Lue keskustelun säännöt.
10-v pojalla surkean huono itseluottamus! Miten vahvistaa sitä?
17.10.2011 |
Kysyisin onko muiden tämän ikäisillä lapsilla ongelmaa itseluottamuksen/itsetunnon kanssa? Poika on todella reipas koululainen, hoitaa siis läksynsä todella tunnollisesti. Ei unohtele kirjoja kouluun ja tekee läksynsä. Kokeet menevät ihan ok, joskus paremmin ja joskus huonommin. Tuntuu kuitenkin vaativan iseltään liikoja, aina pitäisi kaiken mennä heti putkeen tai osata aina kaikki! Usein itkeskelee, että muut ovat aina parempia, vaikka ei tästäkään näyttöä kyllä ole. Joku on jossain aineissa tietysti aina parempi, elämäähän se on.
Miten ihmeessä saisi pojan valettua vähän lisää luottamusta? Muut lapset tuntuvat olevan täynnä itseään, hehkuvat että osaavat, vaikka eivät ehkä osaisikaan. Minun poikani on päinvastainen; vaikka osaisi niin väittää ettei osaa:(.
Yritämme kyllä mieheni kanssa kertoa miten hyvä poika on ja miten hyvin pärjää, muttei sillä näytä olevan mitään vaikutusta:(.
Kavereita pojalla on oikeasti ehkä liian vähän, vain muutaman kanssa leikkii koulussa ja heitäkin tapaa iltaisin ehkä max. 2 kertaa kuussa koulun ulkopuolella.
Kertokaa nyt jotain vinkkejä!
Kommentit (10)
pysyneet kiinni vierailta? Puuttuuko sellainen luonnollinen kanssakäyminen tuttujen kanssa? Lapset tarttee muidenkin aikuisten/lasten huomiota pienestä pitäen kasvaakseen tasapainoon!! Tässä hyväksi koettu vinkki!
No, ei meillä mikään vilkas seuraelämä ole! Mutta sukulaisten kanssa ollaan kyllä tekemisissä, eritoten kun lapset olivat pieniä. Nyt on vähentynyt kun omat vanhemmat eivät enää lähde meille (liian vanhoja), anopilla on miehen siskon lapset paljon hoidettavina, ei ehdi olla meidän lasten kanssa. Jonkin verran nähdään kyllä muitakin sukulaisia. Että ei me ihan epäsosiaalisiakaan olla:). Luuletko että tuolla olisi tosiaan niin iso merkitys?
Tuntuu kyllä että useimmilla on niin kiireistä nykyään, että harvoin meilläkään käy ketään viikolla...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä, olosuhteet, asenne...kaikki täsmäävät.
En osaa antaa neuvoja, sama ongelma meilläkin. Toivon ja uskon, että itseluottamus kasvaa ajan kanssa. Mutta heikkoina hetkinä usko horjuu ja pahasti...:(
Osoittakaa pojalle hänen olevan itsessään hyvä, ilman suorituksia. Keskittykää kehimaan ennemminkin pojan luonnetta, jossain määrin jopa ulkonäköäkin. Yrittäkää saada huomio pois suorituskeskeisyydestä.
Auttakaa lasta itsetutkiskelussa ja itsetuntemuksessa. Mistä olen tullut, millainen olin pienenä, missä asuin, entä nyt. Mikä minusta tulee isona. Missä viihdyn, mistä pidän, milloin minulla on hyvä olla, milloin surettaa. Nimetkää lapsen hyviä puolia. Mitä lapsi itse sanoo hyviksi puoliksi (ts. mistä sinä itsessäsi tykkäät)
Karsikaa kilpailua pois. Ei tarvitse olla eka, ei paras, ei nopea. Älkää käyttäkö edes helpottaaksenne tai nopeuttaaksenne hankalia tilanteita.
Kertokaa lapselle miten kiitollisia ja onnellisia olette hänestä, juuri sellaisena kuin hän on. Kuunnelkaa mitä lapsella on kerrottavana, pysähtykää. Itsetuntoa vahvistaa viestiä pitäisi tulla pitkin päivää toistuvasti. Positiivisen palautteen pitää aina olla todenmukaista, ei koskaan keksittyä. Lapsi huomaa sen.
