Onko sinusta parisuhde ja rakkaus tärkein onnellisuuden tekijä?

Mikä muukaan? Raha ei ainakaan tuo onnea.

Elämiseen tarvitsee vain rahaa, pistäkää se sinne  päänuppiinne debiilit. 

Käytännössä, kyllä on. 

Lampaat eivät osaa vastata muuta kuin "raha" tai "parisuhde" tai "seksi" tai "perhe".

Itse olisin siis vastannut, että tärkeintä on löytää sisäinen rauha itsensä kanssa.

Ap

Ehei, ei todellakaan. Onni tulee aina ihmisestä itsestään. Olin onnellinen jo kauan ennen parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Elämiseen tarvitsee vain rahaa, pistäkää se sinne  päänuppiinne debiilit. 

Minun mielestä taas se rakkaus on tärkeintä ja se pitää parin yhdessä joka tilanteissa.

Ei se onni voi riippua jostain toisesta ihmisestä. 

Ehottomasti!! Ja ihmisiä ympärillä kuten hyvät ystävät ja perhe.

Ihminen menettää kokonaan merkityksensä jos on täysin yksinäinen.

Elämä tulee aina muiden kautta!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämiseen tarvitsee vain rahaa, pistäkää se sinne  päänuppiinne debiilit. 

Minun mielestä taas se rakkaus on tärkeintä ja se pitää parin yhdessä joka tilanteissa.

Ja sitten kun se pari syystä tai toisesta katoaa elämästä, niin itsekin on enää puolikas?

Mulla ei ole parisuhdetta eikä perhettä, mutta silti koen olevani hyvin onnellinen. Monesti perhe tuo mukanaan myös paljon murhetta. 

Elämässäni on monia ilonaiheita. Vaimo, ystävät, hyvä taloudellinen tilanne, harrastukset, hyvä terveys jne.  Kyllä minä aika monesta asiasta luopuisin mielummin kuin onnellisesta parisuhteestani.

Sanotaanko, että itsensä toteuttaminen tuo onnellisuutta. Taide jos on sellainen, työn sisältö, jos on sellainen jne. Se, että pystyy elämään arvojensa mukaista elämää.

Suomessa on yli miljoona yhden hengen taloutta. Ja silti maailman onnellisin kansa. Kannattaa valita tarkkaan, kenet ottaa asumaan saman katon alle, ettei onnellisuus käänny laskuun. 

En saanut ikinä vanhemmiltani (tai sisaruksiltani) rakkautta, hyväksyntää tai turvaa, päinvastoin. Kun sitten lopulta löysin ihmisen, joka hyväksyy minut täysin, rakastaa minua ehdoitta ja haluaa pitää minut turvassa, kyllä löysin samalla myös onnen ja onnellisuuden. 

Ei. Todellinen suhde kristilliseen Jumalaan on osoittautunut itselläni avaimeksi onnellisuuteen ja mielenrauhaan. Sen myötä en tunne yksinäisyyttä, merkityksettömyyttä tai ahdistusta mistään maallisista asioista, joten se tulee ensin. Olen kärsinyt noista aikaisemmin elämässäni. Parisuhteet ja rakkaudet voivat tulla sitten tuon jälkeen, mutta eivät enää ensimmäisen kustannuksella. 

Ei minulle. Olen ihan onnellinen itsekseni. En ehkä edes osaisi asua toisen kanssa, kun olen niin tottunut omaan rauhaani. Onnellisuuteni tulee vapaudesta. Toki töissä käyn, ja sekin on 98% ajasta tosi mukavaa. Näkee ihmisiä ja voi olla sosiaalinen niiden kanssa. Sitten on kuitenkin ihana mennä kotiin, jossa kukaan ei vaadi huomiota, ei ruokakauppasuunnitteluja (joissa pitää ottaa joku muu huomioon) tai tarvitse kärsiä, jos toisella on ollut huono päivä ja purkaisi sitä muhun.

Vierailija kirjoitti:

En saanut ikinä vanhemmiltani (tai sisaruksiltani) rakkautta, hyväksyntää tai turvaa, päinvastoin. Kun sitten lopulta löysin ihmisen, joka hyväksyy minut täysin, rakastaa minua ehdoitta ja haluaa pitää minut turvassa, kyllä löysin samalla myös onnen ja onnellisuuden. 

Miksi tämän ihmisen piti olla ulkopuolinen? Nuo kaikki asiat olisit voinut tehdä itse. Mitä tapahtuu kun tämä suhde joskus päättyy? Romahdat täysin, koska ihmisarvosi riippuu kumppanistasi?

Kyllä ihmisellä tulee olla rauha Luojansa kanssa. Siitä kumpuaa sitten myös rauha itsensä ja muiden ihmistenkin kanssa. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä."

Sauna ja olut on