Ystäväni on täydellinen kotihengetär. En halua kutsua häntä meille.

Sinä tai kotisi ette kelpaa sellaisena kuin olette, niin voit jättää yhteydenpidon. Jos taas tunnet alemmuutta, niin ongelma on sinussa, ei ystävässäsi.

Toki on ihmisiä jotka haluavat päteä kodillaan jne. mutta on myös ihmisiä jotka ovat siistejä, nauttivat kotitöistä ja leivonta on intohimo.

Itse olen välimuoto, en jaksa välittää epäjärjestyksestä,, mutta yleensä hieman järjestelen ja kenties imuroin jos joku tuttu on tulossa käymään....en kuitenkaan aina jaksa. Rakastan leipomista, eli yleensä jos on erikoisvieraita tai juhlia niin tottahan toki leivon jotain ihanaa. Vien myös viemisinä monesti leivonnaisia. Joskus en jaksa enkä ehdi leipoa, vaan ostan kaupasta tarjoamiset.

Minusta tärkeintä että olet oma itsesi, ei niillä ulkoisilla puitteilla ole niin väliä.

joilla on erittäin huono itsetunto ovat sellaisia ankeuttajia, että ei mitään rajaa. Aina sitä marinaa, miten ei osata ja ei ole sitä ja tätä ja miten kaikki muut on parempia... Ole siinä sitten kannustava ja ystävällinen, kun toinen vain valittaa.



TOki jokainen tuntee huonouden tunteita, kokee vastoinkäymisiä ja harmistuu johonkin juttuun, mutta sellainen pessimistinen ja oman navan surkeutta jatkuvasti miettivä tyyppi vain vie ihan äyttömästi energiaa muiltakin.

Olen kuin kaverisi, kodin laittaminen on minulle rakas harrastus, johon laitan paljon aikaa ja rahaa.



Olisi hirveän julmaa, jos joku ystäväni hylkäisi minut sen vuoksi, että olisi noin kateellinen.



Etkö tajua, että kaverissasi ei ole mitään vikaa, sinussa on. Olet tyytymätön omaan elämääsi. Miksi et laita kotiasi, jos olet noin kateellinen? Vaatiihan se viitseliäisyyttä, mutta ehkä kannattaisi yrittää, vai eikö ystävä ole sen arvoinen.. Mitä kertakäyttökulttuuria. :( Ystävä ei taida olla ap:lle minkään arvoinen..

tai ainakin pitäisi mennä _ystävien_ kesken. Mutta jos on kyse esim. naapurista, muusta vähän kaukaisemmasta tuttavasta jonka kanssa kuitenkin kyläillään, niin ymmärrän tuskan.

Ystäväsi kaipaa sinun SEURAASI, NEUVOJA, HAUSKOJA JUTTUJA.. Ei sun pullaa, nättiä kotia jne jne. Oikeasti voi olla että kaveristasi on ihana tulla teille ja syödä sitä kaupan pullaa, nostaa jalat sille röhnösohvalle, mennä viltin alle ja jutella sun kanssa. Ystäväsi varmaan hoksaa että sun vahvuus ei ole kodin puhtaanapidossa, kokkailussa sun muussa vaan se vahvuus voi olla lohduttavat sanat, hauskat jutut tai joku muu. Ystäväsi vahvuus ja ilo taas saattaa olla emännöinti, ruoanlaitto ja ystävien "syöttäminen". Anna ystäväsi loistaa siinä ja ole sinä sellainen kuin olet. Eri asia jos ystäväsi nyrpistelee nokkaansa ja morkkaa teidän kotia. Silloin hän ei ole oikea ystäväsi.

Ystäväsi kaipaa sinun SEURAASI, NEUVOJA, HAUSKOJA JUTTUJA.. Ei sun pullaa, nättiä kotia jne jne. Oikeasti voi olla että kaveristasi on ihana tulla teille ja syödä sitä kaupan pullaa, nostaa jalat sille röhnösohvalle, mennä viltin alle ja jutella sun kanssa. Ystäväsi varmaan hoksaa että sun vahvuus ei ole kodin puhtaanapidossa, kokkailussa sun muussa vaan se vahvuus voi olla lohduttavat sanat, hauskat jutut tai joku muu. Ystäväsi vahvuus ja ilo taas saattaa olla emännöinti, ruoanlaitto ja ystävien "syöttäminen". Anna ystäväsi loistaa siinä ja ole sinä sellainen kuin olet. Eri asia jos ystäväsi nyrpistelee nokkaansa ja morkkaa teidän kotia. Silloin hän ei ole oikea ystäväsi.

Mielestäni ystäväni on asettanut riman liian korkealle minulle.

Eli koska olet itse laiska ja taitamaton kodinhoidossa, kaverisikin pitäisi olla, ettet kadehtisi häntä? En ole itsekään mikään kodinhengetär, mutta pakko sanoa että jo on aikoihin eletty. Ehkä on tosiaan parempi että purat kaverisuhteen...

