Uskomatonta kyllä mutta olen tavannut ihmisen, jonka kanssa on vahva yhteys. Nyt nousee häpeä pintaan. Miten tähän suhtautuisin?
Tällaista ei ole sitten ennen ollut. Ei.. Ja nyt mietin, että mitenköhän tässä nyt sitten olisin. Kun katsoimme ensimmäistä kertaa toisiamme kunnolla silmiin, niin silloin jo tapahtui jotain. Se oli vahvaa ja jätti vaikutuksen. Sen jälkeen olemme kokeneet ihastumisen ja etääntymisen vuorottelevat vaiheet. Kuitenkin tällä hetkellä olemme pisteessä, jossa olemme sujut tunteidemme kanssa, yhteys on koko ajan syvempi ja vahvempi. Se on jotain sanoinkuvaamatonta. Minua ei ole kukaan koskaan nähnyt kuten hän näkee. En ole tavannut toista. Nyt on alkanut nousemaan kuitenkin häpeä pintaan, joka on hyvin voimakasta. Pelkään, etten sittenkään riitä tai että kun hän oikeasti minuun vielä tutustuu, niin en olekaan tarpeeksi ja minua satutetaan. Kuitenkin tiedän sisimissäni, että hän aidosti välittää minusta. Olen niin liikuttunut. Itken sen vuoksi koska hän on minulle niin merkityksellinen ihminen ja parantava. Hän on kuin turvallinen peili, joka auttaa minua eheytymään ja pysyy kanssani.
Onko joku kokenut vastaavaa?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei johda parisuhteeseen, ei ole molemminpuolinen taikka riittävän voimakas tunne. Ihastumisia tulee ja menee. Tosirakkaus pysyy, kasvaa, kehittyy. Yhdessä ja avoimesti, ei salassa.
Tämä jatkuvasti kehittyy. Et voi sanoa toisille, että se tapahtuisi hetkessä tai lineaarisesti jokaisen kohdalla. Tämä kuitenkin todella on vahvaa ja olen melko varma, että tämä johtaa kumppanuuteen mutta sekin voi olla myös syvää ystävyyttä. Ap
Itkeminen ei kuulosta tasapainoiselta...
Vierailija kirjoitti:
Itkeminen ei kuulosta tasapainoiselta...
Miksi ei? Mitä pahaa itkemisessä on? Kyynelehdin koska tämä tuntuu niin vahvalta, että ei voi kuin olla kiitollinen ja tämä on parantavaa. Tietenkin hyväksyisin sen, jos hän jostain syystä ei elämässäni olisikaan enää omasta tahdostaan. Tämä olisi silti merkityksellistä minulle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei johda parisuhteeseen, ei ole molemminpuolinen taikka riittävän voimakas tunne. Ihastumisia tulee ja menee. Tosirakkaus pysyy, kasvaa, kehittyy. Yhdessä ja avoimesti, ei salassa.
Tämä jatkuvasti kehittyy. Et voi sanoa toisille, että se tapahtuisi hetkessä tai lineaarisesti jokaisen kohdalla. Tämä kuitenkin todella on vahvaa ja olen melko varma, että tämä johtaa kumppanuuteen mutta sekin voi olla myös syvää ystävyyttä. Ap
Sittenhän aika näyttää kuinka teidän käy. :)
Itsellä molemmat voimakkaat molemminpuoliset kiinnostukset ovat edenneet hyvinkin lineaarisesti. Olisi ollut vaikeaa pysyä poissa itselleen niin tärkeän ihmisen elämästä ja arjesta. Oli päivänselvää, että yhdessäolo johtaa seurusteluun, parisuhteeseen, ja lopulta jaettuun yhteiseen arkeen ja kotiin. Sillä tuon sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkeminen ei kuulosta tasapainoiselta...
Miksi ei? Mitä pahaa itkemisessä on? Kyynelehdin koska tämä tuntuu niin vahvalta, että ei voi kuin olla kiitollinen ja tämä on parantavaa. Tietenkin hyväksyisin sen, jos hän jostain syystä ei elämässäni olisikaan enää omasta tahdostaan. Tämä olisi silti merkityksellistä minulle. Ap
Huonoja kokemuksia herkästi itkevistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästäKIN asiasta häpeää?