Kiitos 4, hyvä huomata ettemme ole yksin! Tsemppiä sinnekin!
Nro 5, todella paljon kiitosta hyvistä 'pointeista'. Yritän ottaa noita huomioon. Varmasti vaikka kehutaan poikaa, niin ehkä kehuja ei anneta tarpeeksi paljon tai usein. Pitäisi vieläkin skarpata varmaan. Todella paljon kiitoksia ja hyvää päivän jatkoa:))!
Surettaa kun on todella hyvästä pojasta kyse, siis oikeasti on todella osaava ja hyväkäytöksinen, kiltti ja omatoiminen. Sitten on tuollainen itsetunto!
T. Ap
yleensä huonontaa itsetuntoa aika paljon, ehkä poika voisi aloittaa jonkun harrastuksen mistä saisi kavereita ja itseluottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on 10v ja muuttunut epävarmaksi itsestään. On kavereita, mutta oma- aloitteisesti ei heitä tapaile. Asumme lisäksi maalla, että kavereille on tosi pitkä matka. Meille saa tulla kavereita ja poikani kaverit huikkailevatkin usein minulle, että saaks tulla teille. Aina olen antanut tulla. Joskus pakotan poikaani soittamaan kavereille ja aina on saanut seuraa, mutta oma- aloitteinen ei ole.
Lisäksi nyt on tullut tärkeäksi tietyt vaatteet mm. skeittihuppareita yms. ja tiettyä merkkiä.
Olemme mieheni kanssa kehuneet poikaa onnistumisista (pärjää hyvin koulussa) ja ihan siitä kuinka ihana hän meistä on. Poika siihen vaan, että "te sanotte vaan, kun olette mun vanhempia"
Lisäksi hän pelkää esim. että hänestä tulisi homo. Eli, että olisi erilainen kuin muut. Meiltä homofobia ei voi olla lähtöisin, koska homoudessa ei ole meistä mitään outoa. Eikä minua häritsisi, että pojasta tulisi homo. Tärkeintä olisi, että hän olisi onnellinen.
Taitaa olla murrosiän alkua???
Vitosella tosi hyviä huomioita: itsetuntoa pitää kehittäää ja vahvistaa!
Tsemppiä aplle ja kaikille meille muillekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekee iltaisin ja viikonloppuisin, jos ei ole kavereiden kanssa???
tekee iltaisin ja viikonloppuisin, jos ei ole kavereiden kanssa???
Leikkii paljon siskon ja veljen kanssa, tulevat hyvin toimeen. On meidän kanssa paljon, lukee, tekee läksyjään tunnollisesti (!), käymme ehkä sukuloimassa, kaupoissa, kävelyllä. Pelaa joskus x-boxilla, muttei edes kerran viikossa. Joskus on tietokoneella etsimässä jotain tietoja jostain. Kyllä se aika menee kuitenkin! TApaa siis kavereitaan ehkä joka toinen viikko jossain. On yksi harrastus, soittaa pianoa ja muitakin soittimia, mutta siellä ei juuri tapaa muita lapsia. Lisäksi on mukana eräässä muussa koulun järjestämässä vapaa-ajanjutussa, jossa tapaa luokkalaisiaan.
Ei aktiivisesti itsekään ehdota että haluaisi tavata ketään. Minä tapaan ehdotella ja sitten kysellään voisiko joku tulla. Tuntuu, että poika on aika erilainen muihin poikiin verrattuna. Siis positiivisessa merkityksessä:).
Joku toinen harrastus voisi olla hyvä, että saisi itseluottamusta enemmän!
Niin, soittaa siis esim. pianoa jo hyvin, mutta siitäkin oli sitä mieltä että mitä hyötyä siitä on? Muut kaverit harrastavat kai jotain liikuntaa, jalkapalloa tai sählyä.
ap
pysyneet kiinni vierailta? Puuttuuko sellainen luonnollinen kanssakäyminen tuttujen kanssa? Lapset tarttee muidenkin aikuisten/lasten huomiota pienestä pitäen kasvaakseen tasapainoon!! Tässä hyväksi koettu vinkki!