Ja voin miltei kuvitella millaisia ne teidän vierailut on tämän kodinhengettären luokse, siis jos teitä on enemmän kuin sinä.

Siinä vaiheessa kun tarjottavat on pöydässä ja te katsotte tarjottavia, jotka ovat jotain muuta kuin ällöpullaa (oikeasti, hyi helvetti) niin te pyörittelette toisillenne silmiä.

Sitten kun on vierailu ohi, pääsette keskustelemaan "kun taas oli sellaista ja tälläistä".

Katkaise välit tuohon sinua "ajattelemattomaan" ystävääsi joka luultavasti ei tarvitse kateellisten panettelua.

Etkä sinä ole surkimus.



Ystävälläsi on myös huonot puolensa. Mieti mitä ne on ja hyväksy sen jälkeen, että niiden huonojen puolien lisäksi ystävälläsi on myös hyvät puolensa (kodin laitto ja leipominen).



Ja samalla tavalla mietit itsestäsi. Sulla on myös hyviä puolia, mieti mitä ne on. Ja sen jälkeen hyväksyt sen, että hyvien puolien lisäksi sulla on heikkoutesi (kodinhoito). Ja sitten muistutat itsellesi vielä, että silti sinulla on ne lukuisat hyvät puolesi, jotka ovat tärkeämpiä kuin ne huonot puolet.



Sillä eihän kukaan ole vain täydellinen tai epäonnistunut yksilö, vaan meissä kaikissa on sekä hyvää että huonoa.

Moi, mä oon just tuo kodinhengetär, joka tykkää että kotona on siistiä ja kaunista, kun tulee vieraita. Ja tykkään että pöydässä on jotain itsetehtyä hyvää. Mutta se ei todellakaan tarkoita että odotan samaa muilta. Kukin tyylillään ja musta on ihanaa käydä ystävien ja kavereiden luona riippumatta siitä miten siellä on siivottu ja onko pullat itse tehtyjä. Mulle koti on tärkeä ja esteetikkona tykkään että se on kauniskin. Sitten on toisenlaiset asiat jotka eivät niin kiinnosta (tästä joku jo hyvin kirjoittikin) ja se on minun alemmuuskompleksini aihe... en jaksa olla kiinnostunut esim. muodista tai facebookin uusista käänteistä, mutta välillä tunnen kateutta ihmisille jotka jaksava ja haluavat. Mutta eipä todellakaan ole tullut mieleen välejä katkaista.



Mutta jos tämä asia sinua oikeasti vaivaa, ainahan voitte vaikka tavata kahvilassa. kutsut ystäväsi sinne ja sanot tarjoavasi leivoskahvit, jos vastavuoroinen tarjoilu on sinulle tärkeää. Mutta tärkeintähän lienee näkeminen.

mutta en hyväksy ystävyyden uhraamista tuon asian edessä.

Minä olen kodinhengetär, ja tykkään laittaa kodin kuntoon ja pöydän koreaksi kun ystäväni tulevat käymään. Kamalaa ajatella, että sen takia he eivät kutsuisi minua koteihinsa!

On minullakin omat alemmuudentuntoni. En ole niin kiinnostunut muodista tai muista tämänhetken jutuista, että olisin ikinä ajan tasalla pukeutumisen, musiikkitietämyksen, uusien elokuvien tai tv-sarjojen suhteen. Ystäväni sen sijaan ovat hyvinkin tyylikkäitä ja pinnalla uusista kuvioista. Ja vaikka se harmittaakin omasta puolestani (siis kun ei vaan tule skarpattua noilla aloilla) niin ystävieni tapaaminen vie AINA voiton siitä, että jäisin kotiin vertailemaan missä olen heitä huonompi.

Ja tämän kirjoitti kuutonen.

jos tuollainen seikka tulee ystävyytenne väliin...?

Päätös on tietysti sinun, mutta kuulostaa ankealta että ystäväsi menettää sinun seurasi siksi, että on itse "kodinhengetär".

pitäisi siivota ja leipoa aina kun hänet pyytää kylään, koska hänkin tekee niin. Kutsun mielummin kavereita, jotka eivät itsekään näen niin paljon vaivaa kyläilyni suhteen. Silloin voin hyvällä omalltunnolla jättää keittiön kaapit puunamatta, sisustuskukat ostamatta ja kakut leipomatta. Ei haittaa vaikka tarjolla on vain kahvia ja kaupan keksejä. Ymmärtääkö kukaan pointtiani?

jos ystäväsi kotona on AINA siistiä ja kakut leivottuna, eikä se liity mitenkään sinuun erityisesti? Pitäisikö hänen sitten tarkoituksella sotkea ja jättää leipomatta, ettei sulle tulisi alemmuudentuntoa, vai mitä toivoisit? Oikeasti, jos sua kaihertaa noin paljon niin rupea hyvä ihminen itsekin siivoamaan ja leipomaan, sillähän se järjestyy... Ainakin jäisi vähemmän aikaa oman navan tuijotteluun, jolta tämä avaus väkisinkin kuulostaa...

mä ainakin ymmärrän ap:n pointin. Yleensä ihmiset haluavat samantasoista seuraa, eikä sellaista, että toinen on paljon parempi. Tai paljon huonompi. On kai se nyt ymmärrettävää, että jos toisella on kaikki aina täydellistä kun siellä käy, ja itse ei osaa niin täydellistä järjestää tai ei ole rahaa, niin on vain mukavampaa kutsua niitä yhtä epätäydellisiä kylään. Kyllä se kodinhengetär varmaan kylässä ollessaan tahattomasti ajattelee, etteivät muut yllä hänen tasolleen ja sitä joutuu sitten häpeämään.