Minusta hän on upea ja elämässään menestynyt. Minä taas hyvin hankalan ja kivikkoisen tien käynyt. Hän näkee minut mutta se juuri on aika pelottavaa. Hän on hyvin älykäs ja sanavalmis, minä aika hajamielinen ja vähän kömpelö. Hän tukee minua ja pitää minua erityisenä. Välillä mietin, että mitä ihmettä mutta kyse ei ole mistään ulkoisista asioista vaan kohtaamme syvemmällä tasolla. Ap
Eli ap terapian tarpeessa. Miesparka.
Vierailija kirjoitti:
Itkeminen ei kuulosta tasapainoiselta...
Eikä turvallinen peili tai eheytyminen. Jonkun perusturvallisuuden korvaamista kuvitteellisella ihastumisella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästäKIN asiasta häpeää?
Minusta hän on upea ja elämässään menestynyt. Minä taas hyvin hankalan ja kivikkoisen tien käynyt. Hän näkee minut mutta se juuri on aika pelottavaa. Hän on hyvin älykäs ja sanavalmis, minä aika hajamielinen ja vähän kömpelö. Hän tukee minua ja pitää minua erityisenä. Välillä mietin, että mitä ihmettä mutta kyse ei ole mistään ulkoisista asioista vaan kohtaamme syvemmällä tasolla. Ap
Sosiopaatti joka näkee heikkoutesi ja hänellä on tarve sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästäKIN asiasta häpeää?
Minusta hän on upea ja elämässään menestynyt. Minä taas hyvin hankalan ja kivikkoisen tien käynyt. Hän näkee minut mutta se juuri on aika pelottavaa. Hän on hyvin älykäs ja sanavalmis, minä aika hajamielinen ja vähän kömpelö. Hän tukee minua ja pitää minua erityisenä. Välillä mietin, että mitä ihmettä mutta kyse ei ole mistään ulkoisista asioista vaan kohtaamme syvemmällä tasolla. Ap
Mitä tämä syvempi taso on tarkalleen ottaen? Narsisti tarvitsee uhrin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei johda parisuhteeseen, ei ole molemminpuolinen taikka riittävän voimakas tunne. Ihastumisia tulee ja menee. Tosirakkaus pysyy, kasvaa, kehittyy. Yhdessä ja avoimesti, ei salassa.
Tämä jatkuvasti kehittyy. Et voi sanoa toisille, että se tapahtuisi hetkessä tai lineaarisesti jokaisen kohdalla. Tämä kuitenkin todella on vahvaa ja olen melko varma, että tämä johtaa kumppanuuteen mutta sekin voi olla myös syvää ystävyyttä. Ap
Onko penetraatio tapahtunut?
Sielunkumppani muttei välttämättä rakkaudenkumppani. Ajan kuluessa tämä selkenee. Voi olla henkilö joka on tullut hetkeksi sun elämään jotta koet henkisen heräämisen ja löydät oikean itsesi. Puhut pelistä joka reflektoi sinua. Joka tapauksessa erityinen henkilö ja sun polulle tullut tarkoituksesta.
Kuulostaa kaksoisliekkisuhteelta. Se ihminen nostaa pintaan kaiken kuonan, mitä et voinut edes kuvitella kantavasi jossain sielun syövereissä. Samaan aikaan koet syvää yhteyttä, välittämistä ja kiintymystä. Oman kaksoisliekkini kanssa olen tällä hetkellä erossa. En tiedä kohtaako tiemme enää uudelleen. Melkein pelkään sitä, että hänkin on erossaoloaikana kehittynyt ihmisenä.
Perin on mystinen yhteys, kun et puhu siitä henkilön kanssa vaan täällä. Vai onko kyseessä yksipuolinen ihastus? Vai salarakas taikka saavuttamattomissa oleva henkilö, kuten joku varattu, opettajasi tai pomosi?
On tässä jotain sielunkumppanuutta tai vastaavaa. Sitä paitsi ennen kuin tapasimme niin sain valtavan paljon merkkejä mitä kohti minun pitää mennä ja muutin sen vuoksi toiseen kaupunkiin. Elämäni on muuttunut niin paljon, että se tuntuu kuin minua olisi kannateltu eteenpäin ja viimeisimpänä tapasin tämän ihmisen "sattumalta". Tämä on alusta asti tuntunut kohtaamiselta, jonka kuului tapahtua. Ap
Jos ei johda parisuhteeseen, ei ole molemminpuolinen taikka riittävän voimakas tunne. Ihastumisia tulee ja menee. Tosirakkaus pysyy, kasvaa, kehittyy. Yhdessä ja avoimesti, ei salassa.