Törkeät tarjoukset asuntokaupoilla: tarjotaan jopa 10 000 euroa vähemmän kuin virallinen myyntihinta!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä kitinää. Meilläkin on nyt 70luvun kerrostalokolmion pk-seudulla myynnissä. Ollaan varauduttu myymään 30000-25000 alle pyyntihinnan. Sieppaahan se, mutta vastaavasti voidaan itse tarjota seuraavasta asunnosta se 10-20% alle pyyntihinta. Markkinatalous.

Minun välittäjäni sanoo, ettei hintaa kannata asettaa noin korkealle, vaan pitää laittaa käypä hinta. Siitä ei sitten tingitä kuin max 10 000 e. 
Kuulemma asuntoa etsivät ovat hyvin tietoisia alueen hintahaitarista. 

Tinkiä saa vaikka 50 prosenttia myyjän hintapyynnöstä. Sitähän tuo ekonomisti tarkoitti. Asunnon myyjä usein pyytää ylihintaa ja sitten uhriutuu kun ostaja tarjoaa 10 prosenttia alle hintapyynnön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011875851.html
 

Jos asunnon hintapyynnön kokee kalliiksi suhteessa muihin vastaaviin asuntoihin, Kiinteistömaailman Maaninen suosittelee aloittamaan tinkauksen 5–10 prosentin alennuksella. Oikeinkin hinnoitelluissa asunnoissa on kuitenkin aina vähintään pieni tinkivara mukana, hän ajattelee.

”Myös myyjän kannattaa olla valmis neuvottelemaan. Noin 2–5 prosenttia on tinkimisen määrä, millä kaupat voivat usein syntyä.”

Huoneistokeskuksen Nuutinen ajattelee melko samoin: hän ei näe, että oikein hinnoitelluissa asunnoissa on varsinaista tinkivaraa, mutta aina voi kokeilla tinkiä noin 2–4 prosenttia.

 

Jos asunto on ollut todella kauan myynnissä, kannattaa tehdä reippaasti tarjous. Samoin kunnoltaan perustyydyttävissä asunnoissa tai remppakohteissa tinkiminen voi onnistua paremmin”, Maaninen sanoo.

Huoneistokeskuksen Nuutinen muistuttaa, että tällä hetkellä pitkä myyntiaika on vuosi. Muutaman kuukauden myynnissä olleet asunnot eivät siis ole olleet vielä pitkään myynnissä. Myös sijainnilla on etenkin pääkaupunkiseudulla tinkiessä merkitystä.

”Esimerkiksi kohteet, joiden lähellä ei ole palveluja ja asuminen vaatii autoa, eivät välttämättä ole niin haluttuja”, Nuutinen huomauttaa.

 

Välittäjän neuvoilla kannattaa pyyhkiä persiinsä, sillä nykytilanteessa -30% on hyvä aloitus.

Kiitos tästä. Tiedän laittaa asuntoni myyntiin  30 % kalliimmalla, mitä odotan siitä saavani. 

Ja seuraavaksi naristaan siitä, miksei kukaan edes tarjoa 😂

Perikunta möi omakotitaloa meidän naapurustossa. Hintapyyntö oli 125 000 euroa ja talo ollut julkisesti myynnissä (Etuovi + Oikotie) yli vuoden. Minä tein ostotarjouksen 99 000 euroa. Kaupat tuli hintaan 100 000 tasan. Perikunta sai rahansa ja talo tyhjeni äkkiä. Eivät olleet saaneet vuokralaisia näin vanhaan taloon (50 vuotta) missä on iso remonttipaine.

Taas on myyntihintahullu päässyt suljetulta lomille. Ei olekaan sitten viime vuoden tehnyt tätä samaa aloitustaan.

Ei se ole hölmö joka hintapyynnin asettaa vaan se joka tinkaamatta asunnon ostaa. Itse tingin vanhoista asunnoista 20 prossaa ja uusista 40 prossaa. 

Nimenomaa massimuijat ja äijät tinkaa, koska heillä on siihen varaa. Jos ei kohde lähde ostajan ilmoittamalla hinnalla,siirrytään seuraavaan kohteeseen, koska kiirettä ei ole, näin helppoo se on. Persaukisten taktiikasta ei ole tietoo, 

Mikä sua repii, AP? Oletko lusinut koko elämäsi vuokra-asunnoissa? Meillä kävi niin, että isoisä jätti asuntonsa perinnöksi äidille. Äiti myi sen, otti rahat ja osti itselleen asunnon toisesta kaupungista. Tämä perheasunto (minun lapsuudenkotini) jää minulle perinnöksi kun äiti kuolee. 