Olen kehittänyt ongelman tällaisesta pikkujutusta. Ystävälläni on ihana, hyvällä maulla ja isolla rahalla sisustettu talo. Hänellä on aina siistiä ja tarjoilussa on nähty todella vaivaa. Kyläilyt on olleet todella nautittavia. Nyt en kuitenkaan enää kehtaa hänen luokseen mennä, sillä en haluaisi kutsua häntä meille. En todellakaan ole mikään kodinhengetär, vaikka kotona olenkin suurimman osan aikaa. Meillä on kaikki vähän rempallaan, eikä siisteyskään ole huippuluokkaa. Tarjoilut epäonnistuu usein, kun yritän liikaa. Kotimme ei ole lähelläkään heidän tasoaan. Mielestäni ystäväni on asettanut riman liian korkealle minulle. Tosin hän usein valittaa, että häntä ei kutsuta kylään, mutta kaikki tulevat mielellään heille. Joten en ehkä ole ainoa, joka näin tuntee.

Ja mieti tarkasti, mita ystavyys ihan oikeasti tarkoittaa :-)

Ja sitten jatat alemmuudentunteesi roskakoriin.

Mulla elamantilanteesta johtuen on ollut 10vuotta kotiapulainen, joka tekee suurimman osan ruuista, mita me syodaan. Olen aika surkea kokki, en jaksa leipoa pullaa, tykkaan tehda kahvikakkuja. Mutta, se ei ole ikina estanyt kutsumasta kylaan niita kodinhengettaria. Ihan oikeasti, mita merkitysta silla on, onko pulla kaupan pullaa vai kotona leivottua? Se hetki, etta istuu toisen kanssa parantaa maailmaa, on se paaasia koko vierailussa!

sanoi asian erittäin hyvin!

Juuri niin varmaan on. Ole rennosti vaan oma itsesi!

Ei se tarkoita, että tuollainen ystävä odottaa kaikilta samaa, ei varmasti! Mullakin on kokki ystävä, ja hyvin uskallan hänellekin tarjota omaa pöperöäni ja hyvin ne hänelle kelpaavat!



Rohkeasti vaan!

En pyydä meille ihmisiä, jotka kaiken lisäksi huokailevat kiiltävän kotinsa pölyisyyttä ja sitten heitä pitää kilvan kiitellä kauneudesta ja ahkeruudesta vielä lisää.



Hehän kuolevat meidän sotkuihin, pullanmuruihin ja epäjärjestykseen!!

laitosta, kostat sen hänelle välttelemällä häntä? Eiköhän ystäväsi tiedä sinun kokkailutaitosi ja ole vain kiinnostunut seurastasi.

että voin jotenkin vaikeasti kun hän tulee meille, enkä yllä läheskään hänen tasoonsa emäntänä. Enkä tunnum olevan ainoa. Mielummin kutsun sen kaverin, jolla huushollin pito on samanlaista kun meillä ja tarjolla usein kaupan pullaa. Ja ei aina sitäkään. ap

mutta alemmuutta ja kateuttahan tuo on. On myönnettävä että ei ole yhtä pätevä emäntä, mutta samalla tajuttava, ettei se ole ystävyyden ja kyläilyn tärkein asia. Tärkeintä on se lämpö mitä välillänne on.



Eipä silti ei minunkaan tee mieli kutsua meille erästä joka fb:ssä lähinnä kuvailee kalliita sisustusostoksiaan, bisneksiään ja kalliita harrastuksiaan.

jos tuollainen seikka tulee ystävyytenne väliin...?



Päätös on tietysti sinun, mutta kuulostaa ankealta että ystäväsi menettää sinun seurasi siksi, että on itse "kodinhengetär".

ystävällesi. Ihan älytöntä miten ihmiset voi ajatella aina vaan pahaa toisesta. Jos toinen on luonteeltaa siistimpi ja ns. "kotihengetär" niin onko se oikeutettua että sinä et halua olla hänen kanssaan tekemisissä jotta sun ei tartte kutsua häntä sun kotiisi. voi herranjestas miten pinnallista ajattelua ihmisillä on. Mut jos toi on susta oikeutettua toimintaa niin anna mennä vaan. Sitä sun ystävääsi ei tod. näk . kiinnosta pätkääkään miltä sun kodissas näyttää..