Lue keskustelun säännöt.
Kun muistelen nuoruuttani muistuu mieleen lukuisia tilanteita joissa arvosteltiin ulkonäköäni
20.03.2026 |
Olen kohta 40 täyttävä nainen ja on alkanut ihmetyttää asia kun muistelen omaa nuoruuttani. Olen ihan tavallinen nainen ja nuorena kuulin todella monessa illanvietossa, sosiaalisessa tilanteessa, lenkillä tai baarissa ulkonäköni kommentointia, siis täysin pyytämättä.
En esim. juoksulenkillä pyytänyt sitä, että joku ohi kävelevä jätkä kaljatölkki kädessä kommentoi sitä miten minulla on vatsassa kumpua. Tai jos olin baarissa harrastusseurueessa joku seurueen keski-ikäinen äijä sanoo, että ulkonäköni riittää saamaan yhdeksi illaksi seuraa.
Tai joku ulkopuolinen sanoo toisessa tilanteessa "yäk" kun kävelen ohi, joku kommentoi että olen ravintolan kaunein nainen (ihan kuin tätäkään kiinnostaisi kuulla) tai ylipäänsä missä tahansa tilanteessa kuka tahansa mies "saa" sanoa mitä mieltä on mistäkin piirteestäni.
Kaikki miehet eivät tuotakaan tehneet vaan kyseessä on pieni äänekäs ryhmä, mutta jätti huonon maun suuhun kuunnella tuota silloin. Enää ei sanota mitään, mutta on näitä miehiä jotka katsovat avoimesti pahasti jos ulkona liikkuu vähänkin epäsiistin näköisenä. Tekisi mieli muuttaa jonnekin korpeen.
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He ovat surkeista perheistä, joissa ei opetettu käyttäytymään.
Harvalla miehellä on varaa arvostella muita.
Vierailija kirjoitti:
He ovat surkeista perheistä, joissa ei opetettu käyttäytymään.
Harvalla miehellä on varaa arvostella muita.
Mietin tätä asiaa kun luin siitä, että nuoret naiset viihtyvät nykyään omissa kaveriporukoissa. Jos yhtään missään saa kuulla tuollaista arvostelevaa puhetta niin kyllä sen kuuleminen ajaa välttelemään tiettyjä tilanteita. Nuorempana käytin alkoholia niin se auttoi sietämään muiden paskaa käytöstä, mutta kun lopetin en siedä enää yhtään. ap
Nainen saa kuulla koko elämänsä ajan pyytämättä arvostelua. Jo ennen kouluikää päivittelivät sukulaiset että kuinka pitkä tosta likasta kasvaa,vanhempana pojilta sai kuulla että mitä lauta jne. Siihen vaan tottui mutta ei karaistunut.Olisipa osannut sanoa takaisin! Raskauskiloja oma äiti päivitteli ja työkaveritkin sopivan tilaisuuden tullen osasivat sivaltaa iän merkkien ilmaantuessa. Nyt eläkkeellä on mukavaa olla itsekseen kotona,kukaan ei tule pyytämättäneuvomaan. Paitsi tietysti terveyskeskuksessa asioidessa mutta se onkin sitten jo toinen juttu!
Hm. No et sä vieläkään nätti ole.
Kuin kauan pitää odottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut näkymätön, nyt ja nuoruudessani. Hoikka, kiva, mutta en kaunis eli nobody. Yksin oon edelleen 60+
Vierailija kirjoitti:
Hm. No et sä vieläkään nätti ole.
Kuin kauan pitää odottaa?
Miksi jonkun vieraan vastaantulijan pitäisi olla "nätti" välttääkseen lapsellisen käytöksen? Entä, jos et ole itsekään kaikkien silmissä hyvännäköinen, pitäisikö vieraiden ihmisten huudella siitä kaduilla?
Huuteletteko myös vieraille vastaantuleville miehille vastaavia? "Liian lyhyt, huhuuu, kuulitko pikkutappi siellä?" "En tykkää tuollaisista kasvoista, juuri sinä siinä yrjö hei!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan kokeneeni mun ulkonäön arvostelun muuttuneen, kun lukioikäisenä pudotin painoa lievästä ylipainosta (terveydenhoitajan mukaan) normipainoon. Ihmiset näkivät mut eri tavalla, kuin silloin kun olin ns. "pulleampi". Mitä ihmettä? Oman ulkonäköön kohdistuvat kommentit ja arvostelu sattuvat ja tuntuvat pitkään. Se on tosi surullista kuinka yleistä se on. Todella monet naiset ajattelevat olevansa lihavia vaikka olisivat terveessä painoindeksissä... Ja tässä yksi ongelma. Mulle kehittyi pakkomielle painoindekseihin eli BMI:hin.
Vierailija kirjoitti:
Hm. No et sä vieläkään nätti ole.
Kuin kauan pitää odottaa?
Et sinäkään, lapset pelkäävät, kun olet liikkeellä. :(
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ei ole haitannut arvostelut ulkonäöstä, mutta ehkä se ärsyttää että psljon kukaan ei tiedä , että ulkonäköäni sabotointi lukuisilla rikoksilla, joiden kohteena olen ollut lukuisten muiden rikosten ovela.
