi Ja miten monesti onkaan sanottu, että huonosti kasvatettu tms.

Rasittavaa.

t: 2

Tai kuten meidänkin pojalla hahmotushäiriö osasyynä. Ajatellaan usein, että huonosti kasvatettu, mutta ihan samanlailla kasvatettu ku muutkin meidän lapset, jotka eivät komentele.

Meillä on niinpäin että tuo sukulaispoika yli 40 vuotta komentaa minut yhä edelleen kanssaan saunaan. Minä hänen tätinään joskus 1970-luvulla pesin hänen kullinsa ja hän veläkin muistaa sen. Tuossahan tuo poitsu nyt saunan lämmitti ja käskee tätiä kanssaan saunaan kulkusten ja etuhännän pesuun. Sitähän se poika kovasti odottaa ja kulli pystyssä on pesuhuoneessa odottamassa josko täti pesisi. Mieskunto on hyvä ja urheilusuoritukset sekä tietokonenerous on pojalla huipussaan. Auttaa tietokoneasioissa vanhaa tätiä ja vanha täti pesee kullia vastapalveluksena. Isäukon kalun monesti pesin myös mutta se oli pakon sanelema juttu kun saattajaksi häle läksin tärkeään tapahtumaan. Ei se poika muuten komentele, mitä nyt kullia pesemään aina välillä ja minä hyvänä tätinä pesasen pojan kullin. Leikkimielisesti sanon poikaa kikkeliukoksi kun kulliaan pesettää. 

Meillä asperger aiheuttaa juuri komentelua eli ilm hahmotushäiriötä.

Meillä on lapsi, joka ottaa leikeissä herkästi johtajan roolin ja ohjaa mielellään muiden tekemisiä. On aina ollut luonteeltaan todella omatoiminen ja vahvatahtoinen. Päämäärät on selvillä ja menee niitä kohti määrätietoisesti.

On myös empaattinen ja osaa ottaa muut huomioon. Ja hallitsee sosiaaliset tilanteet - ei meuhkaa muille, vaan uhmaa vain omille vanhemmilleen.

En todellakaan aio opettaa häntä kumartelemaan muita. Vaan nimenomaan tuen häntä omissa vahvuuksissaan. Ei ole minun lapseni vastuulla, jos joku lapsi ei osaa ilmaista mielipidettään ja kertoa että jokin leikki ei kiinnosta. Meillä on lapsille opetettu, että jos ei halua leikkiä tai toisen leikki ei tunnu kivalta, niin he osaavat puhua ja kertoa toiselle siitä.

Kannattaa vain keskittyä omien lasten sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja rohkaista heitä oman mielipiteensä ilmaisemiseen. Sillä tavalla sujuu leikit muiden kanssa paremmin, eikä tarvitse äitien alkaa rähjäämään muiden lapsille.

Vierailija kirjoitti:

miten käytännössä suhtaudutte komentelevaan lapseen? Siis sellaiseen, joka on tosi voimakastahtoinen, ja puuttu kaikkeen aikuistenkin tekemisiin; "tuo ei saa istua tuossa", "nyt ei katota telkkaria", "olkaa kaikki hiljaa" jne. Mulla ei ole lapsia, joten en tiedä mitä vastata lapselle, joka esimerkiksi huutaa, että "hiljaa". Tuntuu jotenkin oudolta alkaa opettamaan toisen lasta, että "aikuiset puhuu kun niitä huvittaa" mut jos vaan jatkaa puhumista normaalisti, lapsi huutaa lujempaa. Mitä tehdä?

Mitä jos suhtautuisit siihen lapseen ihan normaalina ihmisenä. Kunnioittaisit myös hänen läsnäoloaan ja ottaisit myös hänet huomioon. ”Aikuiset puhuu kun niitä huvittaa” jos lapsi huutaa, niin hän haluaa huomiota ja jos hän ei sitä saa, niin huutaa kovempaa.

Sen sijaan että suhtaudut häneen alentavasti, kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Aidosti kuuntele ja ole kiinnostunut asiastaan. Keskustele hetki hänen kanssaan ja kerro sitten, että meillä on äidin kanssa juttu kesken ja keksi hänelle jokin korvaava mielenkiintoinen aktiviteetti mitä voisi tehdä sen aikaa.

Surullinen yksinäisyydestä kärsivä lapsi. Tottunut siihen ettei kukaan huomaa tai leiki kuitenkaan tai alkaa kiusaamaan.