Lue keskustelun säännöt.
keitä oikein luulette olevanne?
07.11.2011 |
kun täällä seuraa keskusteluja ja vastauksia,tuntuu,että joka toinen kommentti on tahalleen loukkaava,ilkeä,tai alentava.Onko teillä jokin pakkomielle,vai niin surkea itsetunto,että on tänne palstalle pakko tulla haukkumaan ja pahoittamaan toisten mieli?Erimielisyyksiinkin voi vastata asialliseti ja rakentavasti ja YSTÄVÄLLISESTI.
terv.mielensä turhaan pahoittanut
Kommentit (11)
heikolla itsetunnolla varustettu, mutta en myönnä, että tahallisesti vastailisin ikävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miksi täällä käyttäydytään niin ilkeästi. Esikoisen synnyttyä 2001 ollessani täällä palstalla oli ihan erilaista. Oikeasti sai hyviä neuvoja eikä haukkuja.
Itse "haukahdan", kun huomaan, että joku on tehnyt ihn ihmeellisiä ratkaisuja = erilaisia kuin itse. Esim. tuolla joulunviettokeskusteluissa avauduin (en kai haukkunut pahasti), kun tuntuu niin tyhmältä, että joku sukulainen pilaa joulun.
Luulen että täällä on muutama ihminen jotka kirjoittelee urakalla inhottavasti... Ei kannata ottaa vakavasti, koska heitä mahtuu aina joukkoon, kun on kyse foorumista jonne ei tarvitse kirjautua omalla nimellä. Joku saa siitä nautintoa että voi pahoittaa anonyymisti ihmisten mieliä, joku voi olla mielisairaskin....
Meitä tavallisia, empaattisia ihmisiä on varmasti suurin osa. Anna valua kuin vesi hanhen selästä, niin mä teen. Jos negatiivisuus kuitenkin vaikuttaa mielialaasi, mikä on ihan normaalia, niin sitten voi etsiä jonkun kivemman paikan, missä puututaan tarkemmin ilkeilyihin... Niihin vaaditaan kirjautuminen, joten kirjoittelu einole ihan näin värikästä kuin täällä.
Luulen että täällä on muutama ihminen jotka kirjoittelee urakalla inhottavasti... Ei kannata ottaa vakavasti, koska heitä mahtuu aina joukkoon, kun on kyse foorumista jonne ei tarvitse kirjautua omalla nimellä. Joku saa siitä nautintoa että voi pahoittaa anonyymisti ihmisten mieliä, joku voi olla mielisairaskin.... Meitä tavallisia, empaattisia ihmisiä on varmasti suurin osa. Anna valua kuin vesi hanhen selästä, niin mä teen. Jos negatiivisuus kuitenkin vaikuttaa mielialaasi, mikä on ihan normaalia, niin sitten voi etsiä jonkun kivemman paikan, missä puututaan tarkemmin ilkeilyihin... Niihin vaaditaan kirjautuminen, joten kirjoittelu einole ihan näin värikästä kuin täällä.
Käyn täällä enää harvoin, sen verran ilkeitä kirjoituksia on. Jos kysyn vaikka lapseni allergiasta tai ruokaohjeesta, niin aina tulee myös p*skaa niskaan. Toivottavasti niillä ei ole lapsia!
siitä on jo pari viikkoa kun viimeksi kirjoitin esim siitä,kuinka minulla on paha mieli,kun mieheni oli jättämässä minut juuri kun olin kertonut olevani raskaana ja sanoi olevansa ahdistunut,koska ei tuntenut minua kohtaan yhtä paljon kuin exäänsä silloin kun seukkasivat.
vastauksissa olin riippuja,valittaja yms...minun piti kuulema lopettaa turha valitus.
en koskaan valittanut siis miehelleni ääneen,tänne palstalle kirjoitin vain,kun itketti.ja tällaista vastausta sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä on jo pari viikkoa kun viimeksi kirjoitin esim siitä,kuinka minulla on paha mieli,kun mieheni oli jättämässä minut juuri kun olin kertonut olevani raskaana ja sanoi olevansa ahdistunut,koska ei tuntenut minua kohtaan yhtä paljon kuin exäänsä silloin kun seukkasivat.
vastauksissa olin riippuja,valittaja yms...minun piti kuulema lopettaa turha valitus.
en koskaan valittanut siis miehelleni ääneen,tänne palstalle kirjoitin vain,kun itketti.ja tällaista vastausta sain.
