Millaisena näet oman vanhuutesi?

Yksinäisenä, sairaana ja käyhänä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisenä, sairaana ja käyhänä.

Voi ei! Etkö voisi tehdä mitään asian eteen?

Paha sanoa. Ehkä eniten huolestuttaa se, että kun ei ole lapsia niin pysynkö tippaakaan kärryillä teknologian kehityksestä.

Pakenen ulkomaille jos terveys sallii. Tyyppi Italiaan tai Espanjaan. Onko mukaanlöhtijöitä, taloudellisesti riippumattomia. 

Köyhänä, yksinäisenä ja raihnaisena.

Rahaa niukanlaisesti mutta riittää suurin piirtein. Ei tarvitse miettiä että mitenhän mahdan sen ja sen homman hoitaa. Ristisanoja, musiikin harrastamista, puutöitä ym. sen mukaan kuin huvittaa 

Työntäyteisenä. En saa minulle kertynyttä eläkettä, koska ne rahat on hassattu 50-luvulla syntyneisiin.

Siksi harrastan säännöllisesti juoksua ja kuntosalia, menen klo 21 nukkumaan, enkä käytä alkoholia.

Asun jossain pienehkössä kerrostalo  asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Paha sanoa. Ehkä eniten huolestuttaa se, että kun ei ole lapsia niin pysynkö tippaakaan kärryillä teknologian kehityksestä.

Tämän huolen ymmärrän. Mutta se, että ei osaa käyttää nettiä vaikka kaikenlaisten hakemusten laatimiseen, ei tee sinusta tyhmää. Nykyisin suunnilleen jo vauvalle ostetaan älykännykät ja vempaimet. Niitä ei ollut silloin, kun olin nuori. Arvosta itseäsi. Näsäviisaat (eivät toki kaikki) nuoretkin vanhenevat ja saavat tuta, miten omat lapset/yhteiskunta pitävät tyhmänä.

 Päivä kerrallaan, kuollaan kuiten jokainen. Aivan sama mitä saavutat elämässä. Sillä ei ole väliä 50v päästä.

Hetkestä kannattaa pitää kiinni ja elää,

En tiedä oikein. Luultavasti sama vaatimaton elämäntyyli kuin nytkin. Haluaisin olla suht jaksava ja skarppi, tulla taloudellisesti toimeen. Yksinäisyys ei pelota. 

Tietyllä tapaa mikään ei muutu isosti ellei tule jokin sairaus. Koetan jaksaa töissä tyylillä vuosi kerrallaan. Koetan myös säästää hieman joka palkasta sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Asun jossain pienehkössä kerrostalo  asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itseäni kyllä eniten kammottaa ajatus että pitäisi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha sanoa. Ehkä eniten huolestuttaa se, että kun ei ole lapsia niin pysynkö tippaakaan kärryillä teknologian kehityksestä.

Tämän huolen ymmärrän. Mutta se, että ei osaa käyttää nettiä vaikka kaikenlaisten hakemusten laatimiseen, ei tee sinusta tyhmää. Nykyisin suunnilleen jo vauvalle ostetaan älykännykät ja vempaimet. Niitä ei ollut silloin, kun olin nuori. Arvosta itseäsi. Näsäviisaat (eivät toki kaikki) nuoretkin vanhenevat ja saavat tuta, miten omat lapset/yhteiskunta pitävät tyhmänä.

Olen vasta vähän päälle kolmekymppinen, eli osaan toimia netissä ja muiden vempaimien kanssa nyt ongelmitta. Tästä kun vanhenen, maailma muuttuu vinhaa vauhtia enkä varmasti osaa enää 80-kymppisenä luovia muutoksen tiellä samoin kuin nyt.

En todellakaan aio kokea vanhuutta pahoinvointisuomessa! Panostan kattavaan kuolinapteekkiin ja omatoimieutanasiaan! Vanhuus sucks!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun jossain pienehkössä kerrostalo  asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itseäni kyllä eniten kammottaa ajatus että pitäisi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 

Niin erilaisia me ihmiset olemme. En haluaisi ainakaan itse yksinäistä vanhuutta ja ihmiset ystävystyy parhaiten niiden kanssa joiden eläntilannetta he ymmärtää jollain tavalla. Vähän epärealistista kuvitella että vaikka lapsiperhe arkea viettävä haluaisi harrastaa samoja asioita kuin 80-90 vuotias.