Niin totta, että suomalaiset on huonoja kauppaihmisiä. Se näkyy ihan kaikessa esim. mennään ihan liikaa tunne edellä kuten ap. esitti. Ei kaupanteko ole mitään suhdesoppaa vaan kylmää harkintaa. 

Kun on kyse suurista rahoista kuten asuntokaupoissa on, on ihan yhdentekevää, jos myyjä suutahtaa, siitä vaan eli evvk

Vierailija kirjoitti:

APta harmittaa kun hänen Taka-Tampiolan taantumakylän upea alkuperäinen 70-luvun rakennusvirheinen mätä talonsa ei menekään kaupaksi 200 tuhannella.

Unohdit mainita vielä valesokkelin ja tasakaton sekä suoran sähkölämmityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, meitä välittäjiä on niin monen tasoisia. Kuka tahansa voi alkaa myymään asuntoja, sempä takia myyjän kannattaa nähdä hieman vaivaa, ja tutkia, ketkä välittäjät osaavat asiansa, saavat asunnon myytyä hyvään hintaan. Myös koulutusta kannattaa katsoa, kuka tuntee asuntokauppalain, kuka taas on entinen jääkiekkoilija...lisäksi, myyntitulokset, onko saanut mitään myydyksi?

Tänä vuonna valitettavasti myyjillä tuntuu olevan trendinä että se, kuka tarjoaa mahdollisimman kovaa pyyntihintaa mahdollisimman pienellä palkkiolla valitaan välittäjäksi. Pitäisi hälytyskellojen soida heti.

Koulutuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvin myyjä tuntee markkinat, osaa hinnoitella ja ennenkaikkea osaavat myydä. Olen työelämässä tavannut nk. huippumyyjiä, joilla ei ole ollut mitään koulutusta tai koulutus on ollut tyyppiä taidehistorioitsija ja maatalouslomittaja,  mutta ovat olleet luonnonlahjakkuuksia myyjinä, luonnostaan huomaavaisia ja ystävällisiä tyyppejä, joilla on hyvä pelisilmä, tunnistavat miten kunkin asiakkaan kanssa pitää asioida ja osaavat myös hinnoitella myytävän tuotteen oikein. Tapaamistani kiinteistövälittäjistä täytyy sanoa että suurin osa onkin nimensä mukaisesti "välittäjiä", eka homma on se että katsovat miten mahdolliset asiakkaat on pukeutuneet ennenkuin itse päättävät onko niillä rahaa ja kannattaako niitä edes tervehditä. Vaikka välittäjällä olisi juristin koulutus mutta välittäjästä tulee yhtään sellainen fiba että on väärällä tavalla itsetietoinen tai ylimielinen, en antaisi asuntoani tälle tyypille myyntiin, koska se sama fiba tulee myös ostajille. Eli kannattaa tosiaan käyttää aikaa siihen että löytää oikeanlaisen myyjän, siinä säästää rahaa ja aikaa.

JEPJEP, äidinmaidosta imetty asuntokauppalaki ja tiedetään luonnonlahjakkuutena esim rakennustekniikat ja -tavat.

En kyllä itse antaisi arvokkainta omaisuuttani maatalouslomittajalle myyntiin...en edes taidehistorioitsijalle mikäli haluan olla täysin varma siitä, etten kohta istu asuntokauppariidan osapuolena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä näistä isosti tinkijöitä. Kun ostan asunnon, niin teen tarjouksen vain asunnosta, joka kolahtaa.  Pitää olla tieto, että juuri tämä on minun asuntoni, ei mikään muu. Tämän haluan,
Voin yrittää tinkiä, mutta käytännössä se menee niin, että joudun maksamaan myyjän nimeämän summan. Koska en halua mitään muuta asuntoa.

Ostatteko te muut asuntoja, että tää on ihan ok, tässä voisi asua, jos saa halvalla, vai? 

No tässä on juuri tapa, jolla päädytään enemmän tai vähemmän maksamaan ylihintaa: Kun 'asunto kolahtaa' ja 'en halua mitään muuta asuntoa' ostaja kertoo myyjälle (joko sanallisesti tai kehon kielellä) tilanteensa, jolloin fiksu myyjä tietää, että tinkiä ei tarvitse. Eihän tinkiminen tosiaan voi tällöin onnistua! Ostaja on pilannut kaupat omalla käytöksellään heti kättelyssä. 