No kyllä sekin päivä koittaa kun ääliöt saa tietää kaiken. Osa ei ymmäryäisi silloinkaan. Sen verran uskomattomia on.
Niin, samalla lailla olen itsekin kuullut kommentteja ulkonäöstäni naisilta koko ikäni. M47. Kaikkea näkee kun elää, mitäpä tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yhtä ällöttäviä olivat "kehut" vanhemmilta miehiltä. YÖK.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä ällöttäviä olivat "kehut" vanhemmilta miehiltä. YÖK.
Ja nykyään olen siis viisikymppinen, enkä välitä pätkääkään miten joku mua katsoo tai on katsomatta.
Joskus tulee vastattua, että pidä huoli omista asioistasi, jos ihan lähietäisyydellä laukoo kommenttejaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ulkonäön arvostelu alkoi jo lapsena joskus 8v. Sisarukset nauroi kun vanhemmat nimitti minua luuviuluksi (olin laiha niinkuin monet lapset), kusiluikuksi(pissasin yöllä sänkyyn, ehkä tähän oli jokin syy), yks risti kaks ( hampaissani oli rako), ärsyttävä pikku apina, possu ( vanhempien keksimä lempinimi) arvatkaa miltä tuntui tuoda poikaystävä meille kun kutsuivat tuolla nimellä. Lellipentu ( sain kuulemma aina kaikkea, todellisuudessa en juuri mitään, jouduin aneleman että sain edes tarpeelliset.
Rippikoulussa ohjaajat antoivat siistin puvun toiselle tytölle kun minulla oli leveämmät hartiat , sain se vanhan likaisen. Olin 160cm ja 50kg.
Poikaystävä sanoi että "et sä mikään malli oo" kuka sanoi että pitäisi olla? En edes yrittänyt olla. Toinen poikaystävä sanoi " oot hassun näköinen kun lyllerrät ton pallon perässä" kun pelattiin palloa, olin 160 ja 50kg, hän oli läski suoraan sanottuna ja onneksi sainkin sen eron hetkellä sanottua!
Onhan näitä, jäänyt mieleen kaikki, todella loukkaavia.
Tiesin jo pienestä pitäen, että ulkonäössäni oli jotain vikaa eli olin ruma. Joskus opettajatkin olivat aika ovelia. Kerran pyydettiin vapaaehtoiseksi johonkin laskentajuttuun kauniimman sukupuolen edustajana, ja johan luokan pojat saivat aiheen nauraa räkättää. Yksi heistä haukkui noita-akaksi. Omituista kyllä, että sama lähetteli sitten parin vuoden päästä tykkäämiskirjeitä. Luulin senkin olevan vain pilkkaa. Peittelin tukallanikin kasvojani, kun häpesin pitkään ulkonäköäni.
Oletteko tosissanne että ulkonäköä on arvosteltu noin törkeällä tavalla? En ole törmännyt tällaiseen, vaikka olen asunut ikäni pääkaupunkiseudulla (en missään erakkona). Nyt jo vanha ihminen.
Kyllä minä kuulin nuoruudessani aika paljonkin halveksuvia kommentteja ulkonäöstäni naissukupuolelta. Totta kai ne satuttivat, mutta silti se luonto ajoi tikanpojan puuhun. Jonkinlainen ulkonäkökompleksi siitä kuitenkin jäi.
Jotenkin onnistuin saamaan kuitenkin äärimmäisen kauniin ja itsestään huolehtivan vaimon. Siinä oli sitten pakko opetella pitämään kunnostaaan ja ulkonöstään huolta. Vaimo opetti myös aika topakasti pukeutumaan.
Eivät ne ulkonäköpaineet mitenkään naisten yksinoikeus ole. Aika rankasti miestenkin ulkonäköä baareissa tai somepalstoilla kommentoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kuulin nuoruudessani aika paljonkin halveksuvia kommentteja ulkonäöstäni naissukupuolelta. Totta kai ne satuttivat, mutta silti se luonto ajoi tikanpojan puuhun. Jonkinlainen ulkonäkökompleksi siitä kuitenkin jäi.
Jotenkin onnistuin saamaan kuitenkin äärimmäisen kauniin ja itsestään huolehtivan vaimon. Siinä oli sitten pakko opetella pitämään kunnostaaan ja ulkonöstään huolta. Vaimo opetti myös aika topakasti pukeutumaan.
Eivät ne ulkonäköpaineet mitenkään naisten yksinoikeus ole. Aika rankasti miestenkin ulkonäköä baareissa tai somepalstoilla kommentoidaan.
Kommentoidaanko miehiäkin kadulla ja pisteytetään?
Mulle jäi tuosta sitten sellainen fiksoituminen uokonäköön. Jos en pärjännyt jossain syytin ulkonäköäni ja vasta kun aloin käsitellä tätä asiaa ymmärsin, että tuo rajattomuus oli aiheuttanut mulle pitkällä aikavälillä fiksaation. ap