Kuolleena, kun maailman menoa katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun jossain pienehkössä kerrostalo  asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itseäni kyllä eniten kammottaa ajatus että pitäisi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 

Niin erilaisia me ihmiset olemme. En haluaisi ainakaan itse yksinäistä vanhuutta ja ihmiset ystävystyy parhaiten niiden kanssa joiden eläntilannetta he ymmärtää jollain tavalla. Vähän epärealistista kuvitella että vaikka lapsiperhe arkea viettävä haluaisi harrastaa samoja asioita kuin 80-90 vuotias.

Itsellä kyllä harrastus, jossa iällä ei juuri ole merkitystä. Harrastuskavereita tapaan kerran viikossa ja se riittää hyvin. Ikää nyt Päälle 70 ja noilla kavereilla luullakseni kolmesta kympistä ylöspäin. Tämä sopii tällä hetkellä. Eri asia sitten jos nuppi sekoaa niin että ainoaksi harrastukseksi käy enää pallon pompottelu ringissä kaverilta toiselle. Ei kai sillä sitten enää paljon väliä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha sanoa. Ehkä eniten huolestuttaa se, että kun ei ole lapsia niin pysynkö tippaakaan kärryillä teknologian kehityksestä.

Tämän huolen ymmärrän. Mutta se, että ei osaa käyttää nettiä vaikka kaikenlaisten hakemusten laatimiseen, ei tee sinusta tyhmää. Nykyisin suunnilleen jo vauvalle ostetaan älykännykät ja vempaimet. Niitä ei ollut silloin, kun olin nuori. Arvosta itseäsi. Näsäviisaat (eivät toki kaikki) nuoretkin vanhenevat ja saavat tuta, miten omat lapset/yhteiskunta pitävät tyhmänä.

Olen vasta vähän päälle kolmekymppinen, eli osaan toimia netissä ja muiden vempaimien kanssa nyt ongelmitta. Tästä kun vanhenen, maailma muuttuu vinhaa vauhtia enkä varmasti osaa enää 80-kymppisenä luovia muutoksen tiellä samoin kuin nyt.

Olen paljon vanhempi, mutta tunnistan tilanteen. Välillä tuntuu, että elän jossain rinnakkaistodellisuudessa...

Kun mietin miten maailma on muuttumassa, epäilen ettei omasta vanhuudesta tule kovin ruusuista. Kun hyvinvointi ajetaan täysin alas, luulen että päädyn kerjäämään johonkin kadunkulmaan ja jos fysiikka kestää ja pää vielä toimii, elän siihen asti kun pystyn itse elantoni saamaan kasaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun jossain pienehkössä kerrostalo  asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itseäni kyllä eniten kammottaa ajatus että pitäisi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 

Niin erilaisia me ihmiset olemme. En haluaisi ainakaan itse yksinäistä vanhuutta ja ihmiset ystävystyy parhaiten niiden kanssa joiden eläntilannetta he ymmärtää jollain tavalla. Vähän epärealistista kuvitella että vaikka lapsiperhe arkea viettävä haluaisi harrastaa samoja asioita kuin 80-90 vuotias.

Itsellä kyllä harrastus, jossa iällä ei juuri ole merkitystä. Harrastuskavereita tapaan kerran viikossa ja se riittää hyvin. Ikää nyt Päälle 70 ja noilla kavereilla luullakseni kolmesta kympistä ylöspäin. Tämä sopii tällä hetkellä. Eri asia sitten jos nuppi sekoaa niin että ainoaksi harrastukseksi käy enää pallon pompottelu ringissä kaverilta toiselle. Ei kai sillä sitten enää paljon väliä ole.

Ehkä me käsitetään myös vanhuus eritavoilla. Minulle vanhuus merkitsee juuri sitä että toimintakyky on alentunut sillä tavalla merkittävästi että harrastukset jotka on työikäisen saavutettavissa ei sitä enää ole.