 

Välttääkseen edellämainitun ostajan on kehitettävä vaihtoehtoja; mielellään tietysti todellisia (muita asuntoja) tai kuvitteellisia (rahoituksen rajoitteet, aikataulut), jolloin kauppa ei myyjän kannalta näytä varmalta. 'Ainoan vaihtoehdon'  lähestymistapa ostajalla tarkoittaa kalleinta mahdollista hintaa, minkä hän joutuu maksamaan. Ostajan riski varsinaisessa tinkimistilanteessa tietysti on, että paikalle saapuu toinen ostaja, joka on kyllin naiivi maksaakseen myyjän myyntihinnan. Riski on suurempi ylikuumentuneilla markkinoilla, lamamarkkinoilla olematon. Joka tapauksessa, koskaan ei ole 'yhtä ainoata asuntoa' joka ostajalle kävisi, aina tulee uusia tilaisuuksia, jos yksi menetetään.

Näin on, meilläkin kesti neljä vuotta kunnes löysimme yhtä hyvän. Se sitten ostetiinkin heti.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011875851.html
 

Jos asunnon hintapyynnön kokee kalliiksi suhteessa muihin vastaaviin asuntoihin, Kiinteistömaailman Maaninen suosittelee aloittamaan tinkauksen 5–10 prosentin alennuksella. Oikeinkin hinnoitelluissa asunnoissa on kuitenkin aina vähintään pieni tinkivara mukana, hän ajattelee.

”Myös myyjän kannattaa olla valmis neuvottelemaan. Noin 2–5 prosenttia on tinkimisen määrä, millä kaupat voivat usein syntyä.”

Huoneistokeskuksen Nuutinen ajattelee melko samoin: hän ei näe, että oikein hinnoitelluissa asunnoissa on varsinaista tinkivaraa, mutta aina voi kokeilla tinkiä noin 2–4 prosenttia.

 

Jos asunto on ollut todella kauan myynnissä, kannattaa tehdä reippaasti tarjous. Samoin kunnoltaan perustyydyttävissä asunnoissa tai remppakohteissa tinkiminen voi onnistua paremmin”, Maaninen sanoo.

Huoneistokeskuksen Nuutinen muistuttaa, että tällä hetkellä pitkä myyntiaika on vuosi. Muutaman kuukauden myynnissä olleet asunnot eivät siis ole olleet vielä pitkään myynnissä. Myös sijainnilla on etenkin pääkaupunkiseudulla tinkiessä merkitystä.

”Esimerkiksi kohteet, joiden lähellä ei ole palveluja ja asuminen vaatii autoa, eivät välttämättä ole niin haluttuja”, Nuutinen huomauttaa.

 

Näiden välittäjien esittämien tinkimisprosenttien eteen voi huoleta lisätä ykösen tai kakosen ja lähtee tarjoamaan sillä hinnalla. Heidän arvionsa eivät ole puolueettomia vaan heidän intressi on saada kauppa syntymään niin korkealla hinnalla kuin mahdollista. Ihan turha edes kysyä heidän mielipiteitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin just asunto. Oli ollut myynnissä ainakin 18 kk. Pyysi 188 t, tarjottiin 150.

Tehtiin kaupat 2 viikon päästä 155.

Työkaveri tarjosi viime syksynä kesämökistä 36.000 e, kun pyynti oli 52.000e. Sanoi, ettei nosta euroakaan tarjousta. Sillä syntyi kaupat.

Joku saattaa suuttua noin alhaisesta tarjouksesta, eikä myy

No mitä sitten. Jos suuttuu ja ei myy, niin se on hänen päätöksensä. Ostaja päättää mitä hän kohteesta korkeintaan maksaa. Myyjä vastaa omista tunteistaan, ei ne ostajan vastuulla ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011875851.html
 

Jos asunnon hintapyynnön kokee kalliiksi suhteessa muihin vastaaviin asuntoihin, Kiinteistömaailman Maaninen suosittelee aloittamaan tinkauksen 5–10 prosentin alennuksella. Oikeinkin hinnoitelluissa asunnoissa on kuitenkin aina vähintään pieni tinkivara mukana, hän ajattelee.

”Myös myyjän kannattaa olla valmis neuvottelemaan. Noin 2–5 prosenttia on tinkimisen määrä, millä kaupat voivat usein syntyä.”

