Komenteleva ja määräilevä lapsi, miten suhtautua tällaiseen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi, joka ottaa leikeissä herkästi johtajan roolin ja ohjaa mielellään muiden tekemisiä. On aina ollut luonteeltaan todella omatoiminen ja vahvatahtoinen. Päämäärät on selvillä ja menee niitä kohti määrätietoisesti.

On myös empaattinen ja osaa ottaa muut huomioon. Ja hallitsee sosiaaliset tilanteet - ei meuhkaa muille, vaan uhmaa vain omille vanhemmilleen.

En todellakaan aio opettaa häntä kumartelemaan muita. Vaan nimenomaan tuen häntä omissa vahvuuksissaan. Ei ole minun lapseni vastuulla, jos joku lapsi ei osaa ilmaista mielipidettään ja kertoa että jokin leikki ei kiinnosta. Meillä on lapsille opetettu, että jos ei halua leikkiä tai toisen leikki ei tunnu kivalta, niin he osaavat puhua ja kertoa toiselle siitä.

Kannattaa vain keskittyä omien lasten sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja rohkaista heitä oman mielipiteensä ilmaisemiseen. Sillä tavalla sujuu leikit muiden kanssa paremmin, eikä tarvitse äitien alkaa rähjäämään muiden lapsille.

Suotavaa sitten olisi, että johtajatyyppinen lapsesi osaisi myös rakentavasti suhtautua siihen, että kaveri ei leikissä suostu häntä tottelemaan. Meidän lapsella leikit pomottavan kaverin kanssa sujuivat oikein hyvin siihen saakka, kunnes meidän lapsi oppi sanomaan ei ja vaatimaan että hänetkin otetaan leikeissä huomioon. Ei enää suostunut vaarallisiin leikkeihin "koekaniiniksi" eikä majalle "palvelijaksi". Sitten määräilevä kaveri suuttui ja alkoi syyttämään kiusaamisesta.

Määräilevään kaveriin kannattaa kyllä alusta saakka suhtautua varauksella. Osa voi olla ihan oikeasti huonosti kasvatettuja tai tunnekylmiä pers. häiriöisen alkuja. Paljon kertoo myös se, miten kaverin vanhemmat ristiriitatilanteisiin suhtautuvat. Myöntävätkö oman lapsen olleen väärässä vai onko vika aina toisessa tai molemmissa vähintään. Helpompi heivata kaveripiiristä nämä alistajat pienempinä kuin isompina. T. Yhtä alistajaa liian pitkään sietänyt äiti

Lähipiirissäni oleva lapsi yrittää aina määräillä muita peleissä ja leikeissä. Minä olen sanonut että en aikuisena ihmisenä suostu leikkimään leikkejä, jossa mulle koko ajan sanotaan missä pitää seisoa, mitä pitää tehdä ja sanoa. Lapsi on myös erittäin teennäinen, huomionkipeä, esittää usein ajan jotain roolia ja narisee joka asiasta. Pahoin pelkään että tuo lapsen vaikea luonne on myös pohjimmainen syy kavereiden puutteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri,joka komentelee. Ikää hänellä on yli 30 vuotta ja aina kaikki tehdään hänen toiveidensa mukaan ja hän vaan jättää kaikki asiat muiden hoidettavaksi,esim roskat heittelee pöydille kahviloissa eikä laita roskikseen... Mitenköhän tällaiseen käytökseen pitäisi suhtautua? Nään todellakin ihan punaista,kun ärsyttää niin paljon kun toinen tuntuu olevan ainainen kakara...

Miksi olet jonkun määrättävänä vielä aikuisena? Vahingoitat itseäsi.

Esim sukulaissuhteet voi olla hankalia, kun sukulaisuus ei muutu. Mutta kavereita voi vähän valita. Tai sitten sanot sille suoraan.

Vierailija kirjoitti:

miten käytännössä suhtaudutte komentelevaan lapseen? Siis sellaiseen, joka on tosi voimakastahtoinen, ja puuttu kaikkeen aikuistenkin tekemisiin; "tuo ei saa istua tuossa", "nyt ei katota telkkaria", "olkaa kaikki hiljaa" jne. Mulla ei ole lapsia, joten en tiedä mitä vastata lapselle, joka esimerkiksi huutaa, että "hiljaa". Tuntuu jotenkin oudolta alkaa opettamaan toisen lasta, että "aikuiset puhuu kun niitä huvittaa" mut jos vaan jatkaa puhumista normaalisti, lapsi huutaa lujempaa. Mitä tehdä?

Supernanny tietäis.

Ei voi kuin nauraa näille ihmetyksen aiheille 🤣😂.

MITÄKÖHÄN pitäisi tehdä kun tenava on ilkeä !

OMG.

Ekana katsoppa peiliin. Ja katso vaikkapa sitten SUPER NANNYa pari - kolme jaksoa. !

Se kun meinaa sitä että , lapsesi ei ole saanut rajoja eikä niitä noudatettu.

Miten nää nyky äidit voivat ollakin näin uusavuttomia.

Tyttäreni entisestä kaverista voin todeta, että kun komentelua ei saatu loppumaan, lopetettiin kaverikyläilyt. Nykyään sama tyyppi on manipuloiva ja kaksinaamainen despootti. Rilahti viime viikolla kun lapseni sai kokeesta 10+ ja hän huonomman numeron. Näitä tyyppejä kaikertaa ihan kaikki ja vain alistaminen kiinnostaa. Ei meille jo ihan kasvurauhan takia.

Vierailija kirjoitti:

miten käytännössä suhtaudutte komentelevaan lapseen? Siis sellaiseen, joka on tosi voimakastahtoinen, ja puuttu kaikkeen aikuistenkin tekemisiin; "tuo ei saa istua tuossa", "nyt ei katota telkkaria", "olkaa kaikki hiljaa" jne. Mulla ei ole lapsia, joten en tiedä mitä vastata lapselle, joka esimerkiksi huutaa, että "hiljaa". Tuntuu jotenkin oudolta alkaa opettamaan toisen lasta, että "aikuiset puhuu kun niitä huvittaa" mut jos vaan jatkaa puhumista normaalisti, lapsi huutaa lujempaa. Mitä tehdä?

Vanhempien pitää ennaltahkäistä tuollaisen paskiaisen syntyminen ja käyttää ehkäisyä.