Miten voisin oikeasti muuttua?

Syynä siihen että et tee mitään on saamattomuus. Et vaan saa asioita aikaiseksi, edes silloin kun pitäisi. Jos haluat muuttua tartu toimeen. Aloita vaikka ihan pienistä asioista. Lähde lenkille, vie roskat, siivoa. Sitten siirryt isompiin asioihin,

Hyvä kirjoitus ja pystyn samaistumaan. Ei tullut mustakaan matkaopasta, joka vaihtaa paikkaa toinen toistaan eksoottisempaan kohteeseen ja jolla on upeita romansseja paikallisten komistusten kanssa. Tulin jo nuorena äidiksi ja sain heittää haaveet nurkkaan. Kun lapset aikuistuivat olin jo liian vanha lähtemään toteuttamaan nuoruuden unelmiani, jämähdin ja tätiydyin tänne koti-Suomeen. Ystävät voin laskea yhden käden sormin, enkä meinaa edes heihin jaksaa yhteyttä pitää.

Ihmisellä on hyvä olla haaveita ja unelmia, oikeasti elämä vie ja me vikisemme.

Olet ainakin hyvä kirjoittaja. 

Miten käy, jos olet saanut aloitettua jonkin tekemisen: pystytkö silloin jatkamaan tai onko tekemisen jatkaminen yhtään helpompaa kuin aloittaminen? 

Haluaisit olla huoleton, mutta sen jälkeen alat selittelemään nimenomaan tuollaisia huolia. Lopeta käyttämästä ajatuksia siihen millä tavoin asiat voi mennä huonosti. Jos huomaat, että murehdit, vaihda tietoisesti ajatusten aihetta ja toista tätä sitkeästi aina tarvittaessa, niin näin saat ajatusrakenteisiisi muutosta.

Joku viisas on joskus sanonut että: ihminen muuttuu kun nykytilanteen tuska on suurempi kuin muutoksen tuska. 

just do it

Haluatko oikeasti olla rento, sosiaalinen ja menevä vai toivoisitko olevasi sellainen siksi, että saisit muilta ihailua ja hyväksyntää?

Joskus tavoittelee muiden toiveita ja ihanteita omiensa sijaan. Tämä on yleensä täysin alitajuista ja voi johtua mm. siitä, ettet ole saanut arvostusta omana itsenäsi tai tilaa kasvaa ja löytää niitä sinulle sopivia juttuja. Sekin on tyypillistä, että mitä enemmän paineita asetat itsellesi muuttumiseen, sitä työläämmältä ja vaikeammin saavutettavalta se tuntuu. 

Sinun ei missään nimessä tarvitse haudata toiveita paremmasta elämästä. Toisinaan saattaa vain olla hyvä pysähtyä hetkeksi tutkiskelemaan, onko tämä tavoittelemasi suunta sinulle se oikea. Perustuuko se aidoille haluillesi ja tavoitteillesi vai pikemmin mielikuvien varaan?

Analysointilässytyksen sijaan nostat perseesi sohvalta ja alat TEHDÄ asioita tekemisen miettimisen sijaan. Toiminta luo toimintaa. Ja tuossa vaiheessa on melkein ihan sama mitä teet, tee edes JOTAIN (vauvapalstalle kirjoittamista tai netin selaamista ei nyt lasketa.)

Se iloinen aikaansaava tekijäkin voi muuttua aikaansaamattomaksi ja apaattiseksi, jos huomaa ettei lopputulos ollutkaan vaivan arvoinen.

Suomessa on vieläkin se ankea periaate että otsasi hiessä sinun täytyy leipäsi tienata, teetätetään hirvittävästi työtä mutta et saa palkaksi juuri mitään. Muut korjaavat työsi hedelmät itselleen ja itse et saa mitään. Ei ihme että ihmiset ovat apaattisia, voimattomia, aikaansaamattomia ja aloitekyvyttömiä, se on lannistavaa kun suuri työ valuu hukkaan.

Jos kutsut vieraita kylään, niin tee esim. lasagne etukäteen. Tee kaksi vuokaa. Toista voit maistaa, että onko hyvä. Sitten vain lämmität vieraille se toisen, jos oli hyvä.

Mitä mahdollisimman pientä spontaania voit tehdä tänään? Ostaa ja maistaa uutta juustoa? Mennä kirkkoon? Sanoa kassalle, että onpa sateinen/kylmä/kaunis ilma?

Minä komppaan tuota aiempaa kirjoittajaa, joka kysyi, että ovatko nuo unelmasi varmasti omia unelmiasi, vai sellaisia, joista ns. kuuluu haaveilla ja joilla saisit ihailua muilta ihmisiltä?

Minäkin katselin joskus äkkilähtöjä ja eksoottisia lomakohteita. Kävin Budapestissä, ja siellä tajusin, ettei matkailu oikeastaan ole mun juttu. En jaksa selvitellä, miten vieraissa paikoissa liikutaan; en jaksa jännittää, että uskallanko ottaa taksin; hienosta kaupungista mietin, että täällä on näyttänyt varmaan upealta silloin, kun täällä ei vielä ollut ihmisiä ja luonto oli koskematon. Oli se kiva reissu, mutta sen jälkeen en ole käynyt juuri missään. Ymmärsin, että mua kiinnostaa kotimatkaan matkailu ja erityisesti luontokohteet paljon enemmän kuin upeat ig-kuvat luksusrannoilta mojito kädessä.

Mullakin käy ystäviä vaan harvoin, ja yleensä silloin tarjoan kahvit/teet ja jotain kaupan (tai joskus itsetehtyä) kahvileipää. Tuollaiseen kynnys olis ehkä sullakin matalampi kuin päivälliskutsuun viineineen?

Tee sellasia asioita mitkä just sua kiinnostaa. Jos kiinnostaa kokeilla puutarhanhoitoa, niin laita tänä keväänä jotain basilikaa ikkunalaudalle. Jos kiinnostaa retkeily, niin käy istumassa laavulla jossain Sipoonkorvessa termarikaakaon kanssa (ei nuotion sytyttelyä ym. hankalaa). Jos kiinnostaa pyöräily, niin osta mummopyörä torista ja polje oman asuinalueen ympäri. Jos kiinnostaa juoksu, niin käy kilsan mittaisella hölkällä eniten urheilullisilta näyttävissä vaatteissasi. Älä lähde vuokraamaan autoa jostain Montenegrosta, jos se on jonkun ihan muun ihmisen elämää kuin sinun elämääsi.