Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistäkin että olette joutuneet kokemaan kohtuuttomia asioita elämässä?
28.03.2026 |
Sellaisia mitä ihmisten ei yleensä tarvitse kokea.
Esimerkiksi vanhempien ero tai vangemman kuolema, kiusaaminen, oma ero, vaikeudet työelämässä ja sellaista.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kukaan tietenkään voi tietää toisten ihmisten elämästä. Siksi voi tuntua että itse on kokenut vaikka ja mitä ja toiset eivät mitään.
Ei kuolema ole mitenkään kohtuutonta. Se on osa elämää koska jokaisen on kuoltava joskus. Kohtuutonta on jos joku ei koe vanhempiensa kuolemaa. Silloin hän kuolee itse liian nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuolema ole mitenkään kohtuutonta. Se on osa elämää koska jokaisen on kuoltava joskus. Kohtuutonta on jos joku ei koe vanhempiensa kuolemaa. Silloin hän kuolee itse liian nuorena.
Samaa olin tulossa sanomaan. Varsin moni kokee vanhempiensa kuoleman. Hyvin moni kokee myös vamhempiensa tai oman eron.
Ja vaikeudet työelämässä.
Tätä sanotaan elämäksi, siihen kuuluvat myös vaikeudet. Ap:n mainitsemat eivät ole mielestäni mitenkään tavanomaisesta poikkeavia.
Turhaa niillä vastoinköymisillä on yrittää keulia, siinä vaan nolaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu. Kokemukset kuuluvat elämään sen tärkeänä osana. Mutta se mikä odottaa edessäpäin, eli ne paratiisin sata neitsyttä, jotka minulle on varattuna, niin se tuntuu liioittelulta, ja kolme tai neljä riittäis ihan hyvin.
Se on ap eristyneisyytesi syytä miksi koet noin. Selailetko vielä kuvasomepaskaa päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien ero ei ollut mielestäni mikään kohtuuton tragedia vaan ihan normaalia elämää. Jotkut muut tapahtumat ovat ylittäneet sietokyvyn ja oireilleet traumoina ja masennuksena, mutta nykymaailmassa moni ihminen kokee jatkuvasti paljon kamalampia asioita, joten en voi sanoa että omat kokemukseni olisivat kohtuuttomia. Terapian myötä en ole myöskään jäänyt enää tuleen makaamaan, kun en halua että ne asiat määrittävät loppuelämääni. Olen oikeastaan etuoikeutettu, kun olen päässyt elämässä eteenpäin.
En tiedä, mitä muut ovat kokeneet, mutta isän irrottaminen hirrestä oli ehkä liikaa parikymppiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se siltä joskus tuntuu.
Lapsuuden köyhä alkkisperhe häpeäkokemuksineen, raskaudet nuorena, hakkaavat ja muuten huonot miehet, erot, yksinhuoltajuus, ongelmat lasten kanssa ( nepsyjä ---> erityisluokat, käynnit ties missä paikoissa hoidon takia, kotona ongelmia, kouluissa ongelmia, huosta, päihteet ja lopulta lapsen rikollisuus ja kaman käyttö sekä vankilatuomio, ainainen pelko tuon lapsen kuolemasta), yksinäisyys, aikuisajan masennus ja köyhyys edelleen, huono ammatti, paha velkaantuminen ja niiden makselu kaikin palkoin, huono sijoittuminen oikein mihinkään elämässä. Tukiverkkojen puute, vanhempien hautaaminen todella aikaisin. Erakoituminen, masennus. Erilaisuuden tunne.
Kumppania ei löydy. Olen alkanut juomaan suruuni yksin.
Mitäs muuta saisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Elämä on leffaa on mielestäni tyhmä lause. Elokuvat on tehty nimenomaan elämän pohjalta. Ja vähän sama juttu tällaisissa tilanteissa, kuuluu elämään, onko kaikki kivaa, ei todellakaan mutta siitä huolimatta kuuluu elämään.
Ei kukaan noin sano. Elämä on laiffii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä sitten kulkee kohtuuttoman ja normaalin raja näissäkin tapauksissa? Omat vanhemmat pahoinpitelivät minua (siis ihan sellaista luita murtuu ja ihoa poltetaan tyylistä sekoilua) kun olin lapsi ja aina välillä mietin, että kai se jollain tapaa kohtuutonta oli. Huostaanoton jälkeen sain kuitenkin huomata, että kaltaisiani on paljon, että onko se nyt sitten kohtuutonta vai epäreilua, mutta kuitenkin jollain tapaa normaalia.
Ainakin matkan varrella olen oppinut sen, että ei ole mitään kohtuullisuutta-, säätelevää voimaa tai karmaa olemassa. Yleensä paskaa tulee tuulettimeen sarjoissa eli ensin tulee yksi potkaisu päähän jolla putoat polvilleen ja sen jälkeen pari potkua lisää kun olet jo maassa. Sitten sieltä noustaan hiljakseen ylös ja jossain vaiheessa pienet kolhut eivät tunnu enää missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä muut ovat kokeneet, mutta isän irrottaminen hirrestä oli ehkä liikaa parikymppiselle.
Jaa
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä muut ovat kokeneet, mutta isän irrottaminen hirrestä oli ehkä liikaa parikymppiselle.
Ei ole helppoa, mutta ei ainutlaatuista. Mun kaveri hakkasi 12 vuotiaana auton ikkunaan ulkoapäin ja sisällä oli isä häkämyrkytykseen oman käden kautta lähteneenä.
Pääasia että selviytyy hengissä kutakuinkin ehjänä, kaikki eivät onnistu siinä.
Tuntuu kyllä. Ja ärsyttää, että siskollani on tasan 0 perinnöllistä sairautta ja minulle tuli ne kaikki.
Lapsuudenkaveri kuoli perhesurman uhrina, tekijänä heidän isänsä. Onhan tuo jotqin ihan muuta kuin vanhemman kuolema, jotain niin käsittämättömän mustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä muut ovat kokeneet, mutta isän irrottaminen hirrestä oli ehkä liikaa parikymppiselle.
Ei ole helppoa, mutta ei ainutlaatuista. Mun kaveri hakkasi 12 vuotiaana auton ikkunaan ulkoapäin ja sisällä oli isä häkämyrkytykseen oman käden kautta lähteneenä.
Mitä se auttoi?
Elämä on leffaa on mielestäni tyhmä lause. Elokuvat on tehty nimenomaan elämän pohjalta. Ja vähän sama juttu tällaisissa tilanteissa, kuuluu elämään, onko kaikki kivaa, ei todellakaan mutta siitä huolimatta kuuluu elämään.