Mitä pitäisi tehdä kun on tottunut olemaan yksin?

Eii voi syyttää muita. Pitää opetella sosiaalisia taitoja ja tavata ihmisiä jos haluaa muutoksen. Kaikki on itsestä kiinni. 

Tee jotain erilaista mikä pelottaa ja poistut epämukavuusalueelta

Psyykkisesti terve aikuinen keksii tekemistä.

Ap on jälkeenjäänyt, lapsentasoinen. Kaikki muistavat sen ikävaiheen lapsuudestaan, kun puuttui tekemistä mutta mikään mitä vanhemmat ehdotti, ei kelvannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten elämä "valuu ohi" jos on yksin?

Nytkin voisi olla ulkona, ihana ilma, mutta en minä yksin siellä mitään tee.

Just olin yksin pitkällä kävelyllä. 

Tee  jotain vapaaehtoistyötä. Niissä tapaa ihmisiä.

Jos mä olisin yksin ottaisin näitä hintahulluja äkkilähtöjä mitä sähköpostiin satelee. Parilla sadalla Kreetalle viikoksi ja sellaista. Äkkiä nyt vielä kun voi lentää. Totta puhuen mä viihtyisin varmaan aika hyvin yksin loppujen lopuksi. Ihan tyhmä juttu oli mennä naimisiin mutta silloin aikoinaan se tuntui lapsellisuuksissaan hyvältä idealta. 

Vierailija kirjoitti:

Lähde reissuun. Niin minäkin tein. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Poljin norjasta suomeen sähköpyörällä. Monet tuli vaan juttelee että mistä tulen ja minne menen. Vuosikymmenen olin vaan yksin sitä ennen ja halusin tehdä jotain radikaaalia.

Olen lähdössä kohta kolmen kuukauden reissulle ja tiedän, että tulen tapaamaan hyvin mielenkiintoisia ihmisiä, vaikka vain sen hetken, tien päällä. Ja se riittää! Tulen takaisin varmasti viisaampana ihmisenä, jos ei muuta, niin itseni suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Ota vaikka kissa ja ulkoiluta sitä.

Miten niin ota? Nehän maksaa jopa tonnin ketale...Pienenä poikana asuin maaseudulla, siellä niitä juoksenteli siellä täällä. Pitäisköhän käydä poimimassa pari ja laittaa Torille myyntiin?

Luonnossa ei ole yksin. Kirkossa on hyvä olla muiden joukossa.

Jos aloittaja ei halua jatkaa yksinoloaan niin sitten hänen on tehtävä sellaisia muutoksia elänäänsä että tilanne voisi korjaantua. Niihin kuuluu ajoittain siirtymistä pois mukavuusalueelta, sillä yksin olemisesta on tullut ap:n mukavuusaluetta. Pitää kohdata ihmisiä.

Itse vastaavassa tilanteessa aloitin sosiaalisen harrastuksen. Kesällä 2024 päätin että seuraavaan kesään mennessä olisin lavatanssikunnossa. Syksyllä lähdin tanssikurssille opettelemaan alkeet, keväällä sama jatkui ja otin lisäksi lajikohtaiset kurssit fuskusta ja buggista. 

Kursseilla kohtasin paljon kiinnostavia ihmisiä ja tutustuin heihin. Kesän 2025 alussa lavatansseissa yhden heistä kanssa aloin seurustelun. 

Viimeksi nyt Pavin avajaisissa Werannan keikalla oli tanssimassa väkeä iältään parikymppisestä alkaen. Jotkut esiintyjät keräävät nuorta yleisöä paljon enemmän kuin toiset. Weranta, Hurma, Taikakuu, Komiat... Ja sitten on Keiski&ENO jonka keikoilla lavalle ei enää oikein mahdu tanssimaan väenpaljoiden vuoksi. Tänään itse lähden Ruusulinnaan Keiskin keikalle tanssimaan...

Juu, olisi kiva löytää jostain normaaleja ihmisiä rikollisten tai syrjäytyneiden psykopaatti-narsistien sijasta, jotka veivät kaikki halut tutustua ihmisiin. 

Ulkomailla tapaa normaaleja ihmisiä, Suomi on kuppikuntaisten sarjahukuttajien maa ja kiusaamisen mekka.

Liity johonkin ryhmään. On normaalia haluta olla yhteisön jäsen.  Tietysti on hyvä, että viihtyy myös omissa nahoissaan niin, ettei heti murene kun on itsekseen. Elämästä voi tehdä itsensä näköisen niin, että siinä viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Juu, olisi kiva löytää jostain normaaleja ihmisiä rikollisten tai syrjäytyneiden psykopaatti-narsistien sijasta, jotka veivät kaikki halut tutustua ihmisiin. 

Liikut oudoissa piireissä. 

Valitse joku sosiaalinen harrastus jossa ajatuksena on tehdä mukavia ja/tai tärkeiksi koettuja asioita yhdessä.

Jos olet passiivinen niin sinua lähestyvät aktiivisesti seuraa hakevat, joiden joukossa ehkä on keskimääräistä enemmän ongelmaisia. Jos taas itse olet aktiivinen ja tutustut niihin passiivisempiin niin todennäköisemmin vältät saalistamassa olevia tapauksia.

Oma altiivisuus on sitä mukavuusalueelta poistumista.