Huoneistokeskuksen Nuutinen ajattelee melko samoin: hän ei näe, että oikein hinnoitelluissa asunnoissa on varsinaista tinkivaraa, mutta aina voi kokeilla tinkiä noin 2–4 prosenttia.

 

Jos asunto on ollut todella kauan myynnissä, kannattaa tehdä reippaasti tarjous. Samoin kunnoltaan perustyydyttävissä asunnoissa tai remppakohteissa tinkiminen voi onnistua paremmin”, Maaninen sanoo.

Huoneistokeskuksen Nuutinen muistuttaa, että tällä hetkellä pitkä myyntiaika on vuosi. Muutaman kuukauden myynnissä olleet asunnot eivät siis ole olleet vielä pitkään myynnissä. Myös sijainnilla on etenkin pääkaupunkiseudulla tinkiessä merkitystä.

”Esimerkiksi kohteet, joiden lähellä ei ole palveluja ja asuminen vaatii autoa, eivät välttämättä ole niin haluttuja”, Nuutinen huomauttaa.

 

Välittäjän neuvoilla kannattaa pyyhkiä persiinsä, sillä nykytilanteessa -30% on hyvä aloitus.

Kiitos tästä. Tiedän laittaa asuntoni myyntiin  30 % kalliimmalla, mitä odotan siitä saavani. 

No silloin et saa näyttöön ensimmäistäkään katsojaa. Onnea yritykseen.

Kaveri hermostuu heti tinkihommissa!

-Kopiovastaava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, meitä välittäjiä on niin monen tasoisia. Kuka tahansa voi alkaa myymään asuntoja, sempä takia myyjän kannattaa nähdä hieman vaivaa, ja tutkia, ketkä välittäjät osaavat asiansa, saavat asunnon myytyä hyvään hintaan. Myös koulutusta kannattaa katsoa, kuka tuntee asuntokauppalain, kuka taas on entinen jääkiekkoilija...lisäksi, myyntitulokset, onko saanut mitään myydyksi?

Tänä vuonna valitettavasti myyjillä tuntuu olevan trendinä että se, kuka tarjoaa mahdollisimman kovaa pyyntihintaa mahdollisimman pienellä palkkiolla valitaan välittäjäksi. Pitäisi hälytyskellojen soida heti.

Koulutuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvin myyjä tuntee markkinat, osaa hinnoitella ja ennenkaikkea osaavat myydä. Olen työelämässä tavannut nk. huippumyyjiä, joilla ei ole ollut mitään koulutusta tai koulutus on ollut tyyppiä taidehistorioitsija ja maatalouslomittaja,  mutta ovat olleet luonnonlahjakkuuksia myyjinä, luonnostaan huomaavaisia ja ystävällisiä tyyppejä, joilla on hyvä pelisilmä, tunnistavat miten kunkin asiakkaan kanssa pitää asioida ja osaavat myös hinnoitella myytävän tuotteen oikein. Tapaamistani kiinteistövälittäjistä täytyy sanoa että suurin osa onkin nimensä mukaisesti "välittäjiä", eka homma on se että katsovat miten mahdolliset asiakkaat on pukeutuneet ennenkuin itse päättävät onko niillä rahaa ja kannattaako niitä edes tervehditä. Vaikka välittäjällä olisi juristin koulutus mutta välittäjästä tulee yhtään sellainen fiba että on väärällä tavalla itsetietoinen tai ylimielinen, en antaisi asuntoani tälle tyypille myyntiin, koska se sama fiba tulee myös ostajille. Eli kannattaa tosiaan käyttää aikaa siihen että löytää oikeanlaisen myyjän, siinä säästää rahaa ja aikaa.

JEPJEP, äidinmaidosta imetty asuntokauppalaki ja tiedetään luonnonlahjakkuutena esim rakennustekniikat ja -tavat.

En kyllä itse antaisi arvokkainta omaisuuttani maatalouslomittajalle myyntiin...en edes taidehistorioitsijalle mikäli haluan olla täysin varma siitä, etten kohta istu asuntokauppariidan osapuolena.

Oman kokemukseni mukaan edes näillä diplomin omaavilla isojen ketjujen välittäjillä ei vuosienkaan kokemuksen jälkeen ole juuri mitään käsitystä rakennustekniikasta. Ja juuri mitään vastuutahan eivät myymästään kohteesta edes ota, mikäli käräjille mennään. Kauppakirjan tekemiseen se taito riittää. Joten tässä mielessä sillä välittäjän koulutustaustalla ei ole suurta merkitystä.