Miten hyväksyä ettei löydä rakkautta, mene naimisiin tai saa lapsia?
Olen todella ahdistunut ja en saa tätä ajatusta päästäni. Rakkautta oli ja meni, enkä enää tapaa ketään kiinnostavaa tai edes uskalla rakastua tai olla avoin. Haluaisin lopullisesti keskittyä ihan muihin asioihin joista on jotain nettohyötyä mutta haaveista luopuminen on kovin hankalaa. Takana on mm. perutut häät ja jätetyksi tuleminen ja alan olla vanha. Tuntuu että koko elämä on pilalla.
Kommentit (16)
Rakkaus, ihmissuhteet ja lapset eivät ole ihmisoikeus edes naiselle femseli.
Ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Pidä mieli avoimena, ap.
Neuvoisin sinua AP asennoitumaan niin, että et edes yritä löytää romanttista kipinää parisuhteessa, vaan tästä lähtien tyydyt kaverilliseen tunteeseen. Eli seuraavan kerran kun tapaat miehen, joka on ihan kiva ja synkkaa hyvin henkisellä tasolla, niin edes yrität panostaa siihen etkä lopeta juttua vain siksi, ettei sinulla ole romanttisia tunteita häntä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Pidä mieli avoimena, ap.
Voithan hypätä järveen ja katsoa jos joku kala huolisi sinut?
Tää on oikeesti ihan hirveä kriisi kun jää ilman perhettä ja rakkautta. Meillä naisilla vielä kun ikä tulee vastaan. Itse olen koko elämäni kaivannut lämpöä, rakkautta, toinen siinä vierellä. Yhdessä rakentamista.
Keskittymällä hyvään muualla. Onko moni mies sen arvoinen edes, että ahdistuu ja käyttää elämänsä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Tää on oikeesti ihan hirveä kriisi kun jää ilman perhettä ja rakkautta. Meillä naisilla vielä kun ikä tulee vastaan. Itse olen koko elämäni kaivannut lämpöä, rakkautta, toinen siinä vierellä. Yhdessä rakentamista.
Nämä eivät ole mitään ihmisoikeuksia. Jos jäät ilman niin jäät ilman, opettele elämään yksin tai hakeudu hoitoon.
Rumat miehet ei saa rakkautta eivätkä pääse naimisiin. Rumat naiset saa koska tahansa jos laskevat rimaa ja kelpuuttavat ruman miehen mutta ei se kai ole mahdollista että nainen laskee rimaa. Minä en ole saanut rakkautta koskaan. T: mies 50.
Itse kaipaan noista vain rakkautta (tässä yhteydessä nimenomaan kumppanilta), joten ei niin paljon käsiteltävää kuin ap:lla. Tämän ko. asian kanssa voin sanoa kokeneeni suurta tuskaa pitkän aikaa, mutta nyt tuntuu, että se varmaan alkaa asettua... Jonkinlaiseen surulliseen pohjavireeseen. Ehkä sekin siitä ajan myötä haalistuu. Kun ei asialle vain mitään voi. Joskus vielä kuvittelin oikeasti "ratkaisevani" tämän, niin ettei enää tuntuisi pahalta, mutta nyt tuntuu elämä näyttävän, että tällaistenkin asioiden kanssa pitää vain elää... Elämässä on sekä hyvää että surua. Niin se vain näyttää menevän.
Vierailija kirjoitti:
Jos kauheasti ahdistaa niin köysi on halpaa ja painovoima ilmaista.
Älä ap välitä näistä oksennuksista. Erään narsistihuoran huutosakki rakastaa ulkoistaa omat virheensä ja pahoinvointinsa muille.
Yritätkö edes? Montaako miestä olet pyytänyt treffeille?
Ei siihen tarvitse mitään hyväksymistä. Kun aika kulkee eteenpäin, huomaat jääneesi vanhaksipojaksi tai piiaksi, jos ei tärpännyt. Niin kävi minulle. M66
Jos ihan todella kovasti haluat lapsen, voit hankkia sen yksinkin. Eihän yksinhuoltajuus ihanteellista ole, mutta moni hyväkin parisuhde päätyy ennen pitkää eroon. Parisuhteessakin lähes aina nainen kantaa enemmän vastuuta lapsesta kuin mies. Kumpi on pienempi paha, sinkkuäitiys vai lapsettomuus? Romanttisten suhteiden varaan ei muutenkaan kannata laskea; niitä tulee ja menee.
Miehiä on aivan mahdotonta saada parisuhteeseen. Niitä aina ahdistaa.
Nosto