Yksinäinen olo parisuhteessa
En ole koskaan kokenut olevani näin yksin, kun tässä parisuhteessa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kamalampia tunteita, kun kumppani jättää toisen yksin selviytymään. Se jonka pitäis olla se toisen tuki, turva ja paras ystävä.
Kyllä. Ja vielä pettää.
Yksinäisyys parisuhteessa kun toinen ei ikinä suostu puhumaan ongelmista vaan väistää alkaen puhumaan ihan muusta ja syyttää nyksää eksän virheistä joihin on täysin syytön.
Ei kiitä mistään vaikka on auttanut oman jaksamisensa äärirajoilla toista selviämään vaikeuksista joita toisella osapuolella oli tavatessa. Onko se narsismia vai vallankäyttöä, ettei voi edes kerran rakentavasti puhua ongelmista eikä missään vaiheessa kehua tai kiittää toista.
Silloin kun tarvii toisen apuja niin on mielinkielin ja ottaa kaiken vastaan, mutta vastapuoli taas ei saa mitään huomiota, kiitosta, arvostusta vastineeksi.
Kurjalta kuulostaa, mutta toisaalta reilu peli. Paljon pahempaa on se, että toinen laskelmoidusti esittää sulle kumppania tai ystävää nyhtääkseen sulta informaatiota, jota voi käyttää sua vastaan myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten ongelmia...
Naiset nostaa parisuhteen liian korkealle jalustalle. Sen korostaminen jättää muut asiat ja ihmissuhteet varjoonsa. Vaatimus siitä, että kumppani toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi, johtaa yksinäisyyteen, samalla kun mies menee harrastuksissa, tapaa ystäviään, jne...
Todellakin pitää nostaa parisuhde korkealle jalustalle. Silloin jaksaa nähdä vaivaa etsiäkseen miehen, joka ei jätä yksin olemaan parisuhteessa.
Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne. eli se oman elämän perusta kannattaa rakentaa ensin ja sitten vasta "etsiä" jotain joka täydentää sitä kokonaisuutta.
Ihmisellä voi olla paljon ystäviä, kiinnostava työ ja harrastukset, mutta on täysin yksinäinen parisuhteessa. Voi olla yhteinen harrastus puolison kanssa ja silti kokea yksinäisyyttä. Läheisyyden kokemus koostuu siitä, että toinen on läsnä ja kuuntelee. On emotionaalisesti samalla taajuudella. Siihen riittää vaikka 10 minuuttia päivässä keskustelua molemmille tärkeistä asioista niin tulee kohdatuksi. Jos parisuhteessa ei ole tällaista niin yksinäistä on. Voi olla joka päivä tunteja toisen kanssa samassa tilassa, mutta jos ei tapahdu mitään kohtaamista tunnetasolla niin yksinäiseksi siinä itsensä tuntee.
Tämä ei näytäkään yhtään miehen kirjoittamalta vastaukselta.