Miten pystytte elämään normiarkea pelkäämättä

Elän uutispimennossa, ihan pihalla mitä maailmalla tapahtuu.

Pelkään niin montaa muuta asiaa että sodanpelko jää niiden alle peittoon.

Päivä kerrallaan, Jumalaan luottaen. En pelkää. 

Varo enemmän että punkki puree sinua ja tulet hulluksi. 

Ajattelen että tulee mitä tulee, sitten koitan siitä selvitä. Pappakin selvisi talvisodasta. 

Ihan hyvin.  Täytän pian 65 vuotta enkä ole elänyt päivääkään niin,  että maailmassa olisi ollut rauha eikä mitään uhkatekijöitä missään. 

En lue liikaa uutisia.

En pelkää sotaa ja enkä ajattele sitä melkein ollenkaan. Liikaa kaikkea on nyt menossa niin ei jaksa kiinnostaa.

Mitä pitäisi pelätä?

Niitä taivaalta putoavia puukkoperse mummoja vai?

Ei niitä oikeasti putoile.

Keskity vain niihin asioihin mihin pystyt oikeasti itse vaikuttamaan. Sodat ovat mitä ovat.

Hyvä lääkitys auttaa neuroottista ja pakko-oireista ihmistä kuten minä (on jo auttanut 20+ vuotta). Lisäksi jätän uutisten seuraamisen hyvin vähälle, koska siellä on myös niin paljon spekuloivaa ja/tai sensaatiohakuista sisältöä (tyyliin "Leviääkö kriisi X maailmansodaksi?" tai "Putinin hyytävä lausunto - onko Suomi seuraava kohde?")

Miten voisi elää normaalia arkea jos pelkäisi koko ajan? Sehän vaikuttaisi kaikkeen tekemiseen ja tekisi elämän epänormaaliksi.

Lääke on joka tasaa hermoja vähän samalla kuin sykettä. Mutta pyrin pois peloista. Nuorena pelkäsi. Rahatilanne pelottavin. Ja vanhemman vanheneminen. Kaupungin ongelmat. Hyvää on paljon kun löytää ne.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään niin montaa muuta asiaa että sodanpelko jää niiden alle peittoon.

Juuri näin, läheisten terveys huolettaa, rahatilanne jne niin paljon että sodan uhka ei saa otetta.

En pystykään. En luota enää tulevaisuuteen ja unohdan pelon vain harvakseltaan.

Ei tämä periaatteessa ole sen kummempaa aikaa kuin ennenkään. Aina on ollut sotia ja levottomuuksia. Media vaan mässäilee niillä nyt enemmän ja ihmiset seuraa uutisia enemmän ja se tekee pelokkaaksi.

En minä ole huolissani sodista yms. On muutakin ajateltavaa, mukavia ja joskus ikäviäkin asioita. Perimmäinen asenteeni on että Herran haltuun. 

Rukoilen aina iltarukouksessani myös sodista kärsivien ja Suomen rauhan puolesta. Rukoilen iltarukouksen aina 4-5 tuntia ennen maate käymistä niin olen vielä skarppi rukoillessani eikä tarvitse yötä vasten ajatella tuollaisia aiheita.

Keskimääräistä parempi fyysinen kunto verrattuna ikätovereihin luo turvaa vaikka se ei edes suojaa, mutta kokemus on eri. Sitä myös oppii välttelemään sellaista mikä aiheuttaa. 

Ukraina teki maanantaina drooni-iskun tuohon Suomen lahden toiselle puolen 40 km päähän Koivistolle. Aamupuolella hävittäjien melu oli niin kova. Ettei saanut enää nukuttua. Ei teillä siellä muualla päin Suomea ole vielä mitään hätää.

Minä elän elämääni - olisi aivan kaameaa jos joka päivä olisi jotain pelättävää. Elämä on ihan mukavaa ja rauhallista eikä pelättäviä asioita sentään kaikkialla ole. En mitään muiden maiden sotia pelkää enkä muutakaan. Mitä pelonaiheita sitä taviksella oikein on?