Tällä palstalla on niin paljon provoja ja ihmiset lukevat viestit ja kirjoittavat vastauksensa usein niin nopeasti (siltä ainakin näyttää), että joillakin ei ehkä ole aikaa tai halua syventyä kunnolla avaamaansa viestiin. Tuollainen vakava aloitus voi tuntua mahdottomalta ratkaista, joten on helpompi syyllistää aloittajaa kuin etsiä rakentavaa ratkaisua. Tämähän ei ole varsinaisesti mikään terapiapaikka, vaikka usein ihmissuhdeongelmiakin käsitteleviin aloituksiin tulee ihan fiksuja vastauksia ja pään silittelyä.
Toisaalta syyllistäjilläkin on siinä mielessä hyvä pointti, että sinun ongelmasi on se, että SINÄ pahoitat mielesi ensin miehesi typerästä kommentista (jssap!) ja sitten vastaajien typeristä kommenteista. Ehkä sinun kannattaisi kasvattaa hiukan paksumpi nahka tai ainakin suhtautua huumorilla. Jos olet mennyt hölösuisen miehen kanssa naimisiin, kestät varmaan pari hölösuista kommenttia anonyymilla keskustelupalstallakin. Ei tämä niiin vakavaa ole.
sen sijaan, että vietätte aikaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammat, tehkää kotityönne sen sijaan, että vietätte aikaa täällä.
Entäpä, jos itse menisit tekemään niitä kotihommia ja lopettaisit täällä roikkumisen.
siitä on jo pari viikkoa kun viimeksi kirjoitin esim siitä,kuinka minulla on paha mieli,kun mieheni oli jättämässä minut juuri kun olin kertonut olevani raskaana ja sanoi olevansa ahdistunut,koska ei tuntenut minua kohtaan yhtä paljon kuin exäänsä silloin kun seukkasivat.
vastauksissa olin riippuja,valittaja yms...minun piti kuulema lopettaa turha valitus.
en koskaan valittanut siis miehelleni ääneen,tänne palstalle kirjoitin vain,kun itketti.ja tällaista vastausta sain.
Mietin vaan, että olenkohan tavallista enemmän teflonia kun en ole koskaan loukkaantunut av-jutuista. Testaisin olisinko sinuna loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mun äijäni olisi jättänyt mut silloin kun olin raskaana, niin olisi ollut ihan se ja sama mitä se olisi selitellyt syyksi. Ja ei se todellakaan tee ihmisestä mitään valittajaa tai riippujaa, hyvänen aika! Kyllä tuollaisesta saa aiheesta vetää herneen nenään. Etenkin kun raskaana muutenkin asiat tuntuvat paljon pahemmilta (tai paremmilta) kiitos hormonien.
Urpo mies, toivon sulle paljon, paljon parempaa. Niille, jotka kitisevät että ero johtuu siitä, että toinen on riippuva, valittava jne. voin todeta, että ensimmäisessä liitossani olin kiltti, annoin tilaa, en koskaan ollut mustasukkainen tai riippuva, en valittanut. Silti mies otti nuoremman. Seuraavan kun tapasin, niin olin niin paskamainen ja hankala kuin vain osasin. Ajattelin että jättää samantien niin ei tarvitse vuosia odotella. Kun pohdimme naimisiin menemistä, niin kysyin onko varma että haluaa tällaista naista loppuikänsä katsella. Kuulemma oli ja nyt on kaksi lasta, 5 vuotta avioelämää takana ja muutenkin mukavaa. Luottamus on palautunut ja en enää valita turhasta tai ole mustasukkainen.
Suhteessa on tärkeää että voi olla oma itsensä. Jos se ei toteudu, niin ei sitä kannata siihen lähteäkään.
Olen pyörinyt täällä vuosia, ja saatan osata laittaa ongelmasi perspektiiviin. Eli laita linkki tai kuvaile tilanne, jossa turhaan pahoitit